24 ulkomaalaista pelaajaa, Lukolla yksitoista ja Ilveksellä kolmetoista, nähtiin kaukalossa viime lauantaina SM-liigan kärkikamppailussa Äijänsuolla. Paljolta se vaan tuntuu, mutta kai tähän on tottuminen.

Seurojen urheilujohtajien tehtävänä on määrätyllä pelaajabudjetilla tehdä mahdollisimman hyvä joukkue. Silloin kysymys kuuluu, pestatako samalla rahalla parempi ulkomaalainen vai huonompi suomalainen.

Ja veikkaan: jos Lukko tai Ilves toukokuussa pelaa SM-finaalissa, eivät kannattajat kysele pelimiesten passien perään.

Jäähalliremontin kustannus puhuttaa Porissa. ”Itselläkin leuka loksahti, kun arviot näin. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää”, kommentoi Porin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mikael Ropo Ylelle.

Raumalla on jo päätetty Kivikylän Areenan laajennusremontista, josta Rauman kaupunki maksaa 13 miljoonaa euroa ja Lukko Oy 7 miljoonaa euroa.

Rauman Äijänsuo (1970) ja Porin Isomäki (1971) ovat Suomen vanhimmat kaarijäähallit. Siksi kattoremontit ovat välttämättömiä.

Lukon osuus nousee mainitusta seitsemästä millistä omien lisätarpeiden takia. On spekuloitu, miten suuri satsaus vaikuttaa liigajoukkueen rakentamiseen. Etenkin, kun edessä on ”superkausi”, jonka päätteeksi kolme joukkuetta putoaa SM-liigasta.

”Superkausi nostaa pelaajabudjetteja. Lukon pitää varautua siihen. Toki meille on ollut selvää, ettei halliremontissa kaikkea lasketa Lukon varaan. Vuosikymmenten työ auttaa tässä”, sanoi Raumalaiskiekkoilun Tuen puheenjohtaja Veli-Matti Lanne Raumaplus-podcastissa.

Erkki ja Eric. ”Jos Suomessa on myyntimies Erkki, joka myy kymmenen kertaa enemmän kuin muut, mutta hänen luottokorttikuittinsa eivät aina pysy täydellisessä järjestyksessä, Erkki on yritykselle ongelma ja hänestä pitää päästä eroon”, kuvasi NHL-pomo Jarmo Kekäläinen.

Amerikassa ylivertainen myyntimies Eric, joka ei malta pysyä täsmälleen sovitussa sapluunassa, on voimavara, jota ei missään nimessä saa menettää.

Rohkenen olla sitä mieltä, että ”Amerikan Ekin” kaltaisille pitäisi Suomessa ja suomalaisissa firmoissa löytyä paikkansa. Edelleen mittaamme turhan paljon tehtyjä työtunteja, kun pitäisi seurata työn tuloksia.

Viikon varrelta -kolumnin muissa aiheissa:

Sotia eivät voita kenraalit, vaan opettajat ja papit, sanoi Vladimir Putin.

Kaunis rietas onnellinen -elokuva voi rikkoa sadantuhannen katsojan rajan kuukaudessa.

Korkkarit kattoon puolestaan on Rauman Teatterin ensi suven musiikkinäytelmä. Se ei kerro Kaija Kokkolan elämäntarinaa, mutta hänen tutuksi tekemänsä hitit esitystä kantavat.

Taas Juicen tossuihin. Rauman Teatterin taiteellinen johtaja Otto Kanerva pukeutuu jälleen Juhani Leskiseksi Raumalla ensi-iltansa saavassa Musta aurinko nousee -musiikkinäytelmässä.

Monenlaisia ajatuksia pyöri mielessä viime viikolla, kun Satatuotteen uuden kierrätysmuovilinjan vihki työministeri Matias Marttinen. ”Emme ole vihkimässä vain uutta linjaa, vaan kasvua. Tämä investointi osoittaa, että Satatuote on kehityksen etulinjassa vihreässä siirtymässä ja materiaalin kierrätyksessä”, sanoi Marttinen.

Kaupunginjohtaja Esko Poikelan mielestä Satatuotteen kaltaiset kansainvälistyvät ja kehittyvät yritykset ovat parasta elinvoimatyötä Raumalle.

Kutsuvieraille kerrottiin Satatuotteen olevan elintarviketeollisuuden kriittinen huoltovarmuusyhtiö. Jokaisesta suomalaisesta ruokakaupasta löytyy Satatuotteen pakkauksissa myytäviä elintarvikkeita.

Satatuote on lääketeollisuuden tärkeä strateginen toimittaja. ”Toimiala kasvaa, mutta se on myös hyvin haasteellinen. Toimitusvarmuuden pitää olla vähintään sataprosenttista, koska ihmisten pitää saada tarvitsemiaan lääkkeitä. Tämän vastuun ymmärtäminen on keskeisen tärkeää, kun kyse voi olla ihmishengistä”, sanoi myynti- ja kehitysjohtaja Juho Marva.

Uuden muovilinjan lisäksi viime viikolla alkoi tuotanto Satatuotteen Tshekin-tehtaalla. Satatuote on viime vuosina investoinut koneiden lisäksi paljon myös osaamiseen eli rekrytoinut toimihenkilöitä ja työntekijöitä.

Hieno juttu, miksi monenlaisia mietteitä meikäläisellä? Oman taustani takia tietenkin. Satatuote valmistaa muoviraaka-ainetta omaan käyttöön kolmella tuotantolinjalla entisessä kirjapainossa.

Vuosina 1994-2016 samoissa tiloissa painettiin Länsi-Suomea, Uutta Raumaa ja Raumalaista – lehtiä, joiden päätoimittajana tein suurimman osan työurastani. Marvan perheyhtiön omistama Westpoint painoi oman lippulaivalehtensä viimeisen kerran perjantaina 15.4.2016. Se oli samalla viimeinen broadsheet-lehti eli isokokoinen aviisi.

Ettei väärin ymmärrettäisi, niin iloitsen toki Satatuotteen menestyksestä. Lehtien myyminen Sanomalle vapautti pääomaa ja energiaa.

Marvat voivat keskittyä pakkausbisnekseen, josta kaikki alkoi vuonna 1945. Silloin Olavi Marva perusti Satatuotteen, jonka ensimmäisiin tuotteisiin kuuluivat muun muassa Alkon paperipussit. Sellaisiin viinapullot pantiin monopolimyymälöissä menneinä vuosikymmeninä.

Länsi-Suomen pääomistajiksi Marvat tulivat 1950-luvun puolivälissä. Työurani käynnistyi Länskärin avustajana ja kesätoimittajana 1980-luvun alkuvuosina. Opiskelujen jälkeen siirryin kovan kilpailijan Uuden Rauman (nykyisen Raumalaisen) leiriin. Uuden Rauman Länsi-Suomi osti melkein päivälleen 30 vuotta sitten. Siitä aina vuoden 2023 lopulle saakka palkkani maksoi Marvan perheyritys.

