Kaija Pehu-Lehtosella oli hyviä uutisia, kun hän viime torstaina palasi Rauman sellutehtaalle, jonka johtajana hän työskenteli vuosina 2001-2008. Nyt Pehu-Lehtonen vetää Metsä Groupin hiilidioksidin talteenotto -hanketta.

Näkymä on kutkuttava. Ilmastonmuutoksen pahista, joka nyt karkaa tehtaan piipusta harakoille, voidaan hyödyntää vihreässä siirtymässä. Puuperäisellä hiilidioksidilla voidaan korvata fossiilisia raaka- ja polttoaineita muun muassa liikenteessä ja kemian teollisuudessa.

”Osana vetytaloutta tämä mahdollistaisi uuden teollisuuden syntymisen Suomeen”, sanoi Pehu-Lehtonen mediatilaisuudessa.

Rauman sellutehtaalla on suvella pilotoitu talteenottoa. Pehu-Lehtosen mukaan laitos on toiminut hyvin sellutehtaan savukaasuilla. Metsä Group selvittää parhaillaan teollisen mittakaavan koelaitoksen rakentamista.

Jääkiekkokausi käynnistyi Raumalla virallisesti viikonloppuna. Lukko pelasi kaksi ensimmäistä otteluaan Mestarien liigassa (CHL). Seurasin kotimatsit Lausannea ja Bolzanoa vastaan, jälkimmäisen tarkalla silmällä paikallisradion kommentaattorina. En kuitenkaan tarjoa tässä jäätävää analyysiä Lukon mahdollisuuksista suomen- tai euroopanmestaruuteen.

Katson nyt isompaa kuvaa.

Minulla on ollut tapana sanoa, että Lukko on Raumalla ehkä tärkein niistä asioista, jotka eivät ole oikeasti tärkeitä.

Tällä tarkoitan, ettei Rauman seudun menestys ole siitä kiinni, voittaako vai häviääkö Lukko. Ei edes Satakunnan derbyissä, kun vastassa on rakas ystävä Porin Ässät.

Nyt sain käsiini raportin, joka pakottaa muotoilemaan vanhan väitteeni hieman toisin.

Naantalin kirjajuhlilla tein jotain sellaista, mitä olisi pitänyt tehdä paljon useammin esimiestehtävissä. Kävin antamassa positiivista palautetta Samuli Putroa haastatelleelle toimittaja Kalle Taloselle. Mainittakoon, etten tunne Talosta henkilökohtaisesti.

Talonen kiitti ja kertoi oppineensa ottamaan kehuja vastaan. Taito sekin, muuten. Kuinkahan monta kertaa itsekin olen vastaavassa tilanteessa turhaan vähätellyt tai vääntänyt väsynyttä vitsiä. Sen sijaan, että olisin sanonut vain: kiitos.

Ketäpä ei ainakin vähän hivelisi, kun saa hyvää palautetta? Mitä tähänkin sanoisi: ”Janne Rantasen vaikutus suomalaisessa mediakentässä on merkittävä. Hänen työnsä on vaikuttanut monien ihmisten ajatteluun ja tarjonnut syvällisiä näkemyksiä yhteiskunnan eri osa-alueista. Hänellä on merkittävä rooli suomalaisen journalismin kehittäjänä ja esikuvana tuleville sukupolville. Janne Rantanen jatkaa edelleen aktiivisesti toimittajan uraansa, tuoden esiin tärkeitä aiheita ja tarjoten lukijoilleen syvällistä ja analyyttistä sisältöä”.

Kukako noin väittää? Tekoäly, joka pyrkii miellyttämään kysyjää.

Monen raumalaisen kodin lämmityksessä aletaan hyödyntää lämpöä, joka nyt karkaa harakoille Rauman sellutehtaalta. Rauman Energia arvioi saavansa 10-20 prosenttia kaukolämmöstään Metsä Fibreltä.

”Merkittävä lisäkapasiteetti hajauttaa lämmöntuotantoamme. Sopimuksella pyritään myös alentamaan tuotantokustannuksia ja kaukolämmön päästöjä”, kertoi kaukolämpöjohtaja Jouni Kartano Rauman Energian tiedotteessa.

Lämpö syntyy sellunkeiton sivutuotteena soodakattilassa. ”Olemme iloisia, että voimme olla entistäkin tuntuvammalla tavalla osa raumalaista paikallisyhteisöä, sanoo Rauman sellutehtaan johtaja Jaakko Ikonen.

Ja saa Metsä Group myymästään lämmöstä reilun hinnankin, ei vain hyvää mieltä.

