Rauman meriteollisuuspuiston komea monitoimihalli, jossa parhaillaan rakennetaan sotalaivoja Suomelle, sai uuden nimen: Laivahalli Aarno Mannonen. Se on hieno kunnianosoitus raumalaisen laivanrakennuksen ”grand old manille”, jonka ura hakee vertaistaan.

Koivistolainen laivanrakentaja August Mannonen muutti toisen maailmanpalon jälkeen luovutetusta Karjalasta Raumalle ja oli perustamassa Hollmingin telakkaa. Poika Aarno työskenteli telakalla eri tehtävissä jo opiskeluvuosista lähtien. Diplomi-insinööriksi valmistuttuaan hän teki työuransa raumalaistelakoilla.

Kun Hollmingin ja Rauma-Repolan telakat yhdistyivät vuonna 1991 Finnyardsiksi Mannonen nimitettiin toimitusjohtajaksi. Se olikin haastava pesti, sillä kumpikin raumalaistelakka eli pitkälti idänkaupasta. Neuvostoliiton romahdettua oli löydettävä uusia asiakkaita lännestä ja kehitettävä uusi toimintamalli.

Nimikyltin paljastustilaisuudessa Aarno Mannosen tytär Helena Mannonen, kiinteistöyhtiön edustaja Samu Vahteristo, RMC:n hallituksen puheenjohtaja Stig Gustavson, juhlapuheen pitänyt Timo Suistio ja RMC:n toimitusjohtaja Mika Nieminen. (Kuva: RMC)

Uuden telakkayhtiön ensimmäiset kaupat saatiin merenkulkuhallitukselta. Raumalla rakennettiin kolme uudenlaista jäänmurtajaa – ne kun voitiin vuokrata tuottoisiin kesätöihin ulkomaille.

Monitoimimurtajien rinnalla rakennettiin ranskalaisvarustamolle matkustaja-autolautta Kalliste, joka operoi Välimerellä aina näihin päiviin saakka. Siitä lasketaan alkaneen Rauman telakan uuden leipälajin, ropax-alusten, menestystarina. Niitä on Kallisten jälkeen valmistunut jo yli kolmekymmentä.

Aivan oma lukunsa ovat nopeakulkuiset alumiinikatamaraanit, joita Raumalla tehtiin Stena Linelle kolme. Suuri kauppa kerrytti uutta osaamista, mutta oli myös kaataa koko firman.

”Se oli jättiläisprojekti. Laivat taisivat olla maailman suurimmat alumiinirakenteet. Stena Line pesi meidät sopimusteknisesti 10-1. Hinta tuntui hyvältä, kunnes vaatimustaso yllätti. Koulutimme satoja alumiinirakentajia. Organisaation suoritus oli mahtava, mutta yhtiön rahat loppuivat. Saimme tilaajalta laivoista lisähintaa, muttei riittävästi, kertoi Mannonen myöhemmin, kun haastattelin häntä Rauman kauppakamarin kirjaan.

Ensimmäisen katamaraanin kuva löytyy edellisestä Viikon varrelta -kolumnista.

RMC:n hallitus päätti ikuistaa Aarno Mannosen elämäntyön tällä tavalla. 90-vuotias Mannonen sai keväällä myös Rauman kaupungin ykköstunnustuksen, Ruorimiehet-palkinnon.

Laivanrakennus näytti loppuvan Raumalla vuonna 2013, kun korealaisen STX:n rahat loppuivat ja se sulki telakan. Mannosen johdolla käärittiin kulisseissa hihat ja alettiin heti rakentaa uutta tilalle. Mannonen oli yksi Rauma Marine Constructionsin perustajaosakkaista vuonna 2014.

Kelatkaa, hei, voisi nuorempi tähän väliin hihkaista: Mannonen oli 77-vuotias, kun hän ryhtyi uuden yhtiön primus motoriksi!

Valmet Automotiven ja Patrian yhteistyö laajenee. (Valmet Automotive)

Saabeista panssariautoihin. Saab-Valmetina aloittanut Uudenkaupungin autotehdas on jälleen kerran uudessa asennossa. Viime viikolla kerrottiin, että ”Ämpärporissa” voidaan koota satoja 6x6-ajoneuvoja Patrialle.

Patria valmistaa 6x6-panssariajoneuvoja omalla tehtaallaan Hämeenlinnassa sekä yhteisyrityksessä Latviassa. Valmet Automotive mahdollistaa tuotannon kasvattamisen. ”Teknologiansiirto on ollut olennainen osa Patrian liiketoimintamallia jo parin vuosikymmenen ajan”, sanoi Patrian Protected Mobility -liiketoiminta-alueen johtaja Jussi Järvinen tiedotteessa.

Lisäkapasiteetti on täydessä tehossaan jo ensi vuoden alussa, lupasi Valmet Automotiven toimitusjohtaja Pasi Rannus. Tuotantomäärien skaalaamisesta – molempiin suuntiin – yrityksellä on pitkä kokemus. Kysynnän muutokset näkyvät aina ensin alihankkijan tuotantolinjoilla.

Uudessakaupungissa on koottu satoja tuhansia Saabeja, Mersuja ja Porscheja sekä kymmeniä tuhansia Opeleita, Talboteja ja Ladoja.

Kontra-amiraali Tuomas Tiilikainen. (Janne Rantanen)

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut, kuinka tärkeitä meriyhteydet ovat ja että merialueisiin kohdistuu uudenlaisia uhkia, kirjoittaa Merivoimien komentaja Tuomas Tiilikainen Pulloposti-kolumnissaan.

Meren pohjassa kulkevat tietoliikennekaapelit, energiasiirtoyhteydet ja satamien toiminta ovat nousseet mukaan turvallisuuskeskusteluun. Näiden suojaaminen on osa nykyaikaista puolustusta ja kokonaisturvallisuutta. Siinä tarvitaan Rauman telakalla rakennettavia uusia monitoimikorvetteja.

Muttei ainoastaan niitä, vaan paljon laajempaa kokonaisuutta maalla, merellä ja ilmassa. Eikä ainoastaan Puolustusvoimia, vaan laajaa viranomaisten, yritysten, yhteisöjen ja valppaiden kansalaisten verkostoa.

Hanna-Riikka Kuisman romaani Maaperä on saanut paljon julkisuutta. Tai oikeastaan julkisuutta on saanut kirjailija ja hänen nuoruuden kokemuksensa (kiusatusta pikkukovikseksi, luokan pelle ja häirikkö, väkivaltaa ja päihteitä) – näinhän kirjallisuutta nykyisin mediassa käsitellään. Jos ylipäätään käsitellään.

Kuisman kirjat ovat synkkiä, mutta silti olen ne kaikki lukenut. Minusta on tärkeää lukea muutakin kuin itselle mukavia romaaneja itselle tutuista aihepiireistä. Niin oppii ihmisistä ja elämästä.

Kerran kysyin Kuismalta, eikö ahdistavia kirjoja voisi vähän keventää huumorilla. Niinhän monet tekevät rankoista aiheista kirjoittaessaan. Kuisma vastasi, ettei vaan osaa sellaista.