Viikon varrelta: Eppu Normaalin kestosuosio, kukapa olisi uskonut?

Eppu Normaalin vuonna 1980 julkaistu Akun tehdas -biisi osoittautui profeetalliseksi: ”Miksi emme sitä häpeä ja peitä, että teemme pelkkiä lälläreitä. Emme tietenkään siitä paineita ota, arvostamme näet mummojenkin suosiota. Meillä oikeus on olla huoleton, työpaikkamme Akun tehdas on.”

Biisi oli alkuun itseironinen läppä. Se löytyi samannimiseltä albumilta, jonka nimi ja kansi-idea kumarsi vitsikkäästi CCR:lle. Jenkkibändin albumi Cosmo’s Factory oli myös nimetty rumpalin mukaan.

Mutta varsin nopeasti Eppu Normaalista tuli Suomi-rockin kulmakivi, joka liukui iskelmän suuntaan niin, että siitä alkoi vanhempikin väki tykätä.

Pian alkavien jalkapallon MM-kisojen kunniaksi valitsin kolumnikuvaksi tällaisen harvinaisuuden: Eppu Normaali futisasuissa kesällä 1984. (Janne Rantanen)

Bändistä tuli muusikoille koko työuran duunipaikka – ja Akun Tehtaasta oikea firma, jota johtaa rumpali Aku Syrjä. Tapahtumatekniikkayritys pyörittää kymmenen miljoonan euron bisnestä ja työllistää useita kymmeniä ihmisiä.

Keikkailevana bändinä Eput keräävät parhaillaan viimeisiä euroja himaan. Suuret jäähyväiskeikat Töölön pallokentällä viime lauantaina ja kotikentällä Tampereen Ratinassa elokuun alussa ovat loppuunmyytyjä. Niiden lisäksi bändin voi vielä nähdä lukuisilla rock-, pop- ja iskelmafestareilla tänä suvena.

Eppujen ensimmäistä levyä, rosoista Aknepopia, myytiin julkaisuvuonna 1978 vain pari tuhatta kappaletta. Läpimurto tapahtui vuotta myöhemmin mainiolla Maximum Jee & Jee -albumilla, joka myi jo kultaa. Silti se pysyi vielä lähinnä asiaan vihkiytyneiden ”salaisuutena”. Kevyttä musiikkia soitettiin vain yhdellä Ylen radiokanavalla muutama tunti päivässä ja telkkarissa kerran viikossa.

Tuleva kansansuosio ei tullut kenenkään paikalla olleen mieleen, kun ensi kertaa Eput näin pitkäperjantaina 1980 urheilutalo Ooperissa Raumalla. Vastaavia lavoja bändi kiersi ahkerasti. Juva, Pihtipudas, Evijärvi, Salo, Köyliö, Kankaanpää, Humppila, Kajaani, Pudasjärvi, Kuusamo, Pello, Kemi, Orivesi… nämä keikat Rauman lisäksi kuukauden sisään.

Telkkarista ei oikeasti tullut mitään nuorukaisen mielestä. Prime time -tarjonta oli tällainen: ykkösellä klassista musiikkia, uutiset, paavin vierailu Puolassa ja tanskalainen elokuva vuodelta 1943, kakkosella sotalapsen tarina, uutiset ja iltajumppa. Eivätkä nuo olleet poimintoja, vaan kaikki ohjelmat puolikahdeksasta eteenpäin.

Kuinka toisenlainen Suomi silloin olikaan.

Päivän lehdissä oli Kansallis-Osake-Pankin isoja mainoksia mullistavasta uutuudesta, pankkikortista. Asiakkaan kuvalla ja nimmarilla varustetulla kortilla voisi maksaa käteisostoja 200 markkaan asti. Eikä siinä kaikki, vaan myös nostaa rahaa automaatista pankkikonttorien ollessa kiinni!

Lauantaisin kaupat, myös ruokamarketit, sulkivat ovensa aikaisin. Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä juuri mikään ei ollut auki.

Sitäkään emme arvanneet, että kyse olisi merkittävästä rock-historiallisesta tapahtumasta, kun odottelimme Eppu Normaalin keikkaa Turun Ruissalossa kesällä 1980. Ruisrock päättyi mellakointiin, kun ylöjärveläisyhtye ei suostunut esiintymään.

Eppujen piti nousta rantalavalle viimeisenä, mutta tämä ei käynyt brittibändille, jolle oli myös luvattu pääesiintyjän paikka. Silloin harmitti, vaikka The Jam olikin ihan ookoo. Vähän myöhemmin tajusin, että Eput tekivät tempauksellaan tärkeää työtä kotimaisen rockin arvostuksen parantamiseksi.

Suomi eli tuolloin vielä harmaata ja varovaista YYA-aikaa suuren ja mahtavan kommunistinaapurinsa varjossa. Jos oikein tahdon muistaa, kaikki länsimaista tuleva tuntui jotenkin paremmalta kuin kotimainen.

Tarvitsimme Jari Kurrin, Keke Rosbergin ja Jari Litmasen kaltaisia ammattilaisurheilun tähtiä, jotka eivät vain pärjänneet, vaan voittivat kaikki.

Sekä eppunormaaleja, jotka vetävät stadionit täyteen siinä missä suuret kansainväliset nimet.

Eppu Normaali oli RMJ:n pääesiintyjä jussina 2002.

Raumanmeren Juhannus oli 2000-luvun alussa Suomen suurin rokkifestivaali. RMJ:n huippuvuosien kallein artistikiinnitys oli Eppu Normaali vuonna 2002. Keikkaliksa oli tietääkseni 200 000 euroa, ”toista miljoonaa mummonmarkkaa” kuten silloin hämmästeltiin.

Jos esiintymispalkkion suuruus pitää kutinsa, se vastaa nykyrahassa 300 000 euroa. Melkoinen summa, sillä tänä kesänä Eppujen taksa on noin 100 000 euroa.

RMJ:n pääjehu Riku Räsänen perusteli, että kolme vuotta keikkataukoa pitänyt Eput oli vähintään yhtä kova vetonaula kuin joku Metallica. Eppujen sen kesän kolmen rahakkaan festarikeikan esiintymispalkkioista kertyi muuten Akun Tehdas Oy:n pesämuna.

Yle taltioi paljon RMJ-keikkoja. Youtubesta löytyy esimerkiksi haulla Eppu Normaali Raumanmeri 2002. Eppu-jakso alkaakin Akun tehtaalla, vaikkei se ollut keikan avausbiisi.

Seuraava
Seuraava

Viikon varrelta: Vastuullisuus näkyy alushankinnoissa – RMC:n johdolla kohti sähkölaivatehdasta?