Viikon varrelta -kolumnin muissa aiheissa: Metsä Fibren Rauman sellutehdas 30 vuotta, Metsä Fibren Rauman uuden sahan tuotantoa joudutaan rajoittamaan, Kimmo Kouru jakaa liikunnan iloa, Lukon toimitusjohtaja Rafael Eerolan hieno lupaus ja Taikkonen Raumalta -dekkarit.

Posivan viestintäpäällikkö Pasi Tuohimaa kävi rotariklubimme kokouksessa kertomassa, miten Olkiluodossa on tänä vuonna alkamassa ydinjätteen loppusijoitus. Ensimmäisenä maailmassa, peruskallioon liki puolen kilometrin syvyyteen. Siksi Posiva kiinnostaa maailmanlaajuisesti mediaa ja päättäjiä. Viestintäpäällikön esityksessä oli paljon tiukkaa asiaa ja uniikkia teknologiaa. Pääviestinsä hän pystyi kuitenkin tiivistämään yhteen lauseeseen: ”Meillä on ratkaisu.”

Tuohimaa kertoi muun muassa YK:n atomienergiajärjestön pääjohtajan vierailusta Olkiluodossa lokakuussa 2020. "Ydinvoima lähes päästöttömänä on tärkeä osa ratkaisua, kun taistelemme ilmastonmuutosta vastaan”, Rafael Grossi sanoi haastattelussa, jonka tein Länsi-Suomelle.

Käänteentekevästä näytöstä Grossi puhui. Posivan Onkalo oli hänen mukaansa ”maailmanluokan referenssi, joka todistaa, että käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus on mahdollista tehdä turvallisesti ja kestävällä tavalla. Ennen oli kyllä idea ja teoriaa, mutta tämä ei ole enää paperia”, sanoi Grossi ja taputteli ydinjätteen hautaamisessa käytettävän kuparikapselin mallia TVO:n vierailukeskuksessa.

Posivan tarjoamalla puuttuvalla lenkillä oli tärkeä rooli, kun Euroopan unioni hyväksyi ydinvoiman kestävää kehitystä tukevaksi toiminnaksi. Päätöksellä oli suuri merkitys rahoitukseen.

Ydinvoiman renessanssista ovat monet puhuneet Olkiluoto 3:n peruskiven muuraustilaisuudesta lähtien. OL3 oli ensimmäinen uusi ydinvoimalaprojekti Länsi-Euroopassa yli kymmeneen vuoteen.

Samanlainen laitos valmistui OL3:n jälkeen Ranskan Flamanvilleen. Britanniassa rakennetaan kahta vastaavaa EPR-reaktoria Hinkley Pointiin. Teollisuuden Voiman uusi ranskalainen toimitusjohtaja Philippe Bordarier on muuten vetänyt edellä mainittua brittiprojektia.

Nyt sähkön markkinahinta on niin alhainen, että isoja ydinvoimaloita ei oikein kannata rakentaa. Ainakaan ilman valtion lupaamia hintatakuita, joita esimerkiksi Britanniassa on käytössä.

Sen sijaan pienydinvoimalat kiinnostavat kovasti. Esimerkiksi Tanska on purkamassa yli 40 vuotta voimassa olleen ydinvoimakieltonsa. Pienydinvoimahankkeita on eri vaiheissa monessa maassa. Helsingissä Salmisaaren kivihiilivoimalaan rakennetaan testiversiota ydin­reaktorista, joka tuottaisi kaukolämpöä.

Grossin haastattelu on yksi pitkän urani mieleen painuneimmista. Miksi? Sen kerron Viikon varrelta -kolumnissa.

Pitkän linjan diplomaatilta vastaukset tulivat kuin apteekin hyllyltä. Rauhallisen vakuuttavasti, mutta rutiinilla. Itse pysyin hyvin kärryillä, olenhan kirjoittanut aiheesta juttuja 1980-luvulta saakka. Vasta viimeinen kysymykseni Diego Maradonasta houkutteli esiin ihmisen roolin takaa.

Kolumnissa pohdintaa myös siitä, millaista urheilujournalismia tänään ja huomenna kannattaisi tehdä.

Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee jäänmurtokaluston investointiohjelmaa. Samalla mietitään murtajien hajasijoitusta. Miksei tehtäisi niin kuin Ruotsi? Siirretään murtajien tukikohta pääkaupungista sinne, missä jäätä on eniten särjettäväksi. Suomessa fiksu malli voisi olla Helsinki, Rauma ja Oulu.

Investointiohjelman odotetaan valmistuvan maaliskuussa. Kaluston uusiminen alkaa jäänmurtaja Ainosta, jonka rakentamisen pitäisi alkaa tänä vuonna. Rakentavaa telakkaa ei ole vielä valittu, mutta RMC lienee vahvoilla.

Ministeri Lulu Ranne (ps.) pitää hajasijoittamista erittäin hyvänä vaihtoehtona. Viennistä ja tuonnista 95 prosenttia kulkee meriteitse. Mitä jos kulku Suomenlahden satamiin estettäisiin?

Katajanokka täyteen ahdetun Helsingin ytimessä onkin aika hölmö valinta, kun asiaa miettii. Ensimmäisenä ja eniten murtajia tarvitaan Perämerellä. Sinne murtajat ajavat Katajanokalta tuhat kilometriä kuluttaen kymmeniä tunteja ja melkoisesti polttoainetta.

Rauma sopisi erinomaisesti murtajien toiseksi tukikohdaksi Helsingin rinnalle. Oulussa olisi hyvä olla operatiivinen tukikohta, koska jäänmurron tarve painottuu pohjoiseen. Siksi Ruotsi siirsi jäänsärkijät Tukholmasta Luulajaan.

Rauman sijainti on logistisesti optimaalinen keskellä maamme merialueita. Rauman telakalla rakennetaan jäänmurtajia Yhdysvalloille ja toivottavasti pian jälleen myös Suomelle. Raumalla on RMC:n lisäksi muita meriklusterin kärkiyrityksiä ja alan koulutusta. Huolto pelaisi.

Rauman satamaan kolmaskin jätti-investointi? Raumaplussan haastattelussa puhuimme Rauman Sataman toimitusjohtaja Janne Virran kanssa satamaan suunnitelluista suurista vihreän siirtymän hankkeista.

Haastattelussa Virta arvioi, että Norsk e-Fuelin  sähköisen lentopolttoaineen valmistus voisi alkaa kantasatamassa vuoden 2030 paikkeilla. Järviluotoihin sijoittuva Luoto Energian vihreän vedyn ja e-metaanin tuotantolaitoksen hanke etenee ajallisesti vuoden verran perässä. ”Järviluotoon on toinenkin tulija tiedossa, mutta siitä en vielä voi kertoa”, sanoi Virta.

