Jatkan kahden viime viikon linjalla. Uudenkaupungin autotehdas eli Valmet Automotive kuuluu Rauman telakan ja Patrian lailla niihin yrityksiin, jotka saavat uutta nostetta Euroopan puolustusteollisuuden buumista.

Nostetta ”Ämpärporissa” totisesti kaivataankin. Viime syksynä tiedotettiin, että Mercedes-Benzin autojen valmistus tehtaalla loppuu kokonaan. Mersuja oli koottu Uudessakaupungissa vuodesta 2013 lähtien. Uusien autojen myynti on pudonnut niin rajusti, ettei suomalaista sopimusvalmistajaa enää tarvittu. Omat tehtaat Saksassa ja Unkarissa riittävät.

Suomen valtio riensi hätiin ja otti sekä auto- että akkutehtaan haltuunsa. Samalla kiinalainen osakas CATL ostettiin ulos. Se oli välttämätöntä, koska Uudenkaupungin isoa tehdasta halutaan hyödyntää puolustusteollisuudessa.

Työministeri Matias Marttinen myhäili tyytyväisenä, kun toimitusjohtajat Pasi Rannus ja Tomi Gardemeister kättelivät Sisu-diilin allekirjoitustilaisuudessa. (Kuva: Sisu-Auto)

Joulukuussa uutisoitiin ensin Patrian sopimuksesta suomalaisen autotehtaan kanssa. Ensimmäiset panssaroidut ajoneuvot valmistuvat tämän vuoden jälkipuoliskolla.

”Kyseessä on tärkeä virstanpylväs uuden strategiamme toteuttamisessa. Pääsemme nyt todistamaan käytännössä, että vuosikymmenten aikana kerryttämämme sopimusvalmistuksen osaaminen edustaa poikkeuksellisen korkeaa laatutasoa ja soveltuu hyvin monenlaisten tuotteiden sarjavalmistukseen”, sanoi Valmet Automotiven toimitusjohtaja Pasi Rannus tiedotteessa.

Pian perään kerrottiin Sisu Auton sopimuksesta. Valmet Automotive alkaa valmistaa osia ja koota Sisun GT-sarjaa. ”Uuteenkaupunkiin nopeasti luotava jopa 300 ajoneuvon lisäkapasiteetti työllisyysvaikutuksineen on noin 300 työntekijää”, totesi Sisu Auton hallituksen puheenjohtaja Timo Korhonen tiedotteessa.

Tällaisia Sisu GTP -ajoneuvoja Suomen ja Ruotsin puolustusvoimat hankkivat useita satoja. (Kuva: Puolustusvoimat)

Saab-Valmetina tämän ikäinen autotehtaan vielä muistaa. Pienelle kaupungille oli lottovoitto saada ruotsalais-suomalainen autotehdas. Ottajia olisi ollut ympäri Suomea.

Ensimmäinen Saab valmistui vuonna 1969, viimeinen vuonna 2003. Yhteensä Saabeja tehtiin yli 700 000. Minunkin ensimmäinen autoni oli keltainen Saab 99. Sillä suhasin yhden suven kasitietä, kun kävin kesätöissä Porissa.

Uudessakaupungissa on valmistettu muun muassa Opelin, Talbotin, Samaran, Chryslerin ja Porschen malleja sekä pieniä määriä monen eri merkin sähköautoja. Mutta vasta Mersut nostivat tehtaan tuotantomäärät Saabin kultavuosien tasolle – ja ylikin.

Rekisterinumero sen kertoo. Ensimmäinen Uudessakaupungissa tehty Saab 96, joka lahjoitettiin presidentti Urho Kekkoselle. (Kuva: Janne Rantanen)

Mersuja kokoamaan houkuteltiin ihmisiä kaikkialta Suomesta ja ulkomailtakin haettiin. Tehdas kasvoi henkilöstömäärältään Suomen suurimmaksi. Rekrykierrokset seurasivat toistaan. ”Pirunmoinen vauhti rekrykampanjassamme on, sillä 400 henkilöä tarvitaan lisää ja aikaa on seitsemän viikkoa”, kertoi henkilöstöjohtaja Tomi Salo Länsi-Suomelle lokakuussa 2020.

Tuo kierros nosti tehtaan henkilöstömäärän liki 3500:aan. ”Se on omaa väkeä. Lisäksi tehdasalueella työskentelee kumppaniyritysten ihmisiä”, tarkensi Salo haastattelussani.

Vain puolisen vuotta aikaisemmin tehtaan tuotanto oli keskeytetty kokonaan heikon kysynnän vuoksi. Laajoja lomautuksia oli vielä kesäkaudella. Syksyllä, ennen tätä uutista, oli ehditty palkata jo toistasataa uutta tekijää.

Melkoista vuoristorataa! Heilahtelut ovat olleet rajuja, koska tehtaalla ei ole omia tuotteita. Uusikaupunki on sopimusvalmistaja, joka joustaa ensimmäisenä kysynnän muutosten mukaan.

Tehdas on pelastamisen arvoinen, koska edellä kuvatun historian vuoksi siitä on kehittynyt ketterä ja tehokas. Robotteja on satamäärin, työvoimaa on ollut hyvin saatavilla Lounais-Suomesta. Turusta taisi käydä tuhatkunta ihmistä päivittäin Uudessakaupungissa duunissa.

Logistinen ketju rullasi sujuvasti: Mersujen osia saapui laivoilla Uudenkaupungin satamaan, josta ne siirrettiin miltei suoraan tuotantolinjoille. Samoilla laivoilla valmiiksi koottuja autoja lähti maailmalle.

Logistinen sijainti on eduksi myös tehtaan uudessa ajassa. Ja ennen kaikkea se ketteryys: geopoliittinen tilanne on muuttunut sellaiseksi, että sotilasajoneuvoja tarvittaisiin paljon ja heti. Lyhyt toimitusaika on Uudenkaupungin vahva valtti – samalla tavalla kuin Rauman telakan jenkkimurtajien kanssa.

USA:n laiton hyökkäys Venezuelaan oli ikävä muistutus siitä, että Euroopan on pakko nopeasti vahvistaa omaa puolustustaan ja sotateollisuuttaan. Samalla se muistuttaa, että Yhdysvaltojen ja erityisesti Donald Trumpin kanssa kannattaa yrittää pysyä hyvissä väleissä.

Nyt todella testataan presidenttimme Alexander Stubbin arvopohjaista realismia. Käsittääkseni se tarkoittaa, ettei Suomen pidä yrittää tuputtaa omia arvojaan muille, varsinkaan meitä vahvemmille. Suostutella voi ja rakentaa kumppanuuksiin perustuvaa yhteistyötä.

Kansien välistä. Tuoreessa Vallan kolmio -kirjassaan Stubb kertoo viime kevään voittoisasta golfkisasta Floridassa. Trumpin joukkueessa golfannut Stubb pääsi kunnolla tutustumaan USA:n presidenttiin.

”Minulla ei ole harhakuvitelmia normaalia suuremmasta vaikutuksesta, mutta jos pystyn tuomaan presidentti Trumpin tietoon näkemykseni siitä, ettei Putiniin voi luottaa, ja edistämään Suomen jäänmurtajakauppoja Yhdysvaltoihin, tehtävä suoritettu. Monet kansainvälisten suhteiden kommentaattorit eivät ymmärrä sitä, että diplomatiassa on kysymys yhtä paljon henkilökohtaisista suhteista kuin valtioiden välisistä suhteista. Jos haluaa vaikuttaa, on parasta hoitaa molempia”, kirjoitti Stubb.