Koordinaatiohaaste. Arvoketjuhaaste. Ajoitushaaste. Monella nimellä voi lasta kutsua, vaikkei olisi edes rakas. Itse olen käyttänyt tutumpaa muna vai kana -kysymystä.

Ei sen väliä, miksi kutsutaan, kunhan vain ratkaisut löydetään. Ja pian, jotta vihreän teollisen siirtymän valtavasta potentiaalista saadaan hyöty irti Suomessa.

Tämä näkemys vahvistui, kun Co2Creation-tutkimushankkeen väki jalkautui viime viikolla Raumalle.

Suomen Akatemian kuusivuotisen hankkeen tavoitteena on kehittää teknisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä käytännön ratkaisuja hiilidioksidin talteenottoon, jatkojalostukseen ja varastointiin. Tarkastelussa on neljä maakuntaa, joista yksi on Satakunta.

Hankkeen parissa työskentelee kolmisenkymmentä ihmistä Lukesta, VTT:stä, Oulun yliopistosta ja Itä-Suomen yliopistosta – sekä graduja ja diplomitöitä tekevät päälle.

Hanketta johtaa Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Mikko Weckroth, joka tutkii hiilidioksiditalouden vaikutuksia aluekehitykseen, työllisyyteen ja ihmisten kokemaan hyvinvointiin. Hän puhui koordinaatiohaasteesta: Suomessa on metsäteollisuuden ansiosta valtava potentiaali, mutta valtavia ovat myös investointitarpeet.

Ongelmasta ratkaisuksi. Rauman sellutehtaalla aletaan toivottavasti ottaa talteen hiilidioksidia. Potentiaali on valtava, sillä suomalaisyhtiöillä on monta sellutehdasta. Raumaa paljon suurempiakin. (Janne Rantanen)

Raumalla retkikunta tutustui ”luonnossa” Metsä Groupin integraattiin ja Rauman satamaan, joissa muna vai kana -kysymys konkretisoituu.

Metsä Groupille myönnettiin syyskuussa 21 miljoonan euron investointituki puuperäisen hiilidioksidin talteenottolaitokseen. Hiilidioksidi otettaisiin talteen sellutehtaalla. Raumalla tehty pilotointi osoitti, että valittu tekniikka toimii.

Aivan sellutehtaan viereen, Rauman satamaan, on tulossa kaksi suurta vihreän siirtymän teollisuuslaitosta. Hiilidioksidin saannin turvaaminen on ehdoton edellytys investointipäätöksille.

Norsk e-Fuelin ja Luoto Energian e-polttoainetehtaiden kokoluokkaa kuvaa, että niiden energiatarve on yhteensä noin 1200 megawattia. Olkiluoto-3 jauhaa täydellä teholla atomisähköä 1600 megawattia.

Näitä riittää, paperilla ainakin. Nimittäin vihreän teollisen siirtymän suurhankkeita. Kaksi sijoittuu Rauman satamaan. Norsk e-Fuel kuvan etualan alueelle, Luoto Energia pengerryksillä ja maantäytöllä laajennettuihin Järviluotoihin (kuvan oikeassa yläkulmassa). Metsä Fibren sellutehdas ja sahakin mahtuvat kuvaan (hakekasat erottuvat hyvin). (Rauman Satama)

Yksi plus yksi ei kuitenkaan ole automaattisesti kaksi. Ikävä kyllä, yksi plus yksi voi olla tässä tapauksessa nollakin.

Metsä Group aikoo rakennuttaa ensin sadan kilotonnin kaupallisen demon Raumalle. Yhtiö saanee loppuvuoden aikana lupa-asiat ja tekniset selvitykset maaliin niin, että laitetoimittaja voidaan valita. Investointipäätös on mahdollinen ensi vuoden alkupuolella.

”Haasteena on arvoketjun syntyminen”, kiteyttää Minna Mentzer. Eli lähtevätkö asiakkaiden e-polttoainehankkeet liikkeelle ja milloin?

Demolaitoksesta voi puhua, sillä alkuun Rauman sellutehtaan biogeenisestä hiilidioksidista napattaisiin talteen vain kymmenisen prosenttia. Mutta mahdollisuudet on vaikka mihin: yksistään Metsä Groupin tehtailta Suomessa ja Ruotsissa saisi talteen kaksitoista miljoonaa tonnia.

