Jalkapallon MM-lopputurnausta pyöritettiin kolmatta viikkoa, peräti 72 ottelua, jotta saatiin joukkuemäärä karsittua “vain” 32:een. Jatkokierroksille selvisi jopa piskuinen Kap Verde – voittamatta yhtään ottelua.

Näin päästiin ikään kuin lähtöruutuun, 32 joukkueen pudotuspeleihin. Nyt jokaisessa matsissa on kovat panokset.

Tasapeliä ei tunneta, toinen voittaa ja jatkaa seuraavalle kierrokselle. Hävinnyt pakkaa kamansa ja lähtee lyhyelle kesälomalle. Lyhyelle, koska venytetyistä MM-kisoista huolimatta monet kansalliset liigat alkavat jo elokuussa. Tai Pohjoismaiden tapauksessa jatkuvat.

Myös katsojille kisojen seuraaminen muuttuu helpommaksi. Enää ei tarvitse spekuloida ja pähkäillä, miten ottelukaaviota pitäisi tulkita. Reitit ovat selvät loppuotteluun saakka.

MM-lopputurnaukseen 1986 pääsi vain 24 joukkuetta. Diedo Maradona johdatti Argentiinan mestaruuteen. Parhaiten niistä kisoista muistetaan tämä “jumalankäsi” eli Maradonan vilpillä viimeistelemä osuma Englantia vastaan. (Kuva: Janne Rantanen)

Miksi vastasin otsikon kysymykseen kyllä ja ei? Sitä tämä karttunut kokemus tekee, että asioilla näkee puolensa. Nuorena saattoi erehtyä luulemaan asioita mustavalkoisiksi. Oikeasti totuus lienee erilaisia harmaan sävyjä.

Kyllä-vastaukselle on helppo löytää perustelut. Yksi tärkeä tulikin jo mainittua. Kuudentoista joukkueen kisoissa alkulohkoista kaksi parasta jatkoon. Sama 32 joukkueen kisoissa. Ei lohkokolmosten vertailuja, vaan selvä peli ja cup-systeemillä kohti finaalia.

48 joukkueen turnauksesta ei todellakaan voi väittää, että kisoissa pelaisivat maailman parhaat. Mukana ovat esimerkiksi Curacao, Haiti, Irak, Jordania ja Uusi-Seelanti, mutta esimerkiksi Italia, Tanska, Nigeria ja Puola puuttuvat.

Omaa maajoukkuettaan paikan päälle kannattamaan eivät enää pääse monet tosifanit, sillä lennot, majoitukset ja matsiliput maksavat maltaita. Varsinkin, kun turnaus jaettiin kolmeen maahan. Jos Suomi olisi edennyt karsinnoista lopputurnaukseen, Huuhkajat olisi pelannut Montereyssa Meksikossa sekä Houstonissa ja Dallasissa Yhdysvalloissa. Seuraavaksi voisi olla vuorossa New York.

Ei-vastaukselle löytyy kuitenkin myös pointtinsa. Mammuttiturnaus on mainiota markkinointia. Sitä tarvitsee kukkulan kuningaskin.

Futis on urheilulajien kiistaton kuningas, maailman harrastetuin ja seuratuin. Mutta markkinajohtaja ei ole ykkönen kaikilla tärkeillä markkinoilla. USA:ssa jenkkifutis on suurin, Intiassa kriketti, Kiinassa kaiketi koripallo. Lisäksi markkinan painopiste siirtyy Euroopasta kohti etelää ja itää, suuren väestö- ja talouskasvun maihin.

Muistan vielä viimeiset kuudentoista joukkueen MM-turnaukset 1974 ja 1978. Myöhemmin ymmärsin, että kansainvälinen jalkapalloliitto oli silloin amatöörien puuhastelua. FIFA nousi konkurssin partaalta vasta laajentamalla ja kaupallistamalla kruununjalokivensä. MM-kisojen tuotoilla FIFA on pystynyt kehittämään toimintaansa ja tukemaan lajiliittoja kautta maailman.

Oikein hyvä siis?

Olisi, jos FIFAn toiminta ja rahankäyttö olisi läpinäkyvää, vastuullista ja oikeudenmukaista. Vaan ei ole. FIFA tunnetaan salailusta, harvainvallasta ja korruptiosta. Arvoista ja oikeuksista viis, kunhan rahasampo pyörii ja paisuu.

