Myönnän, että harva se aamu kiinnostaa, millaisia ”totuuksia” Donald Trump on oman firmansa (Truth) alustalla julkaissut. Ketä tai mitä on haukuttu ja uhkailtu? Mitä hurjia avauksia esitetty?

Harmittomasta viihteestä Trumpin tuuliviirimäiset ulostulot menisivät, ellei osaa niistä olisi pakko ottaa todesta. Yhdysvaltojen presidenttinä Trumpilla on kuitenkin valta ja voima tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat meihin kaikkiin. Esimerkiksi aloittaa erilaisia sotia, jotka panevat maailman sekaisin.

Trumpia ajaa pakkomielle jäädä historiaan presidenttinä, joka teki asioita ensimmäisenä tai ainakin isommin ja paremmin kuin kukaan koskaan ikinä ennen.

Diili, jossa suomalaiset ovat saamapuolella, on historiallinen jäänmurtajakauppa. New York Timesin artikkelissa kerrataan ja taustoitetaan hienosti tie sopimuksiin, joiden ansiosta Raumalla rakennetaan kaksi ja Helsingissä toiset kaksi jäänmurtajaa jenkeille. Lisäksi monet suomalaisyritykset tekevät tiliä seuraavista murtajista, jotka rakennetaan Yhdysvalloissa.

New York Timesin mukaan USA:n rannikkovartiosto arvioi aiemmin tarvitsevansa aluksi neljä tai viisi polaarimurtajaa – mutta presidentti ostaa päräytti saman tien yksitoista alusta. Merkittävän lisärahoituksen lisäksi vaadittiin presidentin poikkeusmääräys, koska laki estää sotilaallisiksi laskettavien alusten tilaamisen ulkomailta. Siihen jäävuoreen Suomen aiemmat yritykset ovat aina vientireissuilla törmänneet. Yritetty on, jo Urho Kekkosen ajoista lähtien.

Eikä ennen olisi tainnut auttaa, vaikka pressamme olisi vienyt kollegalleen lahjaksi kullattuihin raameihin kehystetyn valokuvan suomalaismurtajasta. Ei, vaikka kuvan murtajalla olisi näyttänyt olevan istuvan jenkkipresidentin oma nimi…

Tasavallan presidentti Alexander Stubb vieraili Rauman telakalla hieman ennen kuuluisaa golfreissuaan, jonka jälkeen saatiin pian uutisia historiallisista murtajakaupoistaan. (Janne Rantanen)

Näin faktamiehenä hakeuduin kesälomalla myös asiakeskusteluja seuraamaan. Suomi-Areenasta on muodostunut jokasuvinen hyötyhuvi.

Aika lailla kiinnosti myös se, miten samankaltainen konsepti, Rauman Pitsaus, toimisi Pitsiviikolla. Hyvinhän se. Tuottaja Kim Huovinlahden mukaan tapahtumaa seurasi kahden päivän aikana noin 2000 ihmistä. Lisäksi keskustelut striimattiin ja radioitiin.

Onnistuminen ei yllättänyt. Vastaavaa ideaa pallottelin itsekin jokunen vuosi sitten Länsi-Suomen päätoimittajana. Kaipasin ”oikeita” paikallisia uutisaiheita kaupunkifestivaalin raportoinnin lomaan.

Uutisankkuri Kirsi Alm-Siira veti esimerkiksi keskustelua, jossa mietittiin, miten Raumasta tehdään yksi Suomen menestyvimmistä kaupungeista vuonna 2035.

Rauman Yrittäjien puheenjohtaja Joonas Lauronen pitää tärkeänä ennustettavuutta. Yritysten pitää pystyä luottamaan siihen, että esimerkiksi kaupungin suunta on viiden vuoden jälkeen sama. Kaikkein tärkeintä on, että tänne onnistutaan houkuttelemaan osaajia, myös kansainvälisiä.

Mato Valtonen veti Rauman Pitsauksen ensimmäisen päivän. Tässä jututettavana Bakerikan Erika Poussa. (Janne Rantanen)

Yleinen ilmapiiri vaikuttaa. ”Paras käyntikortti kaupungista on, että yrittäjät ja asukkaat puhuvat hyvää Raumasta”, sanoi ravintolayrittäjä Lauronen.

Rauma Marine Constructionsin operatiivinen johtaja Ville Laaksonen katsoo asiaa ison yrityksen silmin. Laaksonen maalaili innostavaa visiota Suomen sähköisimmän sataman ja meriteollisuuspuiston vahvasta ekosysteemistä.

