”Toimittaja Paavo Teittinen yrittää etsiä sopivampaa sanaa. Ei onnistu, joten mennään kirosanalla: Ihmisten tilanteen näkeminen vituttaa.” Noin alkoi Ylen uutinen viime marraskuussa. Helsingin Sanomien tutkiva toimittaja Paavo Teittinen oli juuri saanut Tieto-Finlandian.

Kirjassaan Pitkä vuoro – Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen Teittinen kertoo karmeita tositarinoita. Nepalilaiskokit raatavat kellon ympäri keittiössä, intialaiset siivoojat nääntyvät kouluissa, ukrainalaiset sotapakolaiset poimivat marjoja palkatta ja kosovolaisia rakennusmiehiä uhkaillaan tappamisella.

Luin kirjan vasta nyt, eikä se tunnu jättävän rauhaan. Ulkomaista työvoimaa riistävät työnvälittäjät lähtömaissa, maanmiehet ja filunkimaakarit täällä – mutta joissakin tapauksissa myös isot suomalaisfirmat. Esimerkiksi SOL Palveluiden keskijohdossa perittiin kynnysrahaa työpaikoista.

Helvetistä taivaaseen. Kun Teittinen alkoi kirjoittaa siivousalan ihmiskaupasta, ensimmäinen haastateltava oli egyptiläinen mies, joka oli muuttanut suomalaisen naisen perässä Suomeen. ”Omar” sai töitä irakilaismiehen firmasta, jossa maahanmuuttajat siivosivat muun muassa kouluja jopa seitsemänä päivänä viikossa, aamusta iltaan. Palkkaa sai joskus 1200 euroa kuussa, joskus 1700. Monet tyytyivät kohtaloonsa, koska pelkäsivät maasta käännyttämistä.

Omar uskalsi perätä oikeuksiaan. Se tuotti potkut, varattomuuden ja pitkän rikosprosessin, mutta lopulta Omar voitti oikeudessa. Teittisen mukaan yhtenä harvoista.

Omar pääsi töihin RTK-Palveluun. Hänen mukaansa ero edelliseen työnantajaan on kuin helvetin ja taivaan välillä. RTK maksaa lain mukaan ja ajallaan, eikä työpaikalla huudeta. Mukava oli lukea, että lähes kaikki Teittisen haastattelemat siivoojat pitivät RTK-Palvelua reiluna työnantajana. Pääkaupunkiseudulla selvä enemmistö RTK:n henkilöstöstä on maahanmuuttajataustaisia.

Koska palstaa luetaan myös Rauman seudun ulkopuolella, lienee paikallaan mainita, että valtakunnalliseksi kasvanut RTK-Palvelu on raumalainen yritys. RTK:n omistajia ovat Raumalaiskiekkoilun Tuki, Lukko-säätiö ja Rauman Lukko ry. Yrityksen tarinan kirjoitin Aikaansa edellä -kirjaan. Tästä linkistä löytyy ja sivulta 95 alkaa: Aikaansa edellä.

Jussi Tanner kertoi vuonna 2021 Lukon bisnesklubilla johtamastaan operaatiosta, jolla saatiin yli 400 ihmistä ulos Talebanin johtamasta Afganistanista. Tannerilla oli iso rooli myös Isis-äitien ja näiden lasten kotouttamisessa. (Kuva: Janne Rantanen)

Hyvä, Rauman poika! Teittinen arvelee, ettei työperäiseen riistoon ole kunnolla haluttu puuttua, koska siitä hyötyy melkein koko Suomi. Halpatyövoima on tehnyt meidän ”oikeiden” suomalaisten elämästä edullisempaa ja mukavampaa. Maksamme vähemmän kurkuista, mustikoista, lounaista ja säästämme veroissa, kun kouluja siivotaan alipalkalla.

Kyllä tässä pienen piston sydämessään tuntee.

Ulkomaisia marjanpoimijoita tulee Suomeen kymmeniä tuhansia joka suvi. Pitkään he olivat pakkoyrittäjiä, jotka saattoivat jäädä jopa tappiolle kesäduunista, jossa olivat raataneet aamusta iltaan hyttysten syötävinä, polvet ruvella tai sateessa hytisten.

Kun muut viranomaiset eivät saaneet riistoa kuriin, ulkoministeriö puuttui peliin. Konsuliosaston päällikkö, raumalaislähtöinen Jussi Tanner, päätti lopettaa turistiviisumien myöntämisen marjanpoimijoille. Eivät he lomamatkalle tule, vaan töihin.

Syntyi mekkala. Tanner sai kuulla kunniansa eduskunnassa ja häntä uhkailtiin. ”Olen ollut mukana kaikenlaisessa, mutta ainoat tappouhkaukset, joita olen virkatoimistani saanut, ovat joltain marjafirmalta”, kertoo Tanner kirjassa.

Pääministeri Petteri Orpo. (Kuva: Eduskunta/Tero Hanski)

Lisää kansien välistä. Helsingin Sanomien toimittaja Teemu Luukan kirja Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu on mielenkiintoinen tulkinta suomalaisen politiikan muutoksista. Miksi vuonna 2023 valtaan nousi oikeistolaisin hallitus sitten 1930-luvun? Millainen johtaja pääministeri Orpo on? Millaisilla arvoilla päätöksiä tekee valtiovarainministeri Riikka Purra?

Ilmeisesti Orpo on parempi ja pidetympi poliitikko kuin kansa saattaa luulla. ”Pääministerin homma on junailijan homma. Ei ole hyvä, että se näyttäytyy suurten puheenvuorojen tai nyrkillä pöytään lyöjien toimena. On tervettä, kun politiikassa pärjää myös hyvillä henkilösuhteilla, ihmisyydellä ja pelin lukemisella”, sanoo entinen keskustan puheenjohtaja ja ministerikollega Annika Saarikko kirjassa.

”Hän on siitä harvinainen pääministeri, ettei hänellä ole niin sanotusti kus noussut vieläkään päähän”, sanoo hallituskumppani perussuomalaisten ryhmyri Jani Mäkelä. Kotimaan politiikkaa pitkään aitiopaikalta seurannut toimittaja Luukka arvioi pääministerikauden muuttaneen Esko Ahon, Juha Sipilän, Paavo Lipposen ja Sanna Marinin persoonaa.

Työministeri Matias Marttinen. (Kuva: Eduskunta/Hanne Salonen)

Oppositiossa kokoomus keskittyi ohjelmatyöhön, jonka tuloksena syntyi Tutkimusmatka tulevaisuuteen. Siitä tuli myöhemmin keskeinen osa Orpon hallitusohjelmaa.

”Ehdotimme suoraan vaikkapa sitä, kuinka paljon ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta pitää leikata. Se oli rohkea asento politiikan tekemiseen, että kertoi kohteet tarkasti”, sanoo työministeri Matias Marttinen kirjassa.

Raumalaiskansanedustaja Marttinen oli yksi ”tutkimusmatkan” kolmesta kirjoittajasta. Kun kokoomus voitti vaalit, Orpo valitsi Marttisen johtamaan hallitusneuvotteluissa talous- ja veroasioiden käsittelyä. Ja palkitsi luottomiehensä ministerin salkulla.