Posivan viestintäpäällikkö Pasi Tuohimaa kävi rotariklubimme kokouksessa kertomassa, miten Olkiluodossa on tänä vuonna alkamassa ydinjätteen loppusijoitus. Ensimmäisenä maailmassa, peruskallioon liki puolen kilometrin syvyyteen. Siksi Posiva kiinnostaa maailmanlaajuisesti mediaa ja päättäjiä.

Viestintäpäällikön esityksessä oli paljon tiukkaa asiaa ja uniikkia teknologiaa. Pääviestinsä hän pystyi kuitenkin tiivistämään yhteen lauseeseen: ”Meillä on ratkaisu.”

Tuohimaa kertoi muun muassa YK:n atomienergiajärjestön pääjohtajan vierailusta Olkiluodossa lokakuussa 2020. "Ydinvoima lähes päästöttömänä on tärkeä osa ratkaisua, kun taistelemme ilmastonmuutosta vastaan”, Rafael Grossi sanoi haastattelussa, jonka tein Länsi-Suomelle.

Grossi puhui tuolloin Posivan Onkalosta käänteentekevänä näyttönä. ”Tämä on maailmanluokan referenssi, joka todistaa, että käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus on mahdollista tehdä turvallisesti ja kestävällä tavalla. Ennen oli kyllä idea ja teoriaa, mutta tämä ei ole enää paperia”, sanoi Grossi ja taputteli ydinjätteen hautaamisessa käytettävän kuparikapselin mallia TVO:n vierailukeskuksessa.

Tuohimaa uskoo, että Posivan tarjoamalla puuttuvalla lenkillä oli tärkeä rooli, kun Euroopan unioni hyväksyi ydinvoiman kestävää kehitystä tukevaksi toiminnaksi. Päätöksellä oli suuri merkitys rahoitukseen.

Pasi Tuohimaa kertoi Onkalon ihmeistä kuten Koneen toimittamasta Suomen nopeimmasta henkilöhissistä: 450 metriä 66 sekunnissa. (Kuva: Janne Rantanen)

Ydinvoiman renessanssista ovat monet puhuneet Olkiluoto 3:n peruskiven muuraustilaisuudesta lähtien. OL3 oli ensimmäinen uusi ydinvoimalaprojekti Länsi-Euroopassa yli kymmeneen vuoteen.

Samanlainen laitos valmistui OL3:n jälkeen Ranskan Flamanvilleen. Britanniassa rakennetaan kahta vastaavaa EPR-reaktoria Hinkley Pointiin. Teollisuuden Voiman uusi ranskalainen toimitusjohtaja Philippe Bordarier on muuten vetänyt edellä mainittua brittiprojektia.

Nyt sähkön markkinahinta on niin alhainen, että isoja ydinvoimaloita ei oikein kannata rakentaa. Ainakaan ilman valtion lupaamia hintatakuita, joita esimerkiksi Britanniassa on käytössä.

Sen sijaan pienydinvoimalat kiinnostavat kovasti. Esimerkiksi Tanska on purkamassa yli 40 vuotta voimassa olleen ydinvoimakieltonsa. Pienydinvoimahankkeita on eri vaiheissa monessa maassa. Helsingissä Salmisaaren kivihiilivoimalaan rakennetaan testiversiota ydinreaktorista, joka tuottaisi kaukolämpöä.

Ylen uutisessa mainittiin, että Steady Energyn toimitusjohtaja Tommi Nyman oli aiemmin tilaamassa Suomen suurinta ydinvoimalaa (OL3) Teollisuuden Voimalle. Nyt hän on kehittämässä Suomen pienintä ydinenergialaitosta.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala muuraamassa testivoimalan peruskiveä. Tommi Nyman odottaa vuoroaan. (Kuva: Steady Energy)

Grossin haastattelu on yksi pitkän urani mieleen painuneimmista. Siinä oli valtiovierailun tuntua. Ensimmäisenä päivänä Helsingissä Grossi tapasi muun muassa presidentti Sauli Niinistön, ulkoministeri Pekka Haaviston ja elinkeinoministeri Mika Lintilän. Toisena päivänä hän tutustui Teollisuuden Voiman ja Posivan vieraana viimeistä vaille valmiiseen Olkiluoto 3 -ydinvoimalaan ja ydinjätteen loppusijoitukseen – ja antoi siinä lomassa haastattelun Länskärille ja Ylelle.

Juttukeikka oli muutenkin erikoinen. Kuvaajamme Juha Sinisalo oli aamuhämärässä vähällä ajaa ohi Olkiluodon vierailukeskuksen risteyksestä, vaikka mies on monella keikalla siellä vuosien varrella käynyt. Kyltti oli peitetty mustalla säkillä, sillä vierailukeskus oli koronan vuoksi suljettu.

TVO:n yhteiskuntasuhdepäällikkö Juha Poikola kurkki sivuovella koska Länsi-Suomen auto parkkipaikalle kaartaa. Astuimme sisään, käsidesiä kouriin ja tukeva maski, etten sanoisi kuonokoppa, kasvoille. Isäntä korosti ja painotti, että pidetään sitten turvaväliä. Meikäläiselle se onnisti helpommin, kun Grossi asettui jykevien kuparikapselien taakse. Sinisaloa isäntä sai muutamaan otteeseen huitoa loitommalle, kun lehtikuvaaja vanhasta tottumuksesta haki erilaisia kuvakulmia kohteeseen.

Kysymyksiä olin hahmotellut blokin reunaan, mutta niitä ei meinannut nähdä, kun rillit vetivät huuruun. Hyvin sujui silti. Samoista aiheista – ydinvoima, ydinjätteet, ydinaseet – Grossi lienee puhunut lukemattomia kertoja ympäri maailmaa.

Haastattelin Rafael Grossia koronapandemian aikaan. Siksi toimittajalla on kuvassa maski ja kunnon turvaväli haastateltavaan. Grossikin riisui maskinsa vain kuvien oton ajaksi. (Kuva: Juha Sinisalo)

Pitkän linjan diplomaatilta vastaukset tulivat kuin apteekin hyllyltä. Rauhallisen vakuuttavasti, mutta rutiinilla. Itse pysyin hyvin kärryillä, olenhan kirjoittanut aiheesta juttuja 1980-luvulta saakka.

Vasta viimeinen kysymykseni houkutteli esiin miehen roolin takaa. Kysyin argentiinalaiselta kommenttia hänen maanmiehestään, edellispäivänä menehtyneestä Diego Maradonasta. Jalkapallolegendan kuoleman vuoksi Argentiinaan määrättiin kansallinen suruaika. ”Tämä on surun päivä argentiinalaisille ja koko maailmalle. Diego toi taiteellaan onnellisuutta miljoonille”, sanoi Grossi.

Jälkikäteen selvitin, että Grossi on ”rotanpuukottaja” eli Estudiantes de la Platan kannattaja. Siltä pohjalta olisi molemmille tuttuja nimiä alkanut pudota: Jose Luis Brown, Carlos Bilardo, Alex Sabella…

Argentiinan Jose Luis Brown ja Diego Maradona pressitilaisuudessa voitokkaan MM-finaalin 1986 jälkeen. (Kuva: Janne Rantanen)

Urheilukulttuuri on arvokas asia. Kirjoitin marraskuussa tällä palstalla siitä, miten suomalainen media valmistautuu ottamaan osansa kansainvälisten rahapelifirmojen mainosrahasta, kun markkina avautuu. Esimerkiksi Keskisuomalainen oli perustamassa jääkiekkopainotteista sporttimediaa. Se oli määrä lanseerata ennen SM-liigan pudotuspelien alkua eli viimeistään maaliskuussa.

Suomen Lehdistön jutusta luin, ettei KSML teekään kiekkomediaa. Tuottajiksi valitut Tero Salonen ja Markku Korhonen ”tutkivat aidosti vaihtoehtoisia tapoja tehdä urheilusisältöjä”. Lykkyä matkaan, tätä mietitään monessa toimituksessa.

Kaksikon mielestä perinteinen tulosorientoitunut urheilujournalismi ei ole kovin kiinnostavaa. Ei myöskään pelikirjoista ja taktiikoista puhuminen. ”Urheilusta tekee merkityksellistä sen ympärillä oleva iso kulttuuri. Sitä ilmiötä me tutkimme, haluamme ymmärtää ja löytää keinoja puhua ja viestiä siitä”, kertoo Korhonen.

Se voi tarkoittaa jonkin verran ”yhteiskunnallista” urheilujournalismia, mutta ennen kaikkea kertomuksia, inhimillisyyttä ja samaistuttavaa tarinankerrontaa. Suunnilleen samaan olen omissa pohdinnoissani päätynyt, kun olen lajia läheltä seurannut koko aikuisikäni. Ja vähän siihen osallistunutkin.