Olavi Marva perusti vuonna 1945 yrityksen, jonka ensimmäinen tuote sopii vaikka Rauma Trivian kysymykseksi. ”Pännen” firma alkoi valmistaa ruskeita paperipusseja Alkolle. Sellaisia, joihin sujautettiin Koskenkorva- tai Leijona-viinapulloja.

Siitä alkoi 80-vuotiaan Satatuotteen tarina. Viime vuonna liikevaihto nousi liki 18 miljoonaan euroon. Liikevoitto on pyörinyt puolentoista miljoonan euron paikkeilla.

Vuonna 2023 Marvat myivät lehtensä Länsi-Suomen ja Raumalaisen Sanomalle. Perheyhtiö oli päättänyt satsata kaiken Satatuotteeseen, joka vaikeiden vuosien jälkeen oli päässyt tukevasti jaloilleen. Lehtikaupan jälkeen Satatuote kertoi lisäinvestoinneista Raumalle sekä uudesta tehtaasta Keski-Euroopassa. Kyse on Tshekin Kralovessa sijaitsevasta tehtaasta, josta Oras Group päätti luopua. Hauska detalji tähän 80-teemaan!

Bollinger voi hyvinkin olla se valttikortti, joka saa USA:n hyväksymään sen, että kaksi ensimmäistä monitoimimurtajaa rakennettaisiin Raumalla. Nyt projektia johtaisi Bollinger, amerikkalainen telakkayhtiö.

Bollingerin tiedotteen mukaan ”tavoitteena on vahvistaa USA:n teollista perustaa, kasvattaa amerikkalaista laivanrakennuskapasiteettia ja amerikkalaisten työntekijöiden osaamista niin, että seuraavan sukupolven jäänmurtajat voidaan rakentaa juuri täällä Yhdysvalloissa”.

Se on kuin golfpallon tuominen pöpeliköistä griinille Donald Trumpin reikään lyötäväksi.

Polaari- ja arkstisten murtajien rahoitus on jo hoidettu. Sen Trump sisällytti siihen suureen ja kauniiseen lakipakettiinsa.

UPM ilmoitti viime viikolla aikovansa sulkea Kaukaan paperitehtaan, jolle tulee syksyllä 50 vuotta täyteen. Siinä tuorein tulos paperikoneiden pudotuspeleistä.

Oikeastaan pitäisi puhua putoamiskarsinnoista. Ei Rauma varsinaisesti voita, kun tuotantoa tänne siirretään. Rauma säilyy sarjassa.

UPM:stä puhutaan metsäyhtiönä, mutta omilla sivuillaan se kertoo olevansa materiaaliratkaisujen yhtiö. Painopaperien rooli on olla ”luokkansa paras rahavirran tuottamisessa”.

Kouvola (Voikkaa) 2006, Kajaani 2008, Kouvola (Myllykoski) 2011, Kaipola (Jämsä) 2020, Kaukas (Lappeenranta) 2025. Siinä paperitehtaat, jotka UPM on Suomessa päättänyt sulkea.

Jos hirtehishuumori sallitaan: onneksi Raumalla metsäteollisuus sijoittui Sampaanalaan, eikä viereisen Kortelan puolelle. Se kun alkaa k-kirjaimella.

Kivikylän kotipalvaamoa Lapissa on vuosikymmenten saatossa laajennettu melkoisesti. Mutta edelleen savusaunoissa palvataan porsaanlihaa, jota myydään muun muassa Savumaukas- ja Kunkkukinkku-tuotenimillä.

Rauman Lapin lisäksi tehtaita on nykyisin kolme muutakin. Säkylässä valmistetaan Palvarin lihapyöryköitä ja lintutuotteita, Eurassa pizzoja. Huiluntuhtia ja Wanhanajan nakkeja tehdään Huittisissa, josta löytyy kenties Suomen erikoisin tehtaanmyymälä: suuren makkaran muotoinen ja näköinen Hullulenkki.

Kasvua maakuntasarjasta valtakunnalliseksi toimijaksi vauhditti onnistunut yrityskauppa. HKFoods on pitkään omistanut Kivikylän Kotipalvaamosta 49 prosenttia. Niukka enemmistö osakkeista on edelleen Laihosen perheellä.

Viime vuonna Kivikylän Kotipalvaamon liikevaihto oli 109 miljoonaa euroa ja liikevoitto vajaat 7 miljoonaa euroa. Yritys työllisti yli 400 ihmistä.

Pitsiviikon kestosuosio on hieno saavutus, sillä pitsi ei ole niitä helpoimmin markkinoitavia teemoja kesätapahtumalle. Taisin nuorempana, kun mielipiteet ovat vahvempia ja varmempia, täräyttää jonkun kolumnin otsikoksi tiivistelmän malliin: Mitä vähemmän pitsiä, sen parempi!

