Rauman telakalla vietettiin toisen Merivoimien monitoimikorvetin vesillelaskutilaisuutta kirkkaassa auringonpaisteessa. Juhlavierailla oli hymy huulilla. Säätila tuntui kuin varta vasten valitulta. Se ikään kuin kehysti suuren ja vaativan Laivue 2020 -hankkeen nykytilanteen.

Alku oli hankalaa, kun monista syistä hanke ei pysynyt aikataulussa, eikä budjetissa. Valtakunnan mediassa julkaistiin uutisia, joissa epäiltiin raumalaisyrityksen kyvykkyyttä. Osaako RMC rakentaa sotalaivoja? Pysyykö pieni telakkayritys edes pystyssä? RMC:n piikkiin pantiin paljon sellaistakin, joka ei raumalaisista riippunut – eikä kommentoida saanut.

Nyt on toinen ääni kellossa. Puolustusvoimien apulaisjohtaja, insinööriprikaatikenraali Juha-Matti Ylitalo sanoi, että ”haasteita on ollut, mutta poikkeuksellisen kompleksisen arktisen aluskokonaisuuden ratkaisut on löydetty yhdessä ja innovatiivisesti. Oppimiskäyrä on esimerkillinen”.

RMC:n pääomistajan eli Suomen valtion terveiset toi työministeri Matias Marttinen. Hän hehkutti, että tällaisia laivoja ei ole koskaan ennen missään rakennettu. ”Olen ylpeä, kun maailman monimutkaisimmat monitoimikorvetit rakennetaan kotikaupungissani. Telakan ja suomalaisen meriteollisuuden näkymät ovat valoisat. Se on yksi tärkeä syy siihen, että kaupungilla näkee paljon iloisia kasvoja. Tällaisia hyviä uutisia Suomi tarvitsee”, iloitsi työministeri.

Työministeri Matias Marttinen toi vesillelaskujuhlaan RMC:n pääomistajan tervehdyksen. Taustalla vasemmalla ensimmäinen korvetti ja oikealla toinen. (Kuva: Janne Rantanen)

Budjetoinnin riskit tiedostettiin jo projektin alussa, sanoi Ylitalo. Osa riskeistä realisoitui, mutta kuten hän totesi: kauppa tehtiin kiinteään hintaan vuonna 2019. Pandemian ja geopoliittisten tapahtumien vuoksi laivanrakennuksen kustannukset ovat sen jälkeen nousseet merkittävästi. Eivät vain Suomessa, vaan kaikissa maissa.

Insinööriprikaatikenraali pitää suurena saavutuksen, että Suomeen on palautettu sotalaivojen suunnittelun ja rakentamisen kyvykkyys. ”Syntynyt osaaminen ja teollinen kyky on huomioitu myös kansainvälisesti, minkä voi nähdä telakan tilauskirjasta”, sanoi Ylitalo.

Hän viittasi tietenkin Yhdysvaltojen rannikkovartiostolle rakennettaviin jäänmurtajiin.

Juha-Matti Ylitalo (vas.), Mika Nieminen ja Tuomas Tiilikainen sekä heidän takanaan päivän juhlakalu. (Kuva: Janne Rantanen)

Aikatauluriski pienenee kaiken aikaa. Laivue 2020 on nyt reilun vuoden myöhässä alkuperäiseen aikatauluun verrattuna. Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Tuomas Tiilikainen on tyytyväinen, kun erittäin vaativat monitoimikorvetit ”rakentuvat nyt hyvinkin nopeasti”. Asejärjestelmä ensimmäiseen korvettiin asennetaan tänä vuonna.

Tiilikaisen mukaan Merivoimat pystyy pidentämään nykyisten alusten käyttöikää, kunnes uudet korvetit valmistuvat. Hyvää kannattaa vähän odottaa, sillä Laivue 2020 turvaa Suomen ja liittolaismaidemme merialueita 2050-luvun loppuun saakka.

RMC:n toimitusjohtaja Mika Niemisen mukaan korvetit ovat sarjatuotannossa ja jokainen valmistuu edellistä nopeammin. ”Samalla on myönnettävä, että järjestelmien integrointi ja sähkötekninen työ ovat olleet erittäin haastavia. Oppimamme hyödynnämme täysimääräisesti seuraavissa aluksissa”, sanoi telakanjohtaja vesillelaskussa.

