Viime viikon suurin pettymys Rauman seudulla oli Väyläviraston päätös tilata Suomen seuraava jäänmurtaja DNY Finlandilta. Ainon rakentaminen alkaa ensi vuonna. Terästöitä tehdään Porin Mäntyluodon telakalla ja alus kootaan Helsingin telakalla. Murtajan pitäisi valmistua vuonna 2029. Jo 70-vuotias Voima pääsee viimein eläkkeelle.

Murtajakauppaa tavoitteli tosissaan myös Rauma Marine Constructions. Täällä Kanalin partaalla toivottiin kotimaisuuden painavan valinnassa, onhan RMC suurista telakoistamme ainoa suomalainen. Ja valtio RMC:n suurin omistaja.

No, ainakaan ei toimittu niin hölmösti kuin länsinaapurissa. Ruotsi tilasi jäänmurtajansa Hyundain telakalta Etelä-Koreasta. Siitäkin huolimatta, että Ruotsi sai hankintaan 30 miljoonaa euroa EU-tukea. Eikä sekään Ruotsissa painanut, että maamme ovat tähän asti hankkineet murtajia kimpassa ja operoivat niitä tiiviissä yhteistyössä. Tai se, että Raumalla rakennettaviin korvetteihin tulee asejärjestelmät Saabilta Ruotsista.

Suomi sai Aino-projektilleen 42 miljoonaa euroa samaista EU:n liikenneohjelman tukea.

Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun! Merivoimien taistelulaivojen ja jenkkijäänmurtajien jatkoksi RMC:n tilauskirjaan sopisi taas matkustaja-autolauttoja?

Kapteeni Bob Moss navigoi Spirit of Tasmania V -laivan Australiaan. (Kuva: RMC)

Kauas pitkä matka. Paitsi merimaileissa niin myös ajallisesti. TT-Linen tilaamista ”tasmanialaislaivoista” Rauman telakka luovutti ensimmäisen kaksi vuotta sitten ja toisenkin reilu vuosi sitten.

Käsittämättömän sössimisen takia nämä laivat pääsevät aloittamaan liikennöinnin vasta kahden kuukauden päästä. Näin siksi, ettei satamaterminaali ole valmis. Siitäkin huolimatta, että laivakauppa varmistui yli viisi vuotta sitten – ja uusien alusten tarve on ollut tiedossa ainakin kymmenen vuotta.

Eilen sunnuntaina laivoista vanhempi, Spirit of Tasmania IV, otettiin juhlamenoin vastaan kotisatamassaan Devonportissa. Sieltä matka jatkuu Hobartiin, jossa tehdään alusten loppuvarustelu. Laivakauppaan sisältyi vaatimus tietystä kotimaisuusasteesta.

Nyt varustamo myy lippuja uusien laivojen ensimmäisille matkoille. Liikennöinti alkaa rajoitetulla aikataululla, eivätkä kaikki hytit, palvelut ja autopaikat vielä ole käytössä. Jos oikein ymmärsin, joskus tammikuussa päästään normaaliin aikatauluun ja täyteen palveluun.

Siihen saakka varustamo pitää vanhat, 1990-luvulla Turun telakalla rakennetut laivansa liikenteessä.

Äijänsuon maarakennusurakan hoitaa Maarakennus Jalonen, jolla on parhaillaan useampia työmaita Raumalla. (Janne Rantanen)

Äijänsuon suuri remontti on alkanut maarakennustöillä. Kuten kuvasta näkyy, niin sanottu hallinurmen jalkapallokenttä on kaivettu ylös ja jykevää kalliota louhittu. Samassa rytäkässä on lähtenyt osa parkkipaikan asvalttipinnasta.

Kyse on uuden jalkapallostadionin rakentamisesta. Sellainen tarvitaan ensi suveksi, koska kuvan oikeassa laidassa pilkottava Rauman futisstadion jää jäähalliremontin työmaan alle.

Kolmannessa laajennusremontissa Äijänsuon jäähalli (Kivikylän Areena) levenee sen verran, ettei vuonna 1964 valmistuneella jalkapallokentällä enää saa otteluita pelata.

Jalkapalloväki jännittää parhaillaan, millaiset katsomot, pukuhuoneet, vessat ynnä muun tarvittavat uudelle stadionille ensi kesäksi saadaan.

Ylen alueuutisista kilpajuoksua. Eläköitynyt toimittaja Harri Aalto puki omat ajatukseni hyvin sanoiksi. Kuulija jännittää, ehtiikö radiotoimittaja lukea uutiset loppuun asti. Usein ei, vaan puhe katkeaa kesken lauseen, jopa sanan.

Näin siksi, että Yle antaa alueuutisille vain kaksi minuuttia aikaa. Sekunnilleen silloin lähetys siirtyy alueilta valtakunnalliseksi.

Ihmettelen tätä kovasti. Parissa minuutissa ehtii vain pintaraapaista muutamaa uutista. Samalla vaivalla – jopa helpommin – toimittaja koostaisi viiden minuutin ajankohtaisen paikallispaketin. Aiheista on runsaudenpulaa.

Siksi ärsyttää, kun kovalla kiireellä alueuutisten sijaan tarjotaan Tampereella tai Helsingissä istuvien juontajien keskinäistä höpinää tai sitten samoja poplauluja.

Mikko Peltola Äijänsuolla viime talvena. (Elmeri Elo)

Suosikkijuontaja samoilla linjoilla. Seura-lehden haastattelussa suosikkijuontaja Mikko Peltolalta kysyttiin, millainen on hyvä radio-ohjelma.

”Jos ajattelee aamuradiota, siellä on hyvät uutiset, riittävä annos ajankohtaista asiaa ja ehkä jotain uusia näkökulmia niihin ajankohtaisiin asioihin. Jotain, mistä voi oikeasti oppia tai oivaltaa jotain. Ja tietenkin hyvää musiikkia sekä jotain huumoria”, vastasi ”Peltsi”.

Kelpaisi nyrkkisäännöksi Radio Suomelle. Tuossa on asiat oikeassa järjestyksessä ja suhteessa.