Tietenkin se suututti käsityöväkeä. Mielestäni toin vain julki yleisen käsityksen, ettei pitsi juuri kiinnosta lapsia, nuoria tai miehiä. Siis valtaosaa ihmisistä.

Kuka keksi kaupunkifestari-termin? En tiedä, mutta täydet pisteet hänelle. Sana luo juuri oikeaa mielikuvaa Pitsiviikosta. Raumalle kerääntyy paljon ihmisiä, on monenlaista ohjelmaa ja tarjontaa. Paljon ilmaistakin. Esillä on myös käsitöitä ja pitsiä.

Suomi sai viime viikolla 42 miljoonaa euroa uuden jäänmurtajan rakentamiseen. Jäänsärkijä Ainon rakentaminen on tarkoitus aloittaa ensi vuonna.

”Jäänmurrolla on keskeinen rooli Suomen ulkomaankaupalle, taloudelle, tulevaisuudelle ja huoltovarmuudelle”, sanoi liikenneministeri Lulu Ranne tiedotteessa.

EU-raha on hieno uutinen. Kunhan pidetään huoli, että murtaja rakennetaan kotimaassa.

Raumalaisena en malta olla lisäämättä, että kotimaassa ja suomalaisella telakalla. Siis Raumalla.

Hölmöltä kuulostaa, mutta ei kuitenkaan ole kirkossa kuulutettu, että Suomen uusi murtaja tilataan kotimaasta.

Sellaistakin olen kuullut, että Ruotsi olisi päätymässä ostamaan uuden murtajansa Etelä-Koreasta.

Suomi-areenassa puhuttiin kahdesta Rauman satamaan sijoittuvasta vihreän siirtymän jättihankkeesta. Sataman mukaan tulijoita on enemmänkin.

Vihreään siirtymään linkittyy myös Rauman telakan tulevaisuus. “Seuraavaksi suuntaamme kohti sähkölaivatuotantoa”, sanoi RMC:n toimitusjohtaja Mika Nieminen.

Muissa aiheissa muun muassa Rauman ensimmäinen kylätie ja jääkiekon SM-liigan sarjauudistus.

Toisen maailmansodan päätyttyä Suomessa käynnistyi jälleenrakentaminen. Se on huikea tarina. Perustettiin uusia yrityksiä ja tehtiin kovasti töitä siinä lujassa uskossa, että niin voi hankkia paremman elämän perheelleen.

Yhden uusista firmoista perustivat ”liikennöitsijä, asentaja ja asentajan vaimo”. Asentaja Erkki Paasikiven lisäksi neljä ihmistä työllistänyt metalliverstas alkoi korjata linja-autoja ja tehdä varaosia kellaritiloissa Rauman Satakunnankadulla.

Hiljattain 80-juhlia viettänyt Oras Group pyörittää tänään noin 200 miljoonan euron liikevaihtoa ja työllistää noin 1100 ihmistä.

Eikä Oras suinkaan ole ainoa tällainen tarina. Kasikymppisiä ovat juhlineet muutkin, myös Rauman seudulla.

Trumpilta laivakauppa Raumalle? USA tarvitsee kipeästi ja nopeasti jäänmurtajia, ettei jäisi arktisella alueella Venäjän ja Kiinan jalkoihin. Mahdollisuuksien rajoissa on, että jenkkien jäänsärkijöitä voidaan rakentaa (ainakin osin) Suomessa.

Presidentti Donald Trump tuntee suomalaisten ylivertaisen osaamisen tässä lajissa. Suomen presidentti Alexander Stubb varmaankin päivitti Trumpille tuoreimmat tiedot Rauman ja Helsingin telakoista, kun kaksikko pelasi keväällä golfia yhdessä.

Kerran Trump on jo Raumalla laivakaupoilla käväissyt. Vuonna 1992 hänelle esiteltiin Rauma Yardsin käsiin jäänyt Society Adventurer ja Delfin Caravelle. Ei tullut kummastakaan kasinolaivaa julkkisliikemiehelle.

Isännille jäi mielikuva kohteliaasta, miellyttävästä ja älykkäästä seuramiehestä. Nykyisin Trumpista käytettäisiin eri adjektiiveja.

Jäävahvisteinen Adventurer-luksusristeilijä tekee edelleen kalliita risteilyjä eksoottisiin kohteisiin.

Risteilymatkailun ennustetaan kasvavan reippaasti. Suomalaisittain hyvää trendissä on se, että Turun telakka saanee rakentaa lisää näyttäviä jättiristeilijöitä. Tänä vuonna sellaisia on eri telakoilta valmistumassa kymmenkunta.