Siinäkin kyse on vihreän siirtymän tehtaasta, jonka tuotanto lähtisi kahden edellä mainitun tavoin laivoilla Raumalta Euroopan markkinoille. Puhutaan valtavan suurista projekteista. Jokaisen laitoksen sähkön tarve on noin 500 megawattia eli yhteensä 1500 megawattia. Se on saman verran kuin Olkiluoto 3:n tuotanto maksimiteholla.

Neljäskin sähkösyöppö. Raumalla on ajankohtainen vielä neljäskin suurhanke, datakeskus. ”Tavoitteena on hankesopimuksen tuominen kaupunginhallitukseen alkuvuodesta”, kertoi kaupunginjohtaja Esko Poikela Raumaplussan haastattelussa joulukuussa.

Hankesopimuksen yhteydessä voidaan viimein paljastaa, mille isolle toimijalle Fortum datakeskusaluetta valmistelee.

Viikon varrelta -kolumnin muissa aiheissa: mahtavatko tämän päivän ammattipelaajat ymmärtää, kuinka etuoikeutettuja he ovat?

Paperikoneiden pudotuspeleistä olen näissä kolumneissa kirjoittanut usein. Talouselämän mukaan nyt alkamassa on sellutehtaiden pudotuspeli. Etelän puuplantaaseilla eukalyptus kasvaa kaatopituuteen noin kuudessa vuodessa. Suomessa toimivat sellutehtaat käyttävät mäntyä ja kuusta, joiden kasvamista saa odottaa kymmenkertaisen ajan. Suomen toinen ongelma on Kiinan oman sellutuotannon lisääntyminen. Kiinaan Rauman sellupaaleja on paljon laivoilla lähetetty.

Yksi tehdas pelistä pois? Mikä firma, UPM, Metsä Group vai Stora Enso? Ja ennen kaikkea: mikä tehdas? ”Rauman sijoitus näyttää yllättävän heikolta, mutta sitä suojannee integraatin asema”, arvioitiin Talouselämän analyysissa. Metsä Fibren uusi moderni mäntysaha saa merkittävää synergiaetua siitä, että se suunniteltiin toimimaan yhdessä sellutehtaan ja Rauman sataman kanssa. Talouselämän valistunut arvaus on, että eniten huolissaan pitää olla Joutsenossa.

Rauman telakka tiedotti kahden jenkkijäänmurtajan tilauksesta joulun jälkeen. Viime viikolla Helsingin telakka pääsi kertomaan, että sekin on saanut sovittua kahden jäänsärkijän rakentamisesta Yhdysvaltojen rannikkovartiostolle.

Kuvio on samanlainen kuin Raumalla. Sopimuksen teki amerikkalaiseksi mainittu Davie Defense, joka kuuluu samaan konserniin Helsinki Shipyardin kanssa. Ensin tehdään kaksi laivaa Helsingissä ja sitten kolme alusta suomalaista erikoisosaamista hyödyntämällä Texasissa Yhdysvalloissa. Davien kauppa tuo töitä myös Satakuntaan, sillä Helsingin telakan lohkoja rakennetaan Porin Mäntyluodossa.

Kotimaisia linja-autoja, vieläpä sähköllä kulkevia. Toivottavasti Valmet Automotiven ja Jeti Industriesin esisopimus johtaa siihen, että Uudessakaupungissa aletaan valmistaa erikokoisia busseja. Kotimaisuusaste olisi korkea sekä työn että komponenttien osalta.

Nyt olisi baana auki Euroopan valloitukseen, sillä markkinoilla on kova tarve vähemmän krääsyttäville linja-autoille. Sen on meikäläinenkin nähnyt ja kropassaan kokenut – niin helteisissä ja ruuhkaisissa suurkaupungeissa kuin rakkaan Raumamme kaduilla talvipakkasilla.

Raumasta ykkösjoulukaupunki vuoteen 2030 mennessä. Siinä kunnianhimoinen tavoite Pitsikaupungin joulun toiselle viisivuotiskaudelle. Esityksen mukaan Rauma käyttäisi tänäkin vuonna 350 000 euroa jouluunsa ja sen markkinointiin. Kaupunginhallitus halusi vielä tuumaustauon.

”Selkeä linja täytyy olla ja jokin takaraja pitää miettiä. Loputtomiin sinne ei voida rahaa kaataa. Pitsikaupungin joulu ei voi olla loputtomiin kaupunkivetoinen, tai ei ainakaan ole tarkoitus”, kommentoi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Heidi Hiljanen (sd.) Satakunnan Kansalle.

Hiljanen otti esille aivan olennaisen pointin: miten saataisiin osallistumaan muitakin toimijoita kuin kaupunki?

”Toimittaja Paavo Teittinen yrittää etsiä sopivampaa sanaa. Ei onnistu, joten mennään kirosanalla: Ihmisten tilanteen näkeminen vituttaa.” Noin alkoi Ylen uutinen viime marraskuussa. Helsingin Sanomien tutkiva toimittaja Paavo Teittinen oli juuri saanut Tieto-Finlandian.

Kirjassaan Pitkä vuoro – Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen Teittinen kertoo karmeita tositarinoita. Luin kirjan vasta nyt, eikä se tunnu jättävän rauhaan.

Helvetistä taivaaseen. Kun Teittinen alkoi kirjoittaa siivousalan ihmiskaupasta, ensimmäinen haastateltava oli egyptiläinen mies, joka oli muuttanut suomalaisen naisen perässä Suomeen. ”Omar” siivosi muun muassa kouluja jopa seitsemänä päivänä viikossa, aamusta iltaan. Palkkaa sai joskus 1200 euroa kuussa, joskus 1700.

Monet maahanmuuttajat tyytyivät kohtaloonsa, koska pelkäsivät maasta käännyttämistä. Omar uskalsi perätä oikeuksiaan. Se tuotti potkut, varattomuuden ja pitkän rikosprosessin, mutta lopulta Omar voitti oikeudessa. Teittisen mukaan yhtenä harvoista.

Omar pääsi RTK-Palveluun. Hänen mukaansa ero edelliseen työnantajaan on kuin helvetin ja taivaan välillä. RTK maksaa lain mukaan ja ajallaan, eikä työpaikalla huudeta.

Mukava oli lukea, että lähes kaikki Teittisen haastattelemat siivoojat pitivät RTK-Palvelua reiluna työnantajana. Yrityksen tarinan kirjoitin Aikaansa edellä -kirjaan. Se on muuten netissä luettavissa.

Piston tuntee sydämessä. Teittinen arvelee, ettei työperäiseen riistoon ole kunnolla haluttu puuttua, koska siitä hyötyy melkein koko Suomi.

