Jääkiekkoliigan superkausi puhuttaa kovasti. Huomenna alkavan sesongin päätteeksi kolme joukkuetta putoaa B-liigaan (divariin). Raumalaisittain oikeasti isompi juttu on paperiteollisuuden eurooppaliigan pudotuspelit.

Painopaperien kysyntä on pitkään ollut loivassa laskussa. Parissakymmenessä vuodessa aikakauslehtipaperin kysyntä on vähentynyt Euroopassa noin 70 prosenttia, sanomalehtipaperin lähes 80 prosenttia.

Siksi koneita on ajettu alas ja kokonaisia tehtaitakin suljettu. Metsäyhtiöiden fokus on jo pitkään ollut kasvavissa liiketoiminnoissa. Investoinnit kohdistuvat niihin.

Parhaillaan ajankohtaista on UPM-Sappi-sopimus. Suomalainen ja eteläafrikkalainen metsäyhtiö päättivät perustaa kimppafirman, joka jatkaisi supistuvaa paperibisnestä.

Puoliksi omistetusta firmasta yhtiöt odottavat noin sadan miljoonan euron synergiahyötyä vuosittain. Se syntyisi ”tuotantoa optimoimalla”, mikä tarkoittaisi koneiden alasajoa.

Sopimuksen toteutuminen on käytännössä enää Euroopan unionin komission hyväksyntää vailla.

Selvää on, että tuotantokapasiteettia leikataan jälleen. Jos EU estää kimppafirman, UPM tekee sulkupäätöksiä itse. Niin kuin tähän saakka. (Janne Rantanen)

EU-komissio näkee riskejä. Viime viikolla EU-komissio antoi väliarvion, että puolentoista miljardin euron bisnestä pyörittävä yhteisyritys voisi rajoittaa kilpailua. Liian vahva markkina-asema saattaisi näkyä painopaperien hinnan nousuna ja laadun heikentymisenä, todettiin lausunnossa.

UPM ja Sappi ilmoittivat vastaavansa komission väitetiedoksiantoon aikanaan, asiaa huolella tarkasteltuaan. Tiedotteensa mukaan UPM on ”luottavainen, että se pystyy vastaamaan kattavasti komission alustaviin huolenaiheisiin”.

Millainen 50-50-firma on syntymässä? UPM:llä on Euroopassa seitsemän paperitehdasta, Sappilla neljä. Tehtaista neljä on Suomessa, samaten neljä Saksassa. Alankomaissa, Skotlannissa ja Itävallassa on yksi kussakin. (Ja UPM:llä yksi Yhdysvalloissa.)

UPM valmistaa Suomessa painopaperia Raumalla, Jämsänkoskella ja Kouvolassa. Sappi toimii Lohjalla, se osti Kirkniemen tehtaan vuonna 2009, kun Metsä Group luopui painopaperibisneksestä.

Siinä käsityksessä olen, että Rauman kahden jäljellä olevan koneen pitäisi pudotuspeleissä pärjätä. Rauman neloskone on maamme nuorin, tehdas hyvässä tikissä ja satama ihan vieressä.

Vihreä on valttikortti. Taloustutkimus rankkaa vuosittain maamme arvostetuimmat brändit. Tänä vuonna ykköseksi arvioitiin S-Etukortti, kansan kielellä vihreä kortti. Sitä suomalaiset ovat tottuneet kassoilla vilauttamaan, millä on ollut iso merkitys S-ryhmän johtavan markkina-aseman vahvistumiselle.

Bonusjärjestelmää kokeiltiin ensi kerran Osuuskauppa Keulassa Rauman seudulla vuonna 1982. Kuukausittain maksettava bonus, maksimissaan viisi prosenttia, oli kova isku Keulan kilpailijoille. Jo vuodessa se kasvatti paikallista markkinaosuuttaan viisi prosenttiyksikköä. Kaksi silloin tasavahvaa kilpailijaa (Kesko ja Tuko) jäivät jälkeen, eivätkä ole kiinni saaneet.

Kymmenen arvostetuimman brändin ryhmään ylsivät myös Abloy, Hyvää Suomesta, Lego, Fiskars, Valio, Joutsenmerkki, Prisma, Sini ja Yle Areena.