FIFAn puheenjohtaja Gianni Infantino veljeilee ja vehkeilee diktaattorienkin kanssa. Kaikki raha kelpaa, ainakin jos jalkapalloliiton kihot saavat jokusen miljoonan omiin taskuihinsa. (Kuva: FIFA)

Kaupallistaminen meni överiksi jo aikoja sitten. Meneillään olevassa MM-turnauksessa siitä törkein esimerkki ovat ylipitkät mainoskatkot, joiden virallinen hurskas selitys on juomatankkaus pelaajien terveydestä huolehtimiseksi.

Juomataukoja on ennenkin pidetty, mutta vain hellekeleillä ja silloinkin lyhyitä. Näissä kisoissa matsit keskeytetään kaksi kertaa kolmeksi minuutiksi, satoi tai paistoi – ja vaikka juuri olisi ehditty juoda loukkaantumisten ja pelaajavaihtojen aiheuttamien pelikatkojen aikana.

Eikä siinäkään vastuullisuus, pelaajien terveys tai kannattajien toiveet merkinneet mitään, kun FIFA keksi seuraavaan MM-turnaukseen taas uuden tavan laajentaa kisoja. MM-kisat 2030 pelataan Espanjassa, Portugalissa ja Marokossa, mutta lisäksi yksittäisiä otteluita järjestetään Uruguayssa, Paraguayssa ja Argentiinassa.

Kaikesta kritiikistä huolimatta me futisihmiset kuitenkin innostumme aina MM-kisoista. Yksi keskeinen syy on siinä, että ne ovat säilyneet sopivan harvinaisena herkkuna. Vain joka neljäs vuosi. Mutta eiköhän FIFA rahanhimossaan vielä senkin sössi…

Silloin vanhoina erilaisina aikoina katsoin melkein kaikki pelit. Nyt riittää matsi päivässä.

Ja kun joku kuitenkin kysyisi, niin vastaan: Englanti on aina ”oma” joukkueeni, kunnes Suomi pelaa kisoissa. Mestariksi veikkasin kuitenkin Ranskaa.

Kuvalla huomiota. Jalkapallokuvaajana pitkän kansainvälisen uran tehnyt Juha Tamminen kysyi viime viikolla Facebookissa, että muistatko missä olit ja mitä teit päivälleen 40 vuotta sitten.

Toki muistin, oikein elävästi. Istuin Tammisen vieressä Estadio Aztecan pressiparvella ja todistin noin 115 000 ihmisen kanssa Diego Maradonan kahta legendaarista maalia (huikea soolo ja törkeä tuomarivirhe) MM-kisojen neljännesfinaalissa.

Miten voisin unohtaa, kun työhuoneeni seinällä on silloin ottamani valokuva Diegon toisesta maalista, siitä vielä legendaarisemmasta. ”Jumalan kädestä” eli vilpillä tehdystä osumasta, joka käsittämättömästi meni läpi tuomarilta ja linjamieheltä. Jo tuossa ottamassani kuvassa näkee Englannin puolustajan reaktion: hand ball!

Entisenä erotuomarina vinkkaan kiinnittämään huomion myös linjatuomariin. Tämän tilanteen nostattama keskustelu vaikutti varmasti siihen, että FIFA päätti jakaa oikeudenjakajat kahteen ryhmään: (pää)tuomarit ja avustavat (ne entiset linjamiehet).

Se puolestaan johti muun muassa siihen, että meidän Rauman Erotuomarikerhon silloinen ykkösviheltäjä Tapio Yli-Karro keskittyi avustavan hommaan – ja pääsi MM-kisoihin. Myös toinen meidän kerhomme mies, Lassi Lahti, kiersi pitkään Euroopan isojen stadionien kalkkiviivoja lippu kädessään kipittäen.

Nyt tämä kirjoittaja ajatteli pitää vähän kesälomaa. Saattaa olla, ettei heinäkuussa ilmesty Viikon varrelta – kolumneja. Mutta viimeistään elokuussa on uutta tarinaa taas luvassa maanantaiaamuisin.

Kiitos kaikille lukijoille sekä erityisesti vinkkejä ja kommentteja antaneille.