Halpatyövoima on tehnyt meidän ”oikeiden” suomalaisten elämästä edullisempaa ja mukavampaa. Maksamme vähemmän kurkuista, mustikoista, lounaista ja säästämme veroissa, kun kouluja siivotaan alipalkalla.

Ulkomaisia marjanpoimijoita tulee Suomeen kymmeniä tuhansia joka suvi. Pitkään he olivat pakkoyrittäjiä, jotka saattoivat jäädä jopa tappiolle kesäduunista, jossa olivat raataneet aamusta iltaan hyttysten syötävinä, polvet ruvella tai sateessa hytisten.

Kun muut viranomaiset eivät saaneet riistoa kuriin, ulkoministeriö puuttui peliin. Konsuliosaston päällikkö, raumalaislähtöinen Jussi Tanner, päätti lopettaa turistiviisumien myöntämisen marjanpoimijoille. Eivät he lomamatkalle tule, vaan töihin.

Tanner sai kuulla kunniansa eduskunnassa ja häntä uhkailtiin. ”Olen ollut mukana kaikenlaisessa, mutta ainoat tappouhkaukset, joita olen virkatoimistani saanut, ovat joltain marjafirmalta”, kertoo Tanner kirjassa.

Kansien välistä. Viikon varrelta -kolumnissa myös ajatuksia Teemu Luukan kirjasta Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu.

Raumalaisen Lauri-Matti Parppein käsikirjoittama ja ohjaama Jossain on valo joka ei sammu on ehdolla vuoden kotimaiseksi elokuvaksi. Se ei yllättänyt, mutta Jussi-ehdokkuuksien määrä häkellytti: täydet kymmenen. Suureksi yleisön suosikiksi Raumalla kuvattu elokuva ei vielä ole noussut. Elokuvateattereissa sen näki viime vuoden puolella vain 5600 katsojaa, mikä on melko vähän sahtileffan 235 000 katsojan rinnalla.

Veikkaan, että Parppein hieno elokuva löytää yleisönsä viimeistään, kun Yle näyttää sen telkkarissa. Viikon varrelta -kolumnissa kerron, miten Parppei liityy vähäsen Bondeenkin.

Hildur siellä, Hildur täällä. Viime viikolla WSOY tiedotti, että Satu Rämön Hildur-kirjasarja ylitti jo miljoonan kappaleen myynnin. Rämö oli jo kolmatta vuotta putkeen Suomen bestseller-listan kuningatar.

Nelosella ja Ruudussa alkoi viime viikolla televisiosarja Hildur, joka on miljoonan euron jaksobudjetillaan yksi Nelonen Median suurimmista draamahankinnoista. Helsingin kaupunginteatterissa sai viime viikolla ensi-iltansa Satu Rasilan dramatisoima uusi teatteriversio Hildur-kirjasarjan ensimmäisestä osasta. Samainen Rasila oli asialla jo edellisvuonna Turun kaupunginteatterissa.

Satakunnassakin Satu Rämö on lainatuin kirjailija, mutta Porin oma poika Arttu Tuominen mahtuu viiden kärkeen hänkin. Uuden Kide-trilogian ensimmäinen osa, Alec, kiinnostaa täällä kovasti. Sarjan toinen osa, jossa kuljetaan huumerahan perässä Pariisin lähiöissä, on tulossa.

Kenties näemme Tuomisen Lavastaja-dekkarin teatterissa ensi vuonna? Ainakin Porin teatteri on varannut oikeudet virkamies-kirjailijan jännäriin, joka sijoittuu Poriin.

Kulttuuriteko kovina aikoina, sanoisin Rauman teatterin Kaarnasta, jonka kantaesityksen katsoimme viime lauantaina. Tommi Kinnusen romaani Kaarna oli kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokas vuonna 2024. Kaarna kertoo kolmen sukupolven tarinan 1940-luvun Lapin partisaanihyökkäyksistä 2000-luvulle.

Olen kirjoittanut tämän ennenkin: on hienoa, että maakuntateattereissakin tarjotaan välillä vakavaa draamaa. Varsinkin, kun hyvin tiedetään, että katsomo on helpompi saada täyteen musiikkinäytelmällä, komedialla tai jännärillä.

Luin kirpeän koskettavan romaanin ennen näytelmän katsomista. Mietin, minkä verran ja miten Rauman versiota kevennetään huumorilla. Eipä paljon, sopivasti. Eiköhän Kaarna nähdä muillakin teatterilavoilla.

Rekrytointi- ja verkottumistapahtuma Urastartti järjestetään huomenna tiistaina Kivikylän Areenalla Äijänsuolla. Mukaan saatiin yli 50 yritystä ja näytteilleasettajaa.

Urastartti on järjestetty vuodesta 2008 lähtien. Vain kerran on jäänyt väliin, koronavuonna ilmestyi vain messulehti. ”Viitisen tuhatta kävijää kertoo, että tapahtuma kiinnostaa”, kertoo Rauman nuorkauppakamarin puheenjohtaja Linda Leino.

Urastartin budjetti on 80 000 - 100 000 euroa. ”Urastartti on niin ammattimaisesti toteutettu, että monelle on yllätys, että se tehdään yhdistyksen vapaaehtoisvoimin”, kehaisee Leino.

Kuka oli idean isä? Senkin kerron Viikon varrelta -kolumnissa. Samoin sen, miten tapahtuma pystyyn polkaistiin. Mukana oli monia tuttuja ihmisiä.

Asunto- ja autoetu. Noin otsikoin Länsi-Suomen otsikon tammikuussa 2018. Rauma lähti toista kertaa mukaan kampanjaan, jolla houkutellaan teknillisten korkeakoulujen opiskelijoita kesäduuniin. Autoedun kirjoitin lainausmerkkien väliin, sillä kyse oli paikallisliikenteen bussikortista.

Hanketta Raumalla vetänyt Heikki M. Nurmi myönsi, etteivät kaupunkiliikenteen bussit Raumalla paljon kesällä kulje. Nyt haku on taas päällä, jo kymmenettä kertaa. Kesäduuneja teekkareille tarjoaa parisenkymmentä firmaa. Yritysasiantuntija Nurmi vastaa edelleen kampanjasta.

Se tosin on muuttunut, että Rauman Gyyt -paikallisbussit kulkevat kesälläkin – ja osan kesästä kyyti on ilmaista.

TVO:n toimitusjohtajana liki kahdeksantoista vuotta ollut Jarmo Tanhua siirtyi sivuun, kun Olkiluoto 3 -projekti saatiin kaikkinensa maaliin. Tanhua ei jäänyt niin sanotusti laakereillaan lekottelemaan. Päinvastoin. Syyskuussa kerrottiin Tanhuan valinnasta Pori Energian hallitukseen. Viime viikkoina Tanhuan nimi on taas vilissyt uutisissa.