Rauman polttoainehankkeiden vetäjät pähkivät samoja kysymyksiä. Kumpikin on ilmoittanut tavoitteekseen investointipäätöksen tekemisen alkuvuodesta 2029. Silloin viereiseltä sellutehtaalta ei vielä saa hiilidioksidia tarpeeksi. Ja vaikka saisi, puolin ja toisin tuskin halutaan jäädä yhden kumppanin varaan.

Siksi sekä hiilidioksidin tuottajalla ja sen käyttäjillä on tarve varmistaa, että tätä tavaraa viedään Raumalta – mutta myös tuodaan tänne.

Tiettävästi Rauman Satama on nimeltä mainitsemattoman yrityksen kanssa pitkällä neuvotteluissa hiilidioksiditerminaalista, joka sijoittuisi Järviluotoon. Kyse olisi sekä hyödynnettävästä että varastoitavasta hiilidioksidista.

Kolme kovaa kysymystä. Hiilidioksidin saanti on siis synteettisten polttoaineiden hankkeille ehdoton edellytys. Vaan ei suinkaan ainoa.

Kriittinen tekijä on myös sähkön hinta. Pörssisähkön keskihinta on viime vuodenkierrossa ollut seitsemisen senttiä kilowattitunnilta. Valistunut arvaus kuuluu, ettei sähkö saisi olla ainakaan nykyistä kalliimpaa. Muuten tavoiteltuja hankkeita kaatuu, eikä uusia teollisia työpaikkoja synny.

Kolmas kysymys on regulaatio eli säätely. Se onkin kinkkinen, jonka kanssa Suomi ei paljon muuta voi kuin toivoa parasta. E-polttoaineiden markkinakysyntä tuskin riittävästi kasvaa, mikäli jo tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista ei pidetä kiinni.

Euroopan unioni määräsi viime vuonna lentoliikenteen kestävien polttoaineiden sekoitevelvoitteeksi vähintään kaksi prosenttia. Vuonna 2030 se nousee kuuteen ja vuonna 2035 kahteenkymmeneen prosenttiin.

Norsk e-Fuel valmistaisi Raumalla kestävää lentopolttoainetta (e-SAF). Kannattavuuslaskelmat perustuvat edellä kuvattuun sekoitevelvoitteeseen.

Jäänmurtaja Voima kävi juuri Raumalla viisivuotistelakoinnissa. (RMC)

Jäänmurtajia Poriin. Helmikuussa toivotin tällä palstalla osan Suomen jäänmurtajista tervetulleiksi Raumalle ja Ouluun.

Kirjoitin, että Katajanokka täyteen ahdetun Helsingin ytimessä on aika hölmö sijoituspaikka. Ensimmäisenä ja eniten murtajia tarvitaan Perämerellä. Sinne murtajat ajavat Katajanokalta tuhat kilometriä kuluttaen kymmeniä tunteja ja melkoisesti polttoainetta. Juuri siitä syystä Ruotsi siirsi murtajansa Tukholmasta Luulajaan.

En osunut ihan kohdalleen, mutta sinne päin kumminkin. Ensi suvesta alkaen murtajiemme kotisatamat ovat Helsinki, Pori ja Kemi. ”Tällä varmistetaan, että meillä on jäänmurtajia ensisijaisesti siellä, missä niitä tarvitaan”, sanoo liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne tiedotteessa.

Hyvä näinkin, vaikka Pori pystyy ottamaan vain yhden murtajan, Voiman, kertoi satamajohtaja Vesa Mäkilä Satakunnan Kansalle. Porista onkin lyhyt matka huoltoon Raumalle.

Kolmas johtaja Rauman sahalle. Metsä Fibren uusi mäntysaha käynnistettiin neljä vuotta sitten. Viime viikolla sahalle jo valittiin jo kolmas johtaja, Mikko Lintula. Hän siirtyy marraskuun alussa Raumalle yhtiön sahaliiketoiminnan teknisen johtajan tehtävästä.

Sahanjohtaja Johanna Harjula ottaa tehtäväkierrossa vastuulleen Lintulan nykyiset hommat. Harjula aloitti sahanjohtajana maaliskuussa 2023.

Rauman sahan ensimmäinen johtaja oli Liisa-Maija Perävainio. Hän siirtyi Westakselle, jolla on sahat Porin Pihlavassa ja Koskella. Hiljattain kerrottiin, että Perävainiosta tulee ensi suvena Westas-konsernin toimitusjohtaja.