Raumalainen Steerprop on markkinajohtaja jäänmurtajien potkurilaitteissa. Se on viime vuosina saanut isoja tilauksia muun muassa Kanadasta, Yhdysvalloista ja Saksasta kuten kuvan tutkimuslaivaan. Tunnetusta syystä Venäjän-vienti sen sijaan on ollut pitkään jäissä. (Steerprop)

Raumalaista osaamista jenkeille. Rauma Marine Constructions sai viime joulukuussa kaupan kahden jäänmurtajan rakentamisesta Yhdysvalloille. Historiallista uutista kommentoidessaan kaupunginjohtaja Esko Poikela muistutti, että telakan lisäksi diilistä hyötyvät monet muut raumalaiset.

”Laivalohkojen rakentamisen lisäksi vahvuutena Raumalla ovat myös globaalisti toimivat meriteollisuuden laitevalmistajat, insinööri- ja suunnittelutoimistot sekä alihankintayritykset”, sanoi kaupunginjohtaja.

Viime viikolla saatiinkin lisää hyviä uutisia. Potkurilaitevalmistaja Steerprop tiedotti amerikkalaisen Bollingerin telakan kanssa tehdystä sopimuksesta. Raumalta toimitetaan potkurijärjestelmät neljään Yhdysvaltain rannikkovartioston murtajaan, jotka rakennetaan Atlantin takana.

Kauppalehti uutisoi viime viikolla, että presidentti Donald Trumpin hallinto kaavailee ”Suomen mallin” hyödyntämistä. Yhdysvallat voisi tilata liittolaismaiden telakoilta sotalaivoja samalla kaavalla kuin jäänmurtajia.

Siis ensin muutama laiva toisesta Nato-maasta ja jatkossa taas kotimaasta, kun oma laivanrakennus on saatu kuntoon ja vauhtiin.

Kutkuttava ajatus raumalaisittain. RMC rakentaa Merivoimille neljää Pohjanmaa-luokan monitoimikorvettia. Kaksi on vesillä, kolmannen runko valmiina veteen laskettavaksi ja neljättä kootaan kovaa kyytiä.

Paula Siimes tekee hienon roolityön Kansallisteatterissa. (Janne Rantanen)

Muistisairas rautarouva. Kansallisteatterin Lady T -näytelmää voi seurata monesta näkökulmasta. Margaret Thatcher mursi lasikattoja nousemalla puolueensa puheenjohtajaksi ja pääministeriksi. Hänet muistetaan kovasta oikeistolaisesta politiikasta, jolla saatiin Britannian talous uuteen nousuun. Toiset muistelevat ”Maggieta” ihaillen, toiset inhoten.

Tiina Puumalaisen näytelmä on myös tutkielma siitä, miten valta muuttaa ihmistä. Pitkään firmaa, yhteisöä tai maata johtanut pomo voi pitää itseään korvaamattomana. Ajankohtaisia esimerkkejä piisaa.

Monelle katsojalle tuttua on myös muistisairaus. Paula Siimes esittää muistisairasta entistä pääministeriä, jota hoidetaan lontoolaisessa luksushotellissa. Maria Kuusiluoma esittää kolmea duunia painavaa yöhoitajaa, joka on kärsinyt thatcherismistä monin tavoin.

Suomen rautarouva. Minulle Lady T palautti mieleen ajatuksia Lauri Nurmen ja Onni Karin keväällä julkaistusta kirjasta Riikka Purra – Suomen rautarouva. Ennen kirjan lukemista en tiennyt (tai ainakaan muistanut), että kun Purra ensi kertaa lähti vaaleihin perussuomalaisena, hän lainasi vaalisloganinsa Thatcherilta.

There’s no such thing as public money – there’s only tax payers’ money. Siis: Ei ole julkista rahaa, on vain veronmaksajien rahaa.

Maahanmuuttokriittisyys on alusta lähtien ollut Purran politiikan ytimessä. Se ei kuitenkaan ole ainoa asia. Purra on antanut uudenlaiset kasvot persuille. Purra on kasvissyöjä, jolle maistuvat erikoiskahvit. Myös ympäristöarvot ovat hänelle tärkeitä.

Nämä ovat tärkeitä pehmennyksiä ja täydennyksiä, sillä pelkkien äijäjunttien äänillä ei vaaleja voiteta. Purra näkee perussuomalaisten ydinkannattajakunnaksi alemman keskiluokan ja työtä tekevät.