”On satavarmaa, että meriteollisuus tulee sähköistymään niin kuin autoteollisuus. Se on vain ajan kysymys. Nyt mitataan päättäjiä, että mikä maa lähtee kriittistä infraa ensimmäisenä luomaan. Me mielellään teemme sille kalustoa”, sanoi Laaksonen.

Kaupunginjohtaja Esko Poikela haluaa kuulla enemmän positiivista ja kannustavaa puhetta. Aiheita piisaa Raumalla, Satakunnassa ja Suomessa, hän sanoo. (Janne Rantanen)

Lamapuhe jäi päälle? ”Puheemme ei ihan hirveästi innosta nuoria. Meidän tehtävämme on luoda esimerkiksi opiskelijoille maailmankuvaa, että Raumalla ja Suomessa voi rakentaa hyvän tulevaisuuden”, sanoi Rauman kaupunginjohtaja Esko Poikela.

Hän perääkin asennemuutosta. Tulisi nostaa hyviä asioita vielä vahvemmin esille ja kannustaa. Futuristi Perttu Pölönen nyökytteli hyväksyvästi vieressä. ”Sillä on valtava positiivinen vaikutus nuoriin, että heihin uskotaan ja heitä kannustetaan”, Pölönen sanoi.

Johtamisen pitää muuttua. Ville Laaksosen mukaan laivanrakennusta johdetaan hyvin eri tavalla kuin 2000-luvun alussa hänen tullessaan alalle. ”Annetaan ihmisille työn merkitys, henkilökohtaisen kehittymisen tavoitteet ja tunnustusta. Ne ovat äärettömän tärkeitä pitovoiman kannalta”, arvioi Laaksonen.

Yrityksen ja seudun pitovoimaa vahvistaa, jos myös toimihenkilöt, joilla on mahdollisuus tehdä duunia etänä, tulevat paikalle. Siksi RMC:n tavoitteena on tehdä työpaikasta viihtyisä ja kodinomainen.

Operatiivinen johtaja Ville Laaksonen ja RMC:n henkilöstöä valmistautuivat toivottamaan tasavallan presidentin tervetulleeksi Rauman telakalle keväällä 2025. (Janne Rantanen)

Isoja uhkia koulutuksessa. Kaupunginjohtaja Poikelalla oli tärkeä pointti: investoinnit eivät ole vain tontteja, kaavoja ja rakennuksia. Yhä vahvemmin kannattaa investoida koulutukseen ja sen kytkemiseen paikalliseen ekosysteemiin.

”Näen isoja uhkatekijöitä, kun ikäluokat pienenevät ja korkeakoulujen hakijamäärät taatusti pienenevät merkittävästi. Meidän on oltava entistä kansainvälisempiä, vastaanottavaisempia ja mukautuvaisempia. Lisäksi täällä jo olevista on saatava ihan kaikki irti”, linjasi Poikela.

Ammattikoulutus elintärkeää. Edellä siteerattu keskustelu painottui korkeakoulutukseen, koska lavalla oli myös Satakunnan ammattikorkeakoulun vararehtori Heikki Haaparanta.

Hyvän huomisen turvaamisessa ei missään tapauksessa saa unohtaa ammatillista koulutusta. Siinä näyttää olevan melkoisesti kehittämisen tarvetta. ”Olemme huolissamme ammatillisen koulutuksen tilasta”, totesi Teollisuusliiton koulutuspäällikkö Veli-Matti Kauppinen mainitun ammattiliiton lehdessä.

Hänen viestinsä on sama kuin paikallisista yrityksistä kuulemani. Toisen asteen koulutusreformin vaikutus näkyy nyt käytännössä – eikä positiivisesti. ”Ajatus oli, että työssä oppimista lisätään. Jalo ajatus ei ole toteutunut”, sanoi ammattiliiton asiantuntija.

Lähiopetusta on aivan liian vähän, sillä esimerkiksi hitsaamista on hankala oppia etänä. Myöskään hyviä harjoittelupaikkoja ei kaikille löydy.

”Valmistuvat eivät ole tiedoiltaan ja taidoiltaan aivan takavuosien tasoa. Se ei ole opiskelijoiden vika, vaan systeemissä on kehitettävää”, sanoi Teollisuusliiton koulutussuunnittelija Sari Perkiö.