Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen puhui ilahduttavan suorasanaisesti Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Meillä on liikaa kuntia. Kyllä meillä on”, arvioi Karhunen.

Kuntien määrä on vähentynyt yli 600:sta alle 300:aan. Luultavasti puolet nykyistä vähemmän riittäisi. Kuten Karhunen sanoi: ”Kaikki kunnat eivät ole enää objektiivisilla mittareilla sillä tavalla elinkelpoisia, että se olisi asukkaan etu.”

Tuo on tärkeä näkökulma. Kuntien perimissä tuloveroissa on jo kuuden prosenttiyksikön haitari. Suomesta löytyy esimerkkejä, joissa asukas maksaa jopa tuhansia euroja enemmän tuloveroa kuin naapurikuntalainen – eikä saa edes parempaa palvelua vastineeksi.

Kova hinta kunnan nimestä.

Rauman kaupunki ja maalaiskunta yhdistyivät 33 vuotta sitten. (Kuva: Janne Rantanen)

Karhunen peräänkuulutti yhteiskunnallista keskustelua siitä, missä kulkevat elinvoimaisen ja elinkelpoisen kunnan rajat. ”Meillä on kuntia, joiden tuloista puolet tulee muualta kuin kyseisen kunnan omista tuloista”, kertoi Karhunen.

Se herättää aiheellisen kysymyksen, missä kulkee raja, että muualla asuvien pitää rahoittaa kuntaa, jolla ei ole mitään pohjaa menestyä.

Paikallisjournalistina seurasin tiiviisti kuntaliitosprosesseja, kun vuorollaan Rauman maalaiskunta, Kodisjoki ja Lappi yhdistyivät Rauman kaupunkiin.

Liitoksia on tunnusteltu ja selvitetty näiden lisäksi pohjoiseen, itään ja naapurimaakunnan puolelle etelään. Vain länteen ei ole katsottu. Sieltä, Raumanmeren takaa, kun vastaan tulee vain ruotsalaiskuntia.

Ja vastaan ennen kuin ehditään kysyä. Ei, en tällä pohjusta vaatimusta Pyhärannan Raumaan liittämisestä. Puhun vain yleisellä tasolla.

Pyhärannasta vain tämän verran: monen haikailema ajatus kunnan jakamisesta kolmeen suuntaan on epärealistinen. Vajaan 1900 asukkaan kuntaa ei pilkkomaan ruveta.

Satatuotteessa siirretään vappuna toimitusjohtajan vastuu neljännelle polvelle. Olavi ”Pänne” Marva perusti pakkausfirman toisen maailmanpalon jälkeen vuonna 1945. Pekka Marva johti perheyhtiötä 1990-luvun lamaan saakka. Silloin toimitusjohtajana aloitti Heikki Marva, joka nyt irrottaa Satatuotteen ruorista ja tekee tilaa Juho Marvalle.

Heikki, joka on yrityksen pääomistaja veljensä Iiron kanssa, siirtyy toukokuun alussa hallituksen puheenjohtajaksi.

Juho on myyntijohtajana jo pitkälti vastannut yrityksen operatiivisesta toiminnasta, joten kovin suuria muutoksia ei liene tiedossa. Satatuote voi nyt hyvin. Liikevaihto kasvaa, kannattavuus on hyvä, investoinnit ja rekrytoinnit jatkuvat.

Juho Marva tarttuu perheyhtiön ruoriin vappuna. (Kuva: Satatuote)

Lidlin markkinaosuus päivittäistavarakaupassa on Suomessa vain alle kymmenen prosenttia. Meikäläisen yllätti, että sekin on enemmän kuin useimmissa muissa Euroopan maissa.

Uskoa kuitenkin pitää, kun tiedon tarjosi Lidl Suomen toimitusjohtaja Conor Boyle Talouselämä-lehden haastattelussa. ”Näin vähäinen toimijoiden määrä on harvinaista verrattuna muihin Euroopan maihin”, sanoi Boyle. Meillä on kaksi oikein isoa ketjua ja Lidl kolmantena. Muualla on tyypillisesti ainakin puolen tusinaa ketjua.

Eduskunta valmistelee lakimuutosta, joka kieltäisi kauppaketjuja suosimasta omia tuotemerkkejään (Pirkka, K-Menu, Coop, Rainbow ja niin edelleen) hyllysijoittelussa ja markkinoinnissa.

Tavoitteena on parantaa tuottajien ja elintarviketeollisuuden asemaa neuvotteluissa vahvojen kauppaketjujen kanssa. ”En usko, että kauppojen omat merkit ovat ongelman ydin, vaan osa ratkaisua”, sanoo Boyle.

Suomessa omien merkkien (private label) osuus myynnistä on noin 25 prosenttia. Euroopan suurimmilla markkinoilla osuus ylitti jo 50 prosentin rajan. Sen todella huomaa, kun käy ruokakaupassa vaikkapa Espanjassa, Saksassa tai Britanniassa.

Juha Hurme kulttuurikuppila Brummissa. (Kuva: Janne Rantanen)

Juha Hurme veti hienon monologin kulttuurikuppila Brummissa viime viikolla. Kaaskerin Lundström on kirjailija Volter Kilven hurjin luomus. Hurme on esittänyt sitä vuosikaudet, eikä ole kyllästynyt.

Raumalla kuulimme kolmen vartin intensiivisen monologin, mutta Hurme kertoi, että puolitoistatuntinenkin hoituisi.

Yleisöä Hurme nauratti muistelemalla aikaansa Rauman kaupunginteatterin taiteellisena johtajana. ”Puolitin katsojaluvut ja sijoituin viimeiseksi Vuoden raumalainen -äänestyksessä”, Hurme kertoi.

Katsojatilastoja en löytänyt, mutta monessa esityksessä taisi olla tuoleja vailla istujaa. Itselleni mieleen ovat jääneet Lalli-näytelmä ja suomalaisen yleisurheilun kultavuosien dopingista kertonut jännäri Viimeinen heitto.

Vuoden raumalainen -tulokset löysin omasta arkistostani. Vuoden raumalaiseksi 1996 kaupunkilehtemme lukijat äänestivät raumankielen taitajan Hannu Heinon. Hurme tosiaan sai toimituksen valitsemista ehdokkaista vähiten ääniä.

”Hurme toi Rauman kaupunginteatteriin uusia tuulia taiteellisena johtajana. Valtakunnallisesti arvostettu kulttuuriammattilainen. Entä sitten, näyttää kysyvän äänestävä raumalaiskansa”, kirjoitin näköjään Uuden Rauman jutussa.