Monenlaisia ajatuksia pyöri mielessä viime viikolla, kun Satatuotteen uuden kierrätysmuovilinjan vihki työministeri Matias Marttinen. Hän kehui Satatuotteen kykyä uudistua ja rohkeutta investoida. ”Emme ole vihkimässä vain uutta linjaa, vaan kasvua. Tämä investointi osoittaa, että Satatuote on kehityksen etulinjassa vihreässä siirtymässä ja materiaalin kierrätyksessä”, sanoi Marttinen.

Kaupunginjohtaja Esko Poikelan mielestä Satatuotteen kaltaiset kansainvälistyvät ja kehittyvät yritykset ovat parasta elinvoimatyötä Raumalle.

Kutsuvieraille kerrottiin Satatuotteen olevan elintarviketeollisuuden kriittinen huoltovarmuusyhtiö. Jokaisesta suomalaisesta ruokakaupasta löytyy Satatuotteen pakkauksissa myytäviä elintarvikkeita.

Vihkijäisissä nauhaa leikkaamassa Satatuotteen toimitusjohtaja Heikki Marva (vas.), työministeri Matias Marttinen, kaupunginjohtaja Esko Poikela, Satatuotteen hallituksen puheenjohtaja Hannu Hakkarainen sekä hallintojohtaja Iiro Marva. (Kuva: Janne Rantanen)

Satatuote on lääketeollisuuden tärkeä strateginen toimittaja. Lääketeollisuus on tehnyt suuria kehitysinvestointeja muun muassa injektoitaviin ja biologisiin lääkkeisiin. Se tarjoaa kasvun mahdollisuuksia Satatuotteelle, joka valmistaa lääkinnällisten laitteiden pakkauksia.

”Toimiala kasvaa, mutta se on myös hyvin haasteellinen. Toimitusvarmuuden pitää olla vähintään sataprosenttista, koska ihmisten pitää saada tarvitsemiaan lääkkeitä. Tämän vastuun ymmärtäminen on keskeisen tärkeää, kun kyse voi olla ihmishengistä”, sanoi myynti- ja kehitysjohtaja Juho Marva.

Uuden muovilinjan lisäksi viime viikolla alkoi tuotanto Satatuotteen Tshekin-tehtaalla. Satatuote on viime vuosina investoinut koneiden lisäksi paljon myös osaamiseen eli rekrytoinut toimihenkilöitä ja työntekijöitä.

Hieno juttu, miksi monenlaisia mietteitä meikäläisellä? Oman taustani takia tietenkin. Satatuote valmistaa muoviraaka-ainetta omaan käyttöön kolmella tuotantolinjalla entisessä kirjapainossa.

Vuosina 1994-2016 samoissa tiloissa painettiin Länsi-Suomea, Uutta Raumaa ja Raumalaista – lehtiä, joiden päätoimittajana tein suurimman osan työurastani. Marvan perheyhtiön omistama Westpoint painoi oman lippulaivalehtensä viimeisen kerran perjantaina 15.4.2016. Se oli samalla viimeinen broadsheet-lehti eli isokokoinen aviisi.

Seuraavana päivänä ilmestyi ensimmäinen tabloid-Länskäri. Siitä lähtien Marva Median lehdet painettiin TS-Yhtymän painossa Salossa, kunnes Sanoma siirsi painotyöt omaan moderniin painoonsa Tampereelle.

Ettei väärin ymmärrettäisi, niin iloitsen toki Satatuotteen menestyksestä. Lehtien myyminen Sanomalle vapautti pääomaa ja energiaa.

Marvat voivat keskittyä pakkausbisnekseen, josta kaikki alkoi vuonna 1945. Silloin Olavi Marva perusti Satatuotteen, jonka ensimmäisiin tuotteisiin kuuluivat muun muassa Alkon paperipussit. Sellaisiin viinapullot pantiin monopolimyymälöissä menneinä vuosikymmeninä.

Länsi-Suomen pääomistajiksi Marvat tulivat 1950-luvun puolivälissä. Työurani käynnistyi Länskärin avustajana ja kesätoimittajana 1980-luvun alkuvuosina. Opiskelujen jälkeen siirryin kovan kilpailijan Uuden Rauman (nykyisen Raumalaisen) leiriin. Uuden Rauman Länsi-Suomi osti melkein päivälleen 30 vuotta sitten. Siitä aina vuoden 2023 lopulle saakka palkkani maksoi Marvan perheyritys.

Tänään Satatuotteen liikevaihto on noin 20 miljoonaa euroa, kannattavuus hyvä ja näkymät erinomaiset.

Metsä Fibren sellutehdas (alkujaan Metsä-Rauma) käynnistettiin ensi kertaa maaliskuussa 1996. Kuvassa takana saha, jonka kanssa sellutehdas muodostaa kombinaatin. (Kuva: Metsä Group)

Kolmekymmentä vuotta on kulunut myös Metsä Fibren Rauman-sellutehtaan startista. Tehtaan tuotantokapasiteetti on 650 000 tonnia vuodessa ja erikoisuus on Metsä Strong-sellu, jota käytetään muun muassa aikakauslehtipapereissa, elintarvike-, rakennus- ja pakkauspapereissa sekä lääketeollisuuden papereissa.