Edellisviikolla Helsingin energiayhtiö kertoi perustavansa Helen Ydinvoiman, jonka hallituksen puheenjohtajaksi nimitettiin Tanhua. Viime torstaina uutisoitiin, että Etelä-Pohjanmaan (Seinäjoki, Kauhava) ja Mouhijärven osuuspankit ovat fuusioitumassa Länsi-Suomen Osuuspankkiin. ”Pankkien hallitukset ovat vahvasti sitä mieltä, että yhdistäminen on erittäin houkutteleva mahdollisuus”, sanoi OP Länsi-Suomen hallituksen puheenjohtaja Tanhua tiedotteessa.

Noistakin aiheista enemmän kolumnissa, samoin Ikinuorten Iirolandiasta sekä Turkkarin ja Salkkarin tiivistyvästä yhteistyöstä.

Viikon varrelta: Äijänsuon jäähallin laajennusurakasta kisaa vain kaksi rakennusfirmaa. Vain Hartela ja NCC ilmoittivat kiinnostuksensa Äijänsuon jäähallin laajennusremontin urakkaan. Rauman kaupunginhallitus valinnee ne tänään tarjousvaiheeseen.

Kaupungin asettama hintakatto on 20 miljoonaa euroa, josta Rauman oma osuus on 13 miljoonaa. Rauman Lukko Oy maksaa vähintään 7 miljoonaa euroa – mutta todennäköisesti enemmänkin, jos ja kun haluaa tason nostoa muun muassa äänentoistoon.

Remontista tulee näyttävä, sillä vanhan kaarihallin kattorakenteet puretaan. Työt painottuvat kahteen kesään. Alkusyksyn 2028 Lukko pelaa vain vieraissa.

Laajennus nostaa hallin kapasiteetin 4500:sta noin 5200 katsojaan otteluissa. Isompia muutoksia tulee ravintola-ja klubitiloihin ja talotekniikkaan. Urheilijoille saadaan uusia oheisharjoittelutiloja.

Neljää sotalaivaa rakennetaan nyt Rauman telakalla samanaikaisesti. Pian alkaa kahden murtajan rakentaminen USA:lle. Aikamoista!

RMC:n mukaan Pohjanmaa-luokan korvetti- ja jäänmurtajahankkeet limittyvät toistensa kanssa. Kaksi jenkkimurtajaa valmistuu vuonna 2028.

Rauma Blues kertoi mielenkiintoisia uutisia. Viime vuosina pääkonsertti on pidetty elokuussa teltassa Parpansalin puistossa, Kanalin partaalla. Tänä vuonna hyvän fiiliksen festari järjestetään jo kesäkuun alussa, yhdessä Rauman Lukon kanssa ja Kivikylän Areenalla.

Bluesien ajankohta ja paikka on vaihtunut vuosikymmenten varrella usein. Kaikki alkoi talvella, "maaliskuus kasikuus", jolloin soitto soi Kalliohovissa ja Rauma-salissa. Sen jälkeen pääkonsertti on ollut laskentatavasta riippuen neljässä tai seitsemässä eri paikassa.

Lonsi Live. Samassa yhteydessä Lukko lanseerasi uuden nimen tapahtumatuotannolleen. Sillä haluttaneen viestiä, että Lukko voi olla tuottamassa tapahtumia muuallakin kuin Äijänsuolla tai edes Raumalla. Itse näen Lonsi Live -nimessä hienon viittauksen Lukon juuriin.

Monen sanomalehden deadline aikaistui merkittävästi, kun Sanoma ja Keskisuomalainen sulkivat lehtipainoja. Aamun printtilehtiin ei saada pelijuttuja, lottonumeroita ynnä muuta. Ja kuntauutiset julkaistaan kaksi päivää vanhoina paperilehdessä.

Jo aiemmin Lännen Median kautta tutuiksi tulleita lehtiä meni kiinni alkuillasta. Ilmestymispäiviä on karsittu, Lapin Kansan printti ilmestyy vain kolmesti viikossa. On helppo ennustaa, että paperilehtien tilaajamäärien pudotus kiihtyy.

Eivät lehdet silti katoa. Ne muuttavat tänne verkkoon. Kustannusrakenne ja ansaintamalli vain pitää monessa talossa miettiä uusiksi.

Viikon varrelta: Olkiluoto kolmosesta tuli soiva peli. ”Olkiluoto 3:n erinomainen luotettavuus oli vuoden suurin onnistuminen. On poikkeuksellista, että uusi laitosyksikkö käy vuoden ilman yhtäkään suunnittelematonta keskeytystä”, sanoi Teollisuuden Voiman sähköntuotannon johtaja Marjo Mustonen tiedotteessa viime viikolla.

Että soiva peli siitä saatiin, kuitenkin.

Olkiluodon kolmannen ydinreaktorin rakentaminen meni pahasti pitkäksi ja kustannukset roimasti yli budjetin. TVO:n toimitusjohtaja Jarmo Tanhua ja OL3-projektia johtanut Jouni Silvennoinen jaksoivat kuitenkin kärsivällisesti toimittajille painottaa, että tärkeintä on lopputulos: suomalaiset turvallisuusmääräykset täyttävä, tehokas ja luotettava voimalaitos.

OL3 vähentää riippuvuutta sähköntuonnista. Suomen suurimmasta ympäristöteostakin TVO alkoi jossain vaiheessa puhua. Katetta sillekin väitteelle löytyy. OL3 korvaa vanhoja fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimalaitoksia.

Moderni yhteiskunta tarvitsee koko ajan enemmän sähköä. Kantaverkkoyhtiö Fingrid kertoi, että maamme kaikkien aikojen kulutusennätys tehtiin viime torstaina. Kulutusennätyksen tärkeimmät syyt ovat ilmeiset. Alkuvuosi on ollut hyvin kylmä ja tuotanto pääsi joululoman jälkeen taas täyteen vauhtiin. Lisäksi sähkön hinta pysyi kohtuullisella tasolla.

Tai halpaahan sähkö Suomessa on, Euroopan halvinta. Energiateollisuuden mukaan sähköjärjestelmän joustavuus parani viime vuonna. Tuulisten aikojen ylituotantoa saadaan paremmin hyödynnettyä akuilla ja kaukolämmityksen sähkökattiloilla. Sellaisia hankkeita on vireillä Raumallakin.

Sähkön pörssihinnan odotetaan pysyvän tänä vuonna kohtuullisina ja hintaeron Keski-Eurooppaan suurena. ”Toivottavasti tämä houkuttelee myös investointeja taloutemme piristykseksi”, Jukka Leskelä totesi. Niinpä. Investointeja Suomi todella tarvitsee, sillä työttömyys on noussut Euroopan huipputasolle.

