Viikon varrelta: Seurataan Ruotsia – jäänmurtajat järkevämpään paikkaan, tervetuloa Raumalle!
Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee Suomen jäänmurtokaluston investointiohjelmaa. Samalla mietitään murtajien hajasijoitusta. Miksei tosiaan tehtäisi niin kuin Ruotsi? Länsinaapurissa siirrettiin murtajien tukikohta pääkaupungista sinne, missä jäätä on eniten särjettäväksi. Suomessa fiksu malli voisi olla Helsinki, Rauma ja Oulu.
Investointiohjelman odotetaan valmistuvan maaliskuussa. Suomen viisi vanhinta murtajaa on rakennettu 1950-, 1970- ja 1980-luvulla. Kaluston uusiminen alkaa jäänmurtaja Ainosta, jonka rakentamisen pitäisi alkaa tänä vuonna. Rakentavaa telakkaa ei ole vielä valittu, mutta Raumalla uskotaan RMC:n olevan vahvoilla.
Murtajien tukikohtien hajasijoitus on sivujuonne, mutta tärkeä. Ministeri Lulu Ranne (ps.) pitää hajasijoittamista erittäin hyvänä vaihtoehtona. Suomi on kuin saari. Viennistä ja tuonnista 95 prosenttia kulkee meriteitse. Mitä jos kulku Suomenlahden satamiin estettäisiin?
Katajanokka täyteen ahdetun Helsingin ytimessä onkin aika hölmö valinta, kun asiaa miettii. Ensimmäisenä ja eniten murtajia tarvitaan Perämerellä. Sinne murtajat ajavat Katajanokalta tuhat kilometriä kuluttaen kymmeniä tunteja ja melkoisesti polttoainetta. Juuri siitä syystä Ruotsi siirsi murtajansa Tukholmasta Luulajaan.
Rauma oli Rauman telakalla rakennettujen monitoimimurtajien tukikohta vuoteen 2017, jolloin nämä alukset siirrettiin Kotkaan. (Kuva: Janne Rantanen)
Länsirannikolta nousee kaksi vaihtoehtoa vahvasti esille. Oulussa olisi hyvä olla operatiivinen tukikohta, koska jäänmurron tarve painottuu pohjoiseen.
Rauma sopisi erinomaisesti murtajien toiseksi tukikohdaksi Helsingin rinnalle.
Rauman sijainti on logistisesti optimaalinen keskellä maamme merialueita. Rauman telakalla rakennetaan jäänmurtajia Yhdysvalloille ja toivottavasti pian jälleen myös Suomelle. Raumalla on RMC:n lisäksi muita meriklusterin kärkiyrityksiä ja alan koulutusta. Huolto pelaisi.
Kysyin asiasta Rauman Sataman toimitusjohtaja Janne Virralta Raumaplussan haastattelussa. Tietenkin kiinnostaa, mutta tarkemman vastauksen voi antaa vasta, kun saa kilpailutuksen speksit. Jos oikein tulkitsin, pari murtajaa Rauman satamaan pystyisi ottamaan. Virran mukaan tukikohta ei olisi satamayhtiölle mikään erityinen bisnes, mutta PR- ja synergiahyötyä murtajat Raumalle toisivat.
Siksi niitä kannattaa tosissaan tavoitella.
Rauman Sataman toimitusjohtaja Raumaplussan eli meikäläisen ja nauhoitusyksikköä pitelevän Risto Leinon haastattelussa. (Kuva: Janne Rantanen)
Rauman satamaan kolmaskin jätti-investointi? Raumaplussan haastattelun pääaiheena meillä olivat Rauman satamaan suunnitellut suuret vihreän siirtymän hankkeet.
Haastattelussa Virta arvioi, että Norsk e-Fuel voisi tehdä investointipäätöksen vuoden 2028 lopulla. Rakennustöissä kuluisi pari vuotta, jolloin sähköisen lentopolttoaineen valmistus alkaisi kantasatamassa vuoden 2030 paikkeilla. Järviluotoihin sijoittuva Luoto Energian vihreän vedyn ja e-metaanin tuotantolaitoksen hanke etenee ajallisesti vuoden verran perässä.
”Järviluotoon on toinenkin tulija tiedossa, mutta siitä en vielä voi kertoa”, sanoi Virta. Siinäkin kyse on vihreän siirtymän tehtaasta, jonka tuotanto lähtisi kahden edellä mainitun tavoin laivoilla Raumalta Euroopan markkinoille.
