Paperikoneiden pudotuspeleistä olen näissä kolumneissa kirjoittanut usein. Nyt alkamassa on sellutehtaiden pudotuspeli, jos uskomme Talouselämän analyysia. Sen mukaan sellumarkkinoilla on käynnissä ilmiö, joka nuijii suomalaistuotantoa pois pelistä, vaikka markkina piristyisi. Etelän eukalyptuksesta tehty sellu valtaa alaa pohjoisen havusellulta. Teknologia on kehittynyt niin, että lehtipuuselluun saadaan ominaisuuksia, jotka ovat perinteisesti olleet havupuusellun vahvuuksia. ”Havusellun kysyntään on vaikuttanut lehtipuusellun osuuden kasvu lopputuotteissa”, todettiin Metsä Groupin tilinpäätöksessä.

UPM:llä on kaksi sellutehdasta Uruguayssa, Stora Enso omistaa puolet sellutehtaasta Brasiliassa. Näillä metsäyhtiöillä on suuret puuplantaasit, joilla eukalyptus kasvaa kaatopituuteen noin kuudessa vuodessa. Suomessa toimivat sellutehtaat käyttävät mäntyä ja kuusta, joiden kasvamista saa odottaa kymmenkertaisen ajan.

Suomen toinen ongelma on Kiinan oman sellutuotannon lisääntyminen. Kiina on maailman suurin sellumarkkina. Sinne Metsä Fibren Rauman-tehtaaltakin on paljon sellupaaleja laivoilla lähetetty.

Rauman integraatti. Etualalla uusi saha, takana kolmisenkymmentä vuotta toiminut sellutehdas. Vasemmassa reunassa Rauman satamaa. (Kuva: Metsä Group)

Yksi tehdas pelistä pois. Niin Talouselämä analyysissaan päätteli laskemalla Suomen tehtaiden viime vuoden seisokeissa menetetyn tuotannon yhteen. Esimerkiksi Metsä Fibren Joutsenon-tehdas seisoi puolisen vuotta ja UPM Kaukaan-tehdas pari kuukautta. Sellubisnes oli maassamme tappiollista toimintaa.

Talouselämän artikkelissa käytettiin parin vuoden takaista ”rankingia”. Sen mukaan suomalaistehtaista kustannustehokkaimpia ovat Metsän uudet suuret tehtaat Kemissä ja Äänekoskella. Suomen seitsemästä sellutehtaasta heikoimpia olivat Metsän Joutseno ja Rauma sekä Stora Enson Enocell (Uimaharju).

”Rauman sijoitus näyttää yllättävän heikolta, mutta sitä suojannee integraatin asema”, arvioitiin Talouselämän analyysissa. Metsä Fibren uusi moderni mäntysaha saa merkittävää synergiaetua siitä, että se suunniteltiin toimimaan yhdessä sellutehtaan ja Rauman sataman kanssa.

Talouselämän valistunut arvaus on, että eniten huolissaan pitää olla Joutsenossa.

Davien murtajat (tässä havainnekuvassa) perustuvat Helsingin telakan MPPS-100-laivakonseptiin, RMC:n murtajat puolestaan Seaspanin ja Aker Arctic Technologyn MPI-konseptiin.

Rauman telakka tiedotti kahden jenkkijäänmurtajan tilauksesta joulun jälkeen. Viime viikolla Helsingin telakka pääsi kertomaan, että sekin on saanut sovittua kahden jäänsärkijän rakentamisesta Yhdysvaltojen rannikkovartiostolle.

Kuvio on samanlainen kuin Raumalla. Sopimuksen teki amerikkalaiseksi mainittu Davie Defense, joka kuuluu samaan konserniin Helsinki Shipyardin kanssa. Ensin tehdään kaksi laivaa Helsingissä ja sitten kolme alusta suomalaista erikoisosaamista hyödyntämällä Texasissa Yhdysvalloissa. Davien kauppa tuo töitä myös Satakuntaan, sillä Helsingin telakan lohkoja rakennetaan Porin Mäntyluodossa.

Muistin virkistykseksi: Rauman tapauksessa sopimuksen teki amerikkalainen Bollinger, joka liittoutui RMC:n kanssa. Ensin tehdään kaksi laivaa Raumalla ja sitten neljä Louisianassa Yhdysvalloissa.

Erojakin näillä suurilla projekteilla on.

Turkulaisen Jeti Industriesin sähköbusseja on jo muutamia liikenteessä. (Kuva: Valmet Automotive)

Kotimaisia linja-autoja, vieläpä sähköllä kulkevia. Kutkuttava ajatus. Toivottavasti Valmet Automotiven ja Jeti Industriesin esisopimus johtaa siihen, että Uudessakaupungissa aletaan valmistaa erikokoisia busseja. Kotimaisuusaste olisi korkea sekä työn että komponenttien osalta.

Yksittäisiä sähköbusseja Jeti on jo valmistanut. Nyt olisi baana auki Euroopan valloitukseen, sillä markkinoilla on kova tarve vähemmän krääsyttäville linja-autoille. Sen on meikäläinenkin nähnyt ja kropassaan kokenut – niin helteisissä ja ruuhkaisissa suurkaupungeissa kuin rakkaan Raumamme kaduilla talvipakkasilla.

Kuinka hienoa olisikaan, jos saisi todellisella paikallisbussilla körötellä kotoa keskustaan.

Ihmisiä kävelemässä kuusikujan läpi joulutorille. (Kuva: Rauman kaupunki)

Raumasta ykkösjoulukaupunki vuoteen 2030 mennessä. Siinä kunnianhimoinen tavoite Pitsikaupungin joulun toiselle viisivuotiskaudelle. Esityksen mukaan Rauma käyttäisi tänäkin vuonna 350 000 euroa jouluunsa ja sen markkinointiin. Kaupunginhallitus halusi vielä tuumaustauon.

”Selkeä linja täytyy olla ja jokin takaraja pitää miettiä. Loputtomiin sinne ei voida rahaa kaataa. Pitsikaupungin joulu ei voi olla loputtomiin kaupunkivetoinen, tai ei ainakaan ole tarkoitus”, kommentoi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Heidi Hiljanen (sd.) Satakunnan Kansalle.

Hän otti esille aivan olennaisen pointin: miten saataisiin osallistumaan muitakin toimijoita kuin kaupunki?

”Oliko tavoitekin liian kunnianhimoinen, että viidessä vuodessa se lähtisi seisomaan omillaan”, Hiljanen kysyi. Olihan se. Käsi ylös, kuka yllättyi?

Ettei väärin ymmärrettäisi: en olisi vielä valmis lyömään Pitsikaupungin joulua päähän. Ei Pitsiviikostakaan suosittua kaupunkifestaria muutamassa vuodessa tullut. Mutta jo pitkään sen ohjelmasta suurin osa on ollut muiden kuin kaupungin järjestämää.

PS. Amerikkalaiseksi mainitulla tarkoitan sitä, että Davie Defensen ja Helsingin telakan omistaa englantilainen Inocea-konserni, jonka pääkonttori on Monacossa.