Rauman kauppakamarin toimitusjohtaja Nina Pere on seudun firmoja kiertäessään nähnyt paljon hyvää. Omistajat uskovat tulevaisuuteen ja investoivat. Merkittäviä kauppoja on saatu. Tästä puhutaan Peren mielestä liian vähän, eivätkä hyvät uutiset aina median uutiskynnystäkään ylitä.

”Se on sääli, sillä juuri nämä tarinat rakentavat sitä uskoa, positiivista virettä ja mielikuvaa sekä yrityksistä että koko alueesta. Ehkä juuri niiden ansiosta investointeja muualle suunnittelevat yritykset tai muualla asuvat osaajat kääntäisivät katseensa seutukunnalle”, kirjoitti Pere kolumnissaan Satakunnan Kansassa.

Naulan kantaan.

Pere kannusti yrityksiä aktiivisempaan viestintään myös Raumaplussan haastattelussa. ”Positiivisia onnistumisia tapahtuu koko ajan. Niistä pitäisi kertoa, eikä se paljon vaadi. Se rakentaa työnantajamielikuvaa”, sanoi Pere.

Ehkä niin saataisiin rohkaistua myös yksityisiä käyttämään rahaa, jota nyt kertyy ennätysmääriä pankkitileille. Olemme säästämässä itsemme tärviölle kuten Pere tilannetta luonnehti.

Kolumnin muissa aiheissa: Lumen 2026 eli Rauman valotaidetapahtuma, ammattireiska eli Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajaksi valittu Jussi Orell ja Hannes-myrskyn suuret tuhot seudullamme.

Uudenkaupungin autotehdas eli Valmet Automotive kuuluu Rauman telakan ja Patrian lailla niihin yrityksiin, jotka saavat uutta nostetta Euroopan puolustusteollisuuden buumista. Nostetta ”Ämpärporissa” totisesti kaivataankin. Mercedes-Benzin autojen valmistus loppui kokonaan.

Mersuja oli koottu Uudessakaupungissa vuodesta 2013. Uusien autojen myynti on pudonnut niin rajusti, ettei suomalaista sopimusvalmistajaa enää tarvittu. Omat tehtaat Saksassa ja Unkarissa riittävät.

Suomen valtio riensi hätiin ja otti sekä auto- että akkutehtaan haltuunsa. Samalla kiinalainen osakas CATL ostettiin ulos. Se oli välttämätöntä, koska Uudenkaupungin isoa tehdasta halutaan hyödyntää puolustusteollisuudessa.

Joulukuussa uutisoitiin ensin Patrian sopimuksesta. Ensimmäiset panssaroidut ajoneuvot valmistuvat tämän vuoden jälkipuoliskolla.

Pian perään kerrottiin Sisu GT-sarjan sopimuksesta. ”Uuteenkaupunkiin nopeasti luotava jopa 300 ajoneuvon lisäkapasiteetti työllisyysvaikutuksineen on noin 300 työntekijää”, totesi Sisu Auton hallituksen puheenjohtaja Timo Korhonen tiedotteessa.

Saab-Valmetina tämän ikäinen autotehtaan vielä muistaa. Tehtaalla on valmistettu muun muassa Opelin, Talbotin, Samaran, Chryslerin ja Porschen malleja sekä pieniä määriä monen eri merkin sähköautoja. Mutta vasta Mersut nostivat tuotantomäärät Saabin kultavuosien tasolle – ja ylikin.

Tehdas kasvoi henkilöstömäärältään Suomen suurimmaksi. ”Pirunmoinen vauhti rekrykampanjassamme on, sillä 400 henkilöä tarvitaan lisää ja aikaa on seitsemän viikkoa”, kertoi henkilöstöjohtaja Tomi Salo Länsi-Suomelle lokakuussa 2020. Tuo kierros nosti oman henkilöstömäärän 3500:aan.

Melkoista vuoristorataa! Vain puolisen vuotta aikaisemmin tehtaan tuotanto oli keskeytetty kokonaan heikon kysynnän vuoksi. Uusikaupunki on sopimusvalmistaja, joka joustaa ensimmäisenä kysynnän muutosten mukaan.

Geopoliittinen tilanne on muuttunut niin, että sotilasajoneuvoja tarvittaisiin paljon ja heti. Lyhyt toimitusaika on Uudenkaupungin vahva valtti – samalla tavalla kuin Rauman telakan jenkkimurtajien kanssa.

USA:n laiton hyökkäys Venezuelaan oli ikävä muistutus siitä, että Euroopan on pakko nopeasti vahvistaa omaa puolustustaan ja sotateollisuuttaan. Samalla se muistuttaa, että Yhdysvaltojen ja erityisesti Donald Trumpin kanssa kannattaa yrittää pysyä hyvissä väleissä.

Nyt todella testataan presidenttimme Alexander Stubbin arvopohjaista realismia. Siitä ja edellä mainituista aiheista lisää Viikon varrelta -kolumnissa tänään.

Viime kolumnissa sanoin USA:n jäänmurtajadiiliä vuoden suurimmaksi talousuutiseksi. Mutta kovaa kaliiberia on myös ennen joulua julkistettu Patrian Saksan-kauppa: kiinteä yhteisarvo yli miljardi euroa, optioiden kanssa yli kaksi miljardia.

Ilman Suomen Nato-jäsenyyttä telakoiden ja Patrian jättikauppoja ei olisi tehty. Yhteistä kaupoille on sekin, että tuotanto painottuu Yhdysvaltoihin ja Saksaan.

Patrian toimitusjohtaja Esa Rautalinko kertoi, että Bundeswehr-kaupan eteen töitä tehtiin kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta ennen kuin oli ensimmäisen julkaisukelpoisen uutisen aika.

Haastattelin raumalaislähtöistä Rautalinkoa kesällä 2022. Silloin hän kertoi, että Patria 6x6 on avaamassa oven Saksaan, joka on ollut hyvin omavarainen puolustushankinnoissaan. Rautalinko näki siinä ison mahdollisuuden Patrialle ja sen kumppaniyrityksille.

Länskärin haastattelussa pääaiheena olivat Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset. Sota Ukrainassa oli lähtölaukaus puolustusalan kovalle kilpajuoksulle. ”Nyt kaikki menee mitä pystyy tuottamaan”, Rautalinko kuvasi.

Hän näki yllättävän tilanteen avaavan suuren markkinaraon muullekin suomalaiselle teollisuudelle: Nyt on kaikkien aikojen momentum! Siinä Rautalinko oli oikeassa – ja momentum jatkuu. Sota Euroopassa teki Suomesta tietyissä piireissä trendikkään. Realistisen ja kaukaa viisaan maan, jossa maanpuolustusta ei ajettu alas.