Vuorineuvos Paasikivi. (Kuva: Oras Invest)

Oras Investin hallituksen puheenjohtaja Annika Paasikivi on nyt vuorineuvos. Erkki Paasikivi perusti Oraksen Raumalla vuonna 1945. Oras Group on kasvanut orgaanisesti ja yritysostoilla. Siihen kuuluvat Oras, saksalainen Hansa sekä ruotsalaiset Gustavsberg ja Vatette. Paasikiven suvun sijoitusyhtiö Oras Invest omistaa Oras Groupin kokonaan. Pääkonttori on Rauman Isometsässä.

Oras Invest on myös pörssiyhtiöiden Kemiran, Valmetin, Georg Fischerin ja Lindabin suurin teollinen omistaja sekä Konecranesin toiseksi suurin omistaja. Omistettujen yhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin 18 miljardia euroa ja ne työllistävät suoraan noin 63 000 ihmistä.

Oras Investin osinkotulot olivat viime vuonna 63 miljoonaa euroa.

Ilmaisfestivaali Klustermus järjestettiin Syväraumanlahden rannalla. Vuonna 2013 esiintyi muun muassa Samae Koskisen Korvalääke. (Kuva: Janne Rantanen)

Raumanmeren Juhannuksesta kirjoitin tällä palstalla pari viikkoa sitten. RMJ oli kova juttu. Se keräsi Otanlahteen jopa satatuhatta juhannuksen viettäjää, kun kolmen päivän kävijäluvut lasketaan yhteen.

Omalla tavallaan kova juttu oli myös Klustermus. Siis mikä, kuulen monen kysyvän. Klustermus oli Syväraumanlahdella järjestetty yksipäiväinen musiikin festivaali. Vapaaehtoisten pyörittämään Klustermukseen oli vapaa pääsy, mutta niin vain (vaihtoehtoinen) rokki soi peräti viitenätoista kesänä. Kova saavutus!

Klustermuksen nimi on viime aikoina vilahdellut mediassa, koska sen pääjehuna hääri nuori muusikko Lauri-Matti Parppei. Hänen bändinsä Itkevä tyttö ja Musta valo esiintyivät festarilla, tietenkin. Seitsemällä Jussilla palkittu elokuva Jossain on valo joka ei sammu perustuu ohjaaja-käsikirjoittaja Parppein nuoruuden kokemuksiin kokeellisen musiikin tekemisestä pienehkössä suomalaiskaupungissa.

Ratikat palaavat Turkuun. Kaupunginvaltuuston äänestys oli ennakoidun tiukka (36-31), mutta nyt on varmaa, että Turku rakennuttaa raitiotien satamasta keskustan ja Kupittaan kautta Varissuolle.

Kustannusarvio nousee lähelle puolta miljardia euroa. ”Kaikki selvitykset ovat valmiit, kustannukset ovat tiedossa ja vaikutukset myös. Nyt kääritään hihat ja aletaan rakentaa. Raitiovaunut kulkevat Turussa vuonna 2033”, sanoi Turun pormestari Piia Elo tiedotteessa.

Raitioliikennettä oli Turussa vuosina 1890-1972, ihan alkuun hevosvoimaista sellaista. Mielenkiintoista on seurata, miten ratikka muuttaa Turun katukuvaa ja kaupungin alueiden vetovoimaa.

Tampereella ratikan vaikutus on jo nähtävissä viiden vuoden liikenteen jälkeen. Julkisen paikallisliikenteen, Nyssen, suosio on kasvanut melkoisesti. Ratikka on kirjaimellisesti madaltanut yhteiskyytiin nousemisen kynnystä.

Reitin varren asuinalueiden profiili on noussut, esimerkiksi vanhojen kerrostalojen Kalevassa. Keskustan Hämeenkadulle yksityisautoilijoilla ei enää ole asiaa. Lähiöistä Hervanta on ikään kuin lähempänä keskustaa, ja sen kilpi on kiillottunut. Uusia asuinalueita syntyy, kun ratikkalinjastoa laajennetaan.