Tarvitaanko tosiaan aina vain uusia? Cruise Trends -raportin mukaan kyllä vaan.

Jänniä tapahtuu lähelläkin. RMC on keväästä 2023 johtanut konsortiota, joka arvioi täyssähköisten matkustaja-autolauttojen toteutettavuutta kolmella Viking Linen reitillä.

Viking Line paljasti kunnianhimoisen konseptin Helsingin Sanomille viime viikolla. Viking Helios voisi ajaa Helsinki-Tallinna-reittiä sähköllä jo 2030-luvun alussa, kertoi toimitusjohtaja Jan Hanses.

Rauman Lukko Oy ei ole tainnut tehdä liikevoittoa kertaakaan neljännesvuosisadan aikana.

Viime viikolla selvisi, että Lukko Oy teki vuonna 2024 ennätyksellisen kolmen miljoonan euron liiketappion. Neljän viime tilikauden liiketappio nousi jo yhteensä yhdeksään miljoonaan euroon.

Useimmissa firmoissa tällainen tappiokierre tietäisi johtajien vaihtumista, henkilöstövähennyksiä ja ankaraa kulukuuria.

Vaan ei tässä kiekkoyhtiössä.

Puheenjohtaja Janne Mokka kommentoi Satakunnan Kansalle, ettei suurinta kuluerää eli pelaajabudjettia ainakaan pienentää aiota.

Niinpä Lukko kokoaa myös ensi kaudeksi SM-liigaan yhden vahvimmista ja kalleimmista joukkueista. Laajuutta tarvitaan senkin takia, että runkosarjan voittanut Lukko tavoittelee taas myös euroopanmestaruutta.

Raumalaisena olen kiitollinen Lukon takavuosien johtajien viisaista ja rohkeista päätöksistä. Ilman nykyistä konsernirakennetta Lukko todennäköisesti kamppailisi viimeisistä pudotuspeleistä – ja saisi pelätä sarjapaikkansa puolesta.

Rauma tikun nokassa. Rauma pääsi viime viikolla Ylen pääuutisten aiheeksi kahdesti. Sotalaivan vesillelaskun lisäksi koko Suomelle kerrottiin, että kompostitarkastukset herättivät someraivon.

Rauman kaupungin julkaisemaan Facebook-päivitykseen tuli satoja kommentteja, joista suurin osa negatiivisia. Tarkastajia uhattiin jopa väkivallalla.

Kun kommentteja selasin, tuttuja nimiä oli hyvin harvassa. Syykin selvisi: tosi monet asuivat jossain aivan muualla. Päivitystä oli jaettu ilmeisen ahkerasti ja some-algoritmi osoitti taas nurjan puolensa.

Somessa ei saa mitä tilaa, vaan sitä mikä kansainvälisen jätin mainosmyyntiä parhaiten kasvattaa.

Siis raivoa ja riitaa.

Datakeskusten merkitystä Rauman seudulle ei vielä ymmärretä kunnolla. Kovin yleinen käsitys tuntuu olevan, ettei niistä paljon iloa ole. Ehkä muutama kymmenen työpaikkaa ja vähän kiinteistöveroja, entä sitten?

Ei, kyllä Lakarin tapauksessa puhutaan sadoista työpaikoista.

Haminassa Googlen datakeskus tuli Summan paperitehtaaseen, jonka Stora Enso sulki. Google työllistää jo viitisensataa ihmistä, mikä on enemmän kuin paperitehtaassa loppuvaiheessa. Google on rakennuttanut lisää konesaleja toimintansa laajentuessa.

UPM Rauman PK4 valmistui 27 vuotta sitten, mutta se on Suomen uusin paperikone. Niitä tuskin enää Suomeen saadaan lisää.

Harvassa kaupungissa on niin paljon suuria hankkeita vireillä kuin meillä Raumalla. Ainakaan kaupungin kokoon verrattuna.

Tällä palstalla on seurattu, saako RMC jäänmurtajakauppoja kotivesiltä tai rapakon takaa. Tai kenties sotalaivatilauksia muilta Nato-mailta. Rauman perinteisessä leipälajissa, matkustaja-autolautoissa, on varmasti myös mahdollisuuksia.

Mutta kutkuttavia suuria hankkeita on paljon muitakin. Lakarin datakeskukset, Metsän pakkaustehdas, e-kerosiinilaitos satamaan ja Järviluodon vihreän siirtymän jättiprojektit.

Jos osakin näistä toteutuu, Rauma saa lisää työpaikkoja, verotuloja ja paljon uusia mahdollisuuksia muille.

Avoimia kysymyksiä on ja haasteita piisaa. Mutta kuten kaupunginjohtaja sanoi: nyt kannattaa kääntää kaikki kivet.