Tehdas valmistaa myös biokemikaaleja ja tuottaa bioenergiaa, jota riittää myytäväksi sähkönä verkkoon. Tänä vuonna Rauman Energia alkaa hyödyntää ylijäämälämpöä kaukolämpönä.

Yhtiön tiedotteen mukaan kolmekymppinen on hyvässä kunnossa. Se toimii tiiviissä yhteistyössä uuden mäntysahan kanssa. Viime vuonna pilotoitiin hiilidioksidin talteenottoa sellutehtaan savukaasuista Andritzin kanssa.

Hiilidioksidille olisi ottajia, ja ihan lähellä. Rauman satamaan ja Järviluotoihin suunnitellaan ja valmistellaan valtavan suuria vihreän siirtymän vety- ja tuotantolaitoksia, jotka tarvitsevat paljon hiilidioksidia.

Metsä Group selvittää suuremman mittakaavan hiilidioksidin talteenoton koelaitosta Raumalle. ”Tämä on yksi hieno esimerkki siitä, miten kehitämme sellutuotantoa ja sivuvirtojen hyödyntämistä”, tehtaanjohtaja Jaakko Ikonen sanoo tiedotteessa.

Päätöstä hankkeesta ei ole tehty.

Mainitun Rauman-sahan startti oli syksyllä 2022, mutta tähän mennessä se ei ole käynyt täysillä. Kapasiteetti on 750 000 kuutiota vuodessa, mutta viime vuonna sahattiin 475 000 kuutiota.

”Rauman sahan tuottavuus on sinällään kehittynyt ihan suunnitellusti. Viime vuonna toteutuneet tuotantomäärät jäivät kuitenkin selkeästi tavoitteista, koska olemme joutuneet sopeuttamaan tuotantoa kysynnän mukaan aika paljonkin”, kertoi Metsä Fibren sahaliiketoiminnan tuotantojohtaja Virva Juhola Talouselämälle.

Myös tämän vuoden markkinanäkymät ovat vaisut, koska rakentaminen on tavanomaista vähäisempää. Mutta markkinasyklejä tulee ja menee, muistuttavat alaa seuraavat.

Osuuspankin Yasmin Ruohomäki ja Rauman Urheilutoimittajien puheenjohtaja Ari Anteroinen onnittelemassa Kimmo Kourua. (Kuva: Janne Rantanen)

Haluan jakaa liikunnan iloa muillekin, sanoi Kimmo Kouru vastaanottaessaan Rauman Urheilutoimittajien palkinnon viime viikolla Karin kampuksella. Kourun mielestä urheilu antaa ihmiselle paljon ja tuottaa laatua elämään.

Tässä on mies, joka elää niin kuin puhuu. Päivät hän työskentelee kaupungin liikuntakoordinaattorina. Vapaa-ajalla Kouru on mukana useamman urheiluseuran toiminnassa, mutta ”melkein joka päivä kerkeää kyllä itsekin lenkille”.

Tunnustuksen vastaanottaessaan Kouru esitti toiveen, että varsinkin lapset ja nuoret harrastaisivat urheilua monipuolisesti, eivätkä keskittyisi yhteen lajiin.

Meille kaikille hän heitti haasteen: miksemme pyöräilisi enemmän? Opiskelemaan, töihin, harrastuksiin, asioimaan tai ihan vain huvin vuoksi.

Lukon toimitusjohtaja Rafael Eerola antoi viime viikolla lupauksen: vaikka ensi kaudella ottelumäärä kasvaa, kausikorttien hintoja ei nosteta.

Hieno veto. Mutta yksi kohta Eerolan päivityksessä hieman huvitti: ”Jokainen piste painaa enemmän kuin koskaan. Tällaisena kautena jokainen koti-ilta rakentaa jotakin suurempaa.”

”Superkauden” 2026-2027 päätteeksi vähintään kaksi ja todennäköisemmin kolme nykyistä liigajoukkuetta menettää pääsarjapaikkansa. Pisteet tosiaan painavat enemmän kuin viime vuosina – vaan ei sentään enemmän kuin koskaan.

Vanhassa SM-sarjassa, vuoteen 1975 saakka, pisteet painoivat vielä enemmän. Kymmenen joukkuetta, mitalit jaettiin sarjapisteiden mukaan ilman play offeja. Ja kaksi viimeistä pudotettiin sarjasta.

Kenties näemme Arttu Tuomisen Lavastaja-dekkarin teatterissa ensi vuonna? Ainakin Porin teatteri on varannut oikeudet virkamies-kirjailijan jännäriin, joka sijoittuu Poriin. Noin kirjoitin tällä palstalla hiljattain.

Myöhemmin tuli mieleen, että olisi pitänyt spekuloida myös paikallisella dekkarilla Rauman Teatterissa. Syksyllä ilmestyy jo kolmas Jukka-Pekka Palviaisen kirjoittama Taikkonen Raumalta -dekkari. Palviaisen dekkaridebyytti oli nimeltään Tavoittelemanne henkilö on tapettu. Viime vuonna ilmestyi Viimeinen rukous.

Kysyin tässä tuonnoin Palviaiselta, olisiko hän ryhtynyt kirjailijaksi, jos olisi tiennyt minkä verran ammatissa tienaa. Kuulemma kyllä ja vaimokin oli kannustanut jäämään kotiin kirjoittamaan. ”Työssä käyvät puolisot ovat Suomen suurimpia mesenaatteja”, letkautti Palviainen, huumorimies.