Suomessa ramppaa alvariinsa toimittajia tutustumassa kokonaispuolustukseen. Se kattaa kaikki toimet, joilla yhteiskunta valmistautuu hätätiloihin. Käytännön esimerkkinä ulkomaisille journalisteille voidaan esitellä pommisuojaa, jossa pelataan salibandya.

Viikon varrelta -kolumnissa näistä tarkemmin. Muina aiheina uutisvälttelyn yleistyminen, miksi toimittajien on vaikea kirjoittaa hyviä uutisia ja vaihtoehtoiset totuudet.

Neljän jäänmurtajan rakentaminen Suomessa Yhdysvaltojen rannikkovartiostolle oli vuoden 2025 kovin talousuutinen. Murtajista kaksi tehdään Rauman telakalla, kaksi Helsingissä ja loput yhdentoista aluksen sarjasta USA:n telakoilla.

Rauma tai Helsinki saanee pian vielä yhden jäänsärkijäkaupan, Suomen oman Ainon. B+-luokan murtaja on jenkkimurtajia pienempi, mutta monella tavalla tärkeä Suomelle.

Ilmiselvää on, että Suomen pitää korvata vanhenevaa murtajakalustoa, jotta turvataan elintärkeä ulkomaanliikenne myös talvisin. Ilmaston lämpeneminen tekee jääolosuhteista entistä haastavampia.

Tärkeä uusi jäänmurtaja on myös Suomen meriteollisuudelle. Arvokas referenssi maailman parhaalle suunnittelun, rakentamisen ja laitetoimittajien verkostolle. Ainon pitäisi olla valmis vuonna 2029, jotta Suomi saa hankkeelle myönnetyn 42 miljoonan euron EU-tuen. Kokonaisbudjetti on 170 miljoonaa euroa.

Mahtuuko Aino vielä Rauman telakan aikatauluihin sotalaivojen ja jenkkimurtajien jatkeeksi? Kyllä, vastaa RMC:n toimari Mika Nieminen.

Raumalainen liikemies Ari Salmi osti Lasikylän kiinteistön neljä vuotta sitten. Hän on käyttänyt yli kolme miljoonaa euroa huonokuntoisten rakennusten kunnostamiseen. Viime kuussa kerrottiin yli 650 000 euron investoinnista uuteen lasikeskukseen, jonka ytimenä hehkuu moderni lasinpuhallushytti.

Nuutajärven Lasin toimitusjohtaja Teija Koskinen kiittelee Salmen sitoutumista ja panostuksia. ”Tämähän on ihan huippujuttu. Se on ihan selvää, että tästä lähtee Nuutajärvi nousuun”, sanoi lasikylän toimari paikallislehdelle.

Urjalan Nuutajärvellä on puhallettu lasia vuodesta 1793, mutta toiminta oli hiipumassa. ”Näin, että Nuutajärvellä oli tapahtumassa jotain peruuttamatonta, ja minulla oli osaamista sekä varallisuutta estää se”, teollisuusneuvos Salmi sanoo Nuutajärven Lasikylän uusilla nettisivuilla.

Rauman sellutehdas seisoo melkein kuukauden. Vuosihuollosta ei ole kyse, vaan tarpeesta rajoittaa tuotantoa. Tilanteen vakavuudesta viestii, että Joutsenon tehtaan seisokki kesti puoli vuotta. Trumpin syy, no ainakin osaksi.

Rauma julistaa joulurauhan. Raatihuoneen edustalle jouluaattona kokoontuneelle kaupunkilaisten joukolle – niin kuin on tehty yhtäjaksoisesti lähes 350 vuoden ajan. Perinne on koruton, mutta koskettava.

Näistä aiheista pidemmin Viikon varrelta -kolumnissa tällä kertaa.

Viikon varrelta -kolumnista: ”Tällä hetkellä meitä ei uhkaa mikään sotilaallisesti”, sanoi prikaatikenraali Jami Virta rotaryklubimme järjestämässä itsenäisyyspäivän tilaisuudessa. Mutta kenraali jatkoi perään, että Venäjä pysyy uhkana. Itänaapurillamme on valmius isoihin riskeihin ja tappioihin, myös pitkäaikaisesti.

Ja vaikka drooneista paljon puhutaan, mikään vanha sotimisen keino ei ole poistunut Venäjän keinovalikoimasta. Ukrainassa se on nähty. Venäjä lienee menettänyt hyökkäyssodassa yli miljoona miestä, kuolleina tai haavoittuneina. ”Suomenkin on varauduttava tarvittaessa myös pitkään kulutussotaan”, sanoi kenraali Virta.

Epävarmuuden aiheuttamista, väärän tiedon levittämistä ja pyrkimys heikentää sisäistä turvallisuuttamme. Siinä osa Venäjän Suomessa käyttämästä keinovalikoimasta.

Hybridivaikuttamisen kohteeksi joutuvilta kysytään resilienssiä, kriisinkestävyyttä. Emme saisi murtua henkisesti kuormittavissa tilanteissa ja menettää uskoamme tulevaisuuteen. Kenraali Virta nosti tässä yhteydessä esille tärkeän pointin: ”Yleissivistys on yksi keskeinen tapa varautua mahdollisiin uhkiin.”

Yleissivistyksen ylläpitämisessä luotettavalla journalismilla on muuten valtavan suuri merkitys. Mitä enemmän tiedämme, sitä vähemmän epäilemme. Se liimaa yhteiskuntaa, kun luotamme toisiimme.

Porin prikaatia komentava Virta kertoi, miten tämän päivän varusmiehiä ja sotilaita koulutetaan moderniin sodankäyntiin. Kyllä se vaikutuksen teki. Poistuin itsenäisyysjuhlasta levollisin mielin, sikses.

Suomi käy esimerkiksi ennakoivasta varautumisesta ja kokonaisturvallisuudesta, josta sotilaallinen maanpuolustus on vain osa. Toki tärkeä osa.

Porin prikaati täyttää muuten helmikuussa 400 vuotta. Perustajaksi katsotaan Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf, joka lähetti joukkoja Puolan sotaan. Porilaisten marssi kertoo rykmentin seuraavista taisteluista: ”Pojat kansan urhokkaan, mi Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan mailla vertaan vuoti”.

Vain tässä yhteydessä olen ylpeästi porilainen.

Jääkiekon SM-liigassa pelataan ensi talvena ”superkausi”, jonka jälkeen useampi joukkue pudotetaan. Superkausi on edessä myös Rauman paperitehtaalla, jos UPM ja Sappi saavat yhteisyrityksensä pystyyn pistää.

Painopaperien kysynnästä on 20 vuodessa sulanut yli puolet. Metsäyhtiöt ovat sulkeneet koneita niin, ettei paperin myyntihinta laskisi samassa suhteessa. Ja onnistuneet siinä yllättävän hyvin. Sanomalehden päätoimittajana oli vaikea uskoa, että laskevilla markkinoilla paperin hinta nousee jyrkästi.

UPM ja Sappi ovat graafisten paperien markkinajohtajat Euroopassa. Siksi kimppayritys vaatii EU-kilpailuviranomaisen hyväksynnän. UPM Rauman tehtaan pitää jatkossa jättää sisäisessä kannattavuusrankingissa pitää jättää taakse myös Kirkniemi ja muita Sappin tehtaita.

Painotalojen pudotuspeliä olen lehtimiehenä seurannut suurella mielenkiinnolla. Tylkki ja totinen paikka oli kymmenisen vuotta sitten. Kävin päätoimittajana katsomassa, kun omaa lehteä viimeisen kerran painettiin tutussa paikassa Raumalla – kadun toisella puolella.

Lehtipainojen väheneminen on aikaistanut sanomalehtien deadlinea. Tällä viikolla joillakin Satakunnan Kansan paperilehden lukijoilla voi mennä aamukahvi väärään kurkkuun, kun lehdessä ei ole juttuja Lukon tai edes Ässien edellisillan matseista.

Ei vaan pysty, kun lehti painetaan Vantaalla.

Näistä aiheista tällä kertaa viikkokolumnissa.

Venäjän vakoilulaiva Jantar aiheutti marraskuussa huolta Britanniassa. ”Tutkimusalus”, jolla voidaan muun muassa kartoittaa ja vaurioittaa merikaapeleita, liikkui jälleen Britannian aluevesien reunamilla. Merikaapelien kautta kulkee 95 prosenttia tieto- ja rahaliikenteestä. Kaapelin katkeaminen aiheuttaisi melkoisen kaaoksen brittien arjessa, terveydenhuoltoa myöten.

Mutta miten tämä liittyy Raumaan? Siitäkin tässä kolumnissa.

Fingrid rakennuttaa kallista kantaverkkoa kiihtyvään tahtiin, onhan sähkön kulutuksen ennustettu tuplaantuvan kymmenessä vuodessa. Kuka maksaa tarvittavat miljardien eurojen verkkoinvestoinnit?

Jälleen askeleen lähempänä ydinjätteen loppusijoituksen aloittamista, tiedotti Posiva viime viikolla. Se sai muistelemaan pitkän tien yhtä vaiketta, ikimuistoista vierailua ”Hard Rock Laboratoryssa”.

Maailmanperintökohteissa pyrimme käymään, jos lähelle osuu. Myönnän usein mainitsevani muka ohimennen, että meillä Raumalla näitä Unesco-kohteita onkin kaksi. Nyt vierailimme kolmen kohteen kaupungissa – mutta vaikuttava näky on myös kaupungin tuoreempi vau-pytinki, jossa suomalainen osaaminen on väkevästi esillä.

Arvot ovat yrityskulttuurin ja sen muutosten peruskiviä. Pitää toimia ja johtaa arvojen mukaisesti, painotti entinen työnantajani. Firman neljä arvoa muistin unissani. Niistä ensimmäinen on asiakaslähtöisyys.

Olen työskennellyt muutaman viikon Välimeren lämmössä. Pitkäaikaisen pomoni Heikki Marvan puheet arvojen tärkeydestä ovat pyörineet täällä päässäni päivittäin, kun olen asioinut eri paikoissa Espanjan Aurinkorannikolla.

Mahtaako espanjan kielessä olla sellaista sanaakaan kuin asiakaslähtöisyys?

Rauma nousi kärkikymmenikköön konsulttiyhtiö WSP:n Alueiden tutkimus -vertailussa, jossa Suomen kunnat laitettiin järjestykseen elinvoimaindeksin mukaan. Vihreässä siirtymässä WSP rankkasi Rauman ykköseksi. Putkessa onkin isoja kutkuttavia jättihankkeita, joista ainakin osa toteutuu.

WSP nosti esille vahvan teollisuuden, Rauman isot investoinnit, murtajatilaukset, henkilöjunan ja E16-tien. Viime mainittu saa kaupunginjohtaja Esko Poikelan visioimaan suuria: ”Uskon, että saamme vielä lauttayhteyden Gävleen.”

Rauman elinvoimasta puhuimme Satu Saarisen kanssa Raumaplus-podcastissa. Rauman seudun tulevaisuuden hän näkee valoisana. ”Täällä on osaamista ja korkean tason tekemistä. Ylpeyttä ja kasvun nälkää saisi olla enemmän”, toimialajohtaja arvioi.

Enkä malta olla lisäämättä, että uudistuneista työvoimapalveluista puhuttaessa Saarinen julisti näin: ”Me uskomme asiakaslähtöisyyteen ja tavoitteellisuuteen. Haluamme tietää, mistä palvelusta työllistyy parhaiten.”

Siis asiakaslähtöisyys ihan ekana.

Kiva siis palata kotimaahan, vaikka siellä onkin paskemmat kelit kuin täällä Aurinkorannikolla.

Rahapelien mainosraha houkuttaa suomalaismediaa. Kansainvälisten pelifirmojen palvelemiseksi Alma News Media aikoo lisätä panostuksia urheilusisältöihin etenkin Iltalehdessä. Sanoma Media Finland vastaa varmasti, keihäänkärkenään Ilta-Sanomat.

Keskisuomalainen-konserni perustaa valtakunnallisen urheilumedian, joka on lukijoille ainakin aluksi ilmainen. KSML-konsernin uutismedioiden juttuja hyödynnetään uudessa sporttimediassa ja toisinpäin.

Olin rakentamassa samanlaista valtakunnallista jääkiekkomediaa. Länsi-Suomea, Raumalaista ja Radio Ramonaa kustantanut Marva Media lanseerasi Kiekkoareenan vuonna 2012. Aluksi keskityimme Lukkoon, Ässiin ja Tepsiin.

Kaudelle 2017-2017 Kiekkoareena laajeni valtakunnalliseksi, mutta vuoden 2018 lopulla oli pakko sammuttaa valot. Kävijämäärät olivat kasvaneet lupaavasti, vaan eivät yltäneet valtakunnallisia mainostajia kiinnostavalle tasolle.

Jälkiviisaana on helppo todeta, että Kiekkoareenaan olisi pitänyt panostaa enemmän. Siihen ei pienellä perheyhtiöllä ollut rahkeita.

Mutta yritettiin ainakin.

Muissa Viikon varrelta -aiheissa: kouluja käymätön raumalainen keräsi jättiomaisuuden – Kordelinin säätiö tukee yhä suomalaista tiedettä, taidetta ja kulttuuria, Metsä Groupin suuret säästötalkoot, Rauman telakan kuulumiset, Digirata tekee tilaa Rauman henkilöjunillekin.