Rauman kaupunki joutuu maksamaan miljoona euroa budjetoitua enemmän uudesta junaseisakkeesta, jota rakennetaan Prisman taakse. Uutinen lisämäärärahasta lappoi vettä tekstarikansan myllyyn.

Satakunnan Kansan julkaisemissa tekstareissa Rauman muutaman miljoonan euron investointia verrattiin Turun ”tunnin junaan”, joka on tuhat kertaa suurempi hanke. Tekstareissa junaseisakerahat olisi ohjattu ilmaiseen paikallisliikenteeseen, opettajien ja hoitajien palkkaamiseen tai katujen ja julkisten rakennusten kunnostamiseen.

Olipa joku räknännyt, että jos seisakerahat jaettaisiin kaupunkilaisille, jokainen saisi noin sata euroa.

Yllättävän negatiivisia olivat silmiini osuneet kommentit myös Facebookissa.

Tästä kuljetaan uudelle seisakkeelle. Tarvittavien tukimuurien jykevyys yllätti, mikä on keskeinen syy budjetin ylittymiselle. (Janne Rantanen)

Paljonko lysti maksaa? Uuden seisakkeen ja liityntäpysäköintialueen rakentamisen hinnaksi kertyy noin 4,5 miljoonaa euroa.

Henkilöliikenteen rahoitus on järjestetty. Valtio kattaa kustannukset 2,5 miljoonaan euroon kalenterivuosittain. Rauman kaupunki kuittaa loput, ennakkoarvion mukaan puolisen miljoonaa euroa vuodessa. Kaupungin rahoitusta ei tarvita vuoden 2030 jälkeen.

Uuden junaseisakkeen rakennuttaa Väylävirasto, mutta maksaa Rauman kaupunki. Rakennusurakoitsijana toimii NRC Group Finland. Seisakkeen pitäisi valmistua marraskuussa. VR:n henkilöliikenne Raumalta alkaa ensi vappuna. (Janne Rantanen)

Kysyn ovatko arvostelijat oikeasti juna-asiaa miettineet tai edes aiheesta tehtyjä uutisia lukeneet. Kumman monella tuntuu olevan varma kanta, että ihan hölmöläisten hommaa. Ei kannata, kun ei tarpeeksi matkustajia ollut 1980-luvullakaan.

Tärkeää on ymmärtää, että todella monet Suomen junareiteistä eivät ole markkinaehtoisesti kannattavia. Valtio tukee henkilöliikennettä esimerkiksi Poriin, Kotkaan, Kajaaniin, Hankoon, Savonlinnaan, Pieksämäelle, Nurmekseen, Ähtäriin ja Keuruulle.

Rauma onkin suurin kaupunkiseutu, jonne junalla ei pääse. (Siis ihmiset, tavarajunat kyllä tulevat ja menevät.)

Yliampuviksi leimataan herkästi Väyläviraston arviota Rauman-liikenteen matkustajamäärästä, joksi on haarukoitu noin 140 000. Voi kuulostaa hurjalta, mutta jos jokaisella vuorolla matkustaisi kymmenen ihmistä, oltaisiin jo 40 000 reissun tasolla.

Olennainen pointti on, ettei puhuta asiakkaista, jotka kulkevat junassa koko matkan Raumalta Tampereelle. Matkustajamäärään lasketaan myös Kokemäeltä, Sastamalasta tai Nokialta kyytiin nousevat. Sekä tietysti kaikki jonkun pätkän toiseen suuntaan kulkevat.

Uusi yhteys kiinnostaa taatusti, sillä junalla matka taittuu melkein tunnin nopeammin kuin bussilla.

Ajatellaan pidemmälle, kirjaimellisesti. Raumalta junamatkoja ei tehdä vain Tampereelle, vaan myös Helsinkiin. Alustavan aikataulun mukaan juna on selvästi linja-autoa nopeampi myös Rauma-Helsinki-välillä.

Lisäksi junassa on mukavampi matkustaa ja tehdä töitä.

Juuri siksi seudun yrityksissä odotetaan henkilöjunan paluuta kuin kuuta nousevaa. Junayhteyden uskotaan vahvistavan Rauman vetovoimaa ja helpottavan rekrytointeja. Ja sama toisinpäin: ei tarvitse muuttaa Raumalta, vaikka kävisi töissä muualla.

Ilmiselvä voittajaryhmä ovat opiskelijat, jotka kulkevat Raumalta esimerkiksi Tampereen, Helsