Palkkaa asenne, kouluta kompetenssi. Työeläkevakuuttajien etujärjestö Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes kertoi Seura-lehden haastattelussa tykkäävänsä anglosaksisista yhteiskunnista, jotka eivät ole turhan tutkintouskovaisia. ”Tietyissä ammateissa on pakko olla alan koulutus, mutta paljon on sellaisia töitä, joihin oppii toisen alan todistuksella ja töitä tekemällä”, sanoi Siimes.

Näin toimitaan myös raumalaisessa vientiyrityksessä, jonka toimintaan olen viime kuukausina perehtynyt huolellisesti. Rekrytoinneissa on painotettu hakijan luonnetta ja asennetta, tarvittavaa ammattiosaamista tietenkään unohtamatta, kertoi toimitusjohtaja.

Siimes, 62, irtisanoutui Telasta ja siirtyy suvella yrittäjäksi. Hän haluaa elää aikatauluista vapaammin, koska puoliso on jo eläkkeellä ja lapsenlapset ovat pieniä vain kerran. ”Uusi palkkatyö ei ole poissuljettu vaihtoehto. Jollain toisella konseptilla olen valmis tekemään töitä vielä 8-10 vuotta. Olen varautunut siihen, että tulotaso laskee”, kertoi Siimes.

Samat sanat. Olen varsin tyytyväinen nykyiseen huokoisempaan työarkeeni. Ja kyllä, olen Siimeksen lailla tietoinen, ettei kaikilla ikäisillämme ole tällaiseen mahdollisuutta.

Miten saada ihmiset jatkamaan työelämässä seitsenkymppisiksi? ”On todennäköistä, että matkan varrella on vaihdettava suuntaa useamman kerran. Ikävään työhön ei kannata jäädä kärvistelemään. Pahinta on, jos leipääntyy”, vastasi Siimes.

Toivottavasti suhdanteet paranevat niin, että duunin vaihtaminen käy helpommin.

Suomalaisen toimittajakoulutuksen sataa vuotta juhlittiin viime syksynä Tampereen yliopistossa. Opiskelin toimittajatutkinnossa vuosina 1983-1987. (Kuva: Janne Rantanen)

Meikäläisen kuplassa viime viikon yksi puheenaihe oli julki vuodettu ennakkotieto toimittajaopiskelijoiden puoluekannoista. Mitä kertoo, jos melkein 60 prosenttia toimittajaopiskelijoista äänestäisi vasemmistopuolueita ja 20 prosenttia vihreitä?

Suomalaiset sanomalehdet ovat miltei poikkeuksetta alkujaan puoluelehtiä: Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Satakunnan Kansa, Ilkka ja niin edelleen. Raumalla seminaarilaisten porukalla perustettiin ensin suomalainen puolue ja sitten lehti, Länsi-Suomi vuonna 1905.

Vastaavasti useimmat sanomalehdet lakkasivat tunnustamasta väriä 1980- ja 1990-luvulla. Harvoilla puoluelehdiksi jääneillä on ollut varsin pieni rooli edes keskustelun herättäjinä sen jälkeen.

Vastaavasti toimittajat ovat jo vuosikymmenet ajaneet vain autoa, eivät aatetta.

Näitä lehtiä me teimme Marva Median toimituksessa vuonna 2023. (Kuva: Janne Rantanen)

Johtamassani toimituksessa journalisteja oli parisenkymmentä. Olen melko lailla varma, että Länsi-Suomen toimituksessa työskenteli kokoomusta, keskustaa, perussuomalaisia, vihreitä, demareita, ja vasemmistoliittoa ja kristillisdemokraatteja äänestäneitä.

Veikkaan, että vakiintuneista puolueista vain ilman ääniä jäi ainoastaan ruotsalainen kansanpuolue. Mutta siitäkään en isoa vetoa uskaltaisi lyödä.

Samankaltainen lienee tilanne muissa toimituksissa. Perustan tämän näkemyksen pitkään ja tiiviiseen yhteydenpitoon median tekijöiden kanssa kautta laajan Suomenmaan.

Agendajournalismia eli aatteen ajamista en tunnista suomalaisissa sanomalehdissä, enkä varsinkaan puoluepoliittista.

Mainostulojen roima vähentyminen on pakottanut mediatalot kustannussäästöihin ja uusiin linjauksiin. Data ja analytiikka ohjaa koko ajan enemmän ja tiukemmin aihevalintoja ja juttujen näkökulmia.

Yritetään tarjota yhä enemmän sitä, mikä kiinnostaa lukijaa, kuulijaa ja katsojaa – ja mistä hän on valmis maksamaan.

Tämä on yksi selitys sille, miksi monen mielestä mediassa painottuvat nyt väärät ja kummalliset asiat. Perinteisesti tärkeinä pidettyjen aiheiden tilalle nousevat ihmisten tarinat ja tuntemukset.

Sosiaalinen media on muutoksen keskeinen ajuri. Monella tavalla.

Tänään poliitikot, puolueet, valtio, kunnat, järjestöt, yritykset ja muut toimijat tuottavat aktiivisesti pr-tiedotteita ja positiivisia some-päivityksiä. Tämän materiaalin käyttäminen yksi yhteen ei tuo tilaajia medialle.

Siksi media kertoo entistä enemmän myös siitä, mitä eri toimijat itse eivät halua kertoa. Nyt siihen kannustaa myös raaka mediatalous. Näin voi näyttää, että toimittajista on tullut ilkeämpiä.

Varmaan on vähän syytäkin, sillä vallan vahtikoiruus on vapaan median perustehtävä.

Tutkimustiedon jyvänen on syytä asettaa oikeaan mittasuhteeseen. Kyse on pienestä joukosta nuoria opiskelijoita, joiden ajatukset muuttuvat, kun työelämä heitä koulii.

Kysymyksiä ja huolta herättää kuitenkin se, jos nykyopiskelijat ovat niin rajusti vasemmalle kallellaan. Onko niin, että epävarma työllisyysnäkymä ja matalahko ansiotaso saa hakeutumaan muille aloille?

Oma näppituntuma on, että juuri niin on käynyt.

Otin kesätoimittajahakemuksia vastaan vuosikymmeniä. Niiden määrä väheni hiljalleen ja hakijajoukko naisistui. Nuoria miehiä ei entiseen tapaan pyrkinyt edes urheilun kesäduuneihin, joista hyvin monet ovat aloittaneet toimittajan uransa.

Kysyin ilmiöstä päätoimittajakollegoilta ja samaa viestiä monet kertoivat.

Palkoilla on varmasti ollut vaikutusta. Toimittajien reaaliansiot eivät ole juuri nousseet 30 viime vuoden aikana. Palkkakehitys on jäänyt selvästi jälkeen esimerkiksi insinööreistä.

Meidän aika jäi lyhyeksi. (Kuva: Janne Rantanen)

Rahalla saa ja hevosella pääsee, ei kun… yllätykset ovat urheilun suola. Mutta kipeää tekee, kun sitä suolaa nakataan kauhakaupalla verekseen haavaan.

Suurin odotuksin jääkiekon SM-liigaan lähtenyt Rauman Lukko ei onnistunut saamaan peliään uomiin koko kauden aikana. Jos pari ottelua sujui erinomaisesti, menikin seuraava usein jo penkin alle. Runkosarjassa taso riitti silti viidenneksi. Pudotuspeleissä Lukko suli totaalisesti ja loppusijoitus on vaatimaton yhdeksäs.

Kanalin partaalla puidaan lähiviikot ankarasti syitä ja seurauksia. Kiekkohullun kaupungin Lukko-yhteisö odottaa tietoa korjaavista toimenpiteistä.

Hienoa tässä(kin) kiekkokaudessa on, ettei pelaajabudjetin suuruus ratkaise. Vielä Lukkoa enemmän rahaa joukkueeseensa käyttäneistä seuroista Kärppien kausi päättyi runkosarjaan ja HIFK:n ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle.

Sen sijaan budjettitaulukon alemman kastin KooKoo ja SaiPa ovat potentiaalisia finaalijoukkueita.

Likaista hiihtoa ja puhdasta pajunköyttä. Mainio nimi entisen rikostutkija Kimmo Nokkosen kirjalla, jossa hän käy läpi hiihdon dopingskandaalin oikeushistorian. Poliisit kaivoivat vuosien mittaan, pala palalta, Suomen maastohiihdon synkät salaisuudet.

”Hiihtoliitossa ei ollut dopingongelmaa, vaan erittäin tehokas dopingkulttuuri”, tiivistää Nokkonen. Hän pitää oikeusmurhana STT:n toimittajien saamia tuomioita, jotka johtuivat huippuhiihtäjien, valmentajien, lääkärien ja Hiihtoliiton johdon vuosia jatkuneesta vilpistä, petollisesta toiminnasta ja kostonhalusta.

Hiihtoliiton laskuun hankittiin kiellettyjä aineita rikollisilta ympäri Eurooppaa ja maksettiin venäläisille asiantuntija-avusta doping-ohjelman rakentamisessa.

Niin pyhä lehmä maastohiihto Suomessa on, etteivät viranomaisten pomoportaat juuri kannustaneet ikävää totuutta esiin kaivamaan.