Norsk e-Fuelin tuotantolaitos sijoittuisi viljasiilojen viereen Rauman satamassa. Kaksi muuta suurta projektia suunnitellaan taustalla näkyviin Järviluotoihin, joita täytöillä laajennetaan. (Kuva: Rauman Satama)
Puhutaan valtavan suurista projekteista. Jokaisen laitoksen sähkön tarve on noin 500 megawattia eli yhteensä 1500 megawattia. Se on saman verran kuin Olkiluoto 3:n tuotanto maksimiteholla.
Suoria työpaikkoja syntyisi ehkä viitisenkymmentä per laitos. Satamalle ne toisivat vuokratuloja ja uutta liikennettä, kun metsäteollisuuden vienti hiljalleen vähenee.
Suunnittelu- ja rakennusvaiheessa henkilötyövuosia kertyy: Järviluodon maa- ja satamarakentamista, kaksi uutta sähkölinjaa, uudet tieyhteydet ja sitten itse tehtaat.
Neljäskin sähkösyöppö. Raumalla on ajankohtainen vielä neljäskin suurhanke. Lakarista, valtateiden 8 ja 12 välistä, Rauma on osoittanut toista miljoonaa kerrosneliötä rakennusoikeutta datakeskukselle. ”Tavoitteena on hankesopimuksen tuominen kaupunginhallitukseen alkuvuodesta”, kertoi kaupunginjohtaja Esko Poikela Raumaplussan haastattelussa joulukuussa.
Hankesopimuksen yhteydessä voidaan viimein paljastaa, mille isolle toimijalle Fortum datakeskusaluetta valmistelee. Mikäli datakeskus toteutuu vuosien mittaan täydessä laajuudessa, se toisi Poikelan mukaan Raumalle 800–1 000 suoraa työpaikkaa.
Miljardiprojektit ovat pyörineet meikäläisen päässä viime aikoina. Noiden hankkeiden mittaluokkaa ja kaikkia vaikutuksia on tosi vaikea hahmottaa ja ymmärtää.
Siksi tekee hyvää aprikoida myös arkisempia kysymyksiä.
Olen tehnyt journalistin töitä yli 40 vuotta, joista yhteenlaskettuna vain kaksi vuotta päätoimisena urheilutoimittajana. Päivätyön osana ja sen lisäksi olen kirjoittanut tuhansia juttuja jääkiekosta. Siinä on nähnyt läheltä, miten Rauman Lukon toiminta on kehittynyt puoliamatööriydestä ammattilaisuuteen.
Mahtavatko tämän päivän ammattipelaajat ymmärtää, kuinka etuoikeutettuja he ovat? Monet ehkä, mutta eivät kaikki. Se on saletti.
Leeds Unitedin päävalmentajana ollessaan Marcelo Bielsa jakoi treenien aluksi pelaajat ryhmiin ja antoi jokaiselle jätesäkin. Bielsa passitti futarit keräämään roskia harjoituskeskuksen ympäriltä. Kun pelaajat palasivat tunnin parin päästä, päävalmentaja piti puheen. ”Esimerkiksi tuollaista työtä ihmiset tekevät, koko päivän, viisi päivää viikossa – jotta voivat ostaa aika kalliin tiketin nähdäkseen meidän matsimme”, sanoi valmentajaguru.
Kansien välistä. Saku Tuominen kertoi muistelmissaan tarinan yhtiökumppanistaan Juha Tynkkysestä. Paikallisradiopioneeria oli pyydetty puhumaan radioasemalle siitä, miltä radiokenttä näyttää. Tilaaja tiedusteli palkkiopyyntöä. Tynkkynen ilmoitti, ettei tarvitse rahaa, mutta yksi pyyntö olisi. Tai pikemminkin ehto.
“Haluan että radioaseman tuloaulaan naulataan taulu, jonka jokainen työntekijä näkee aina töihin tullessaan.”
Tilaaja kysyi, mitä taulussa lukisi. Tynkkynen ei suostunut kertomaan ennen kuin puheensa jälkeen.
“Ennen mikään ei ollut paremmin.”
Kommentteja ja juttuvinkkejä saa edelleen lähettää: janne.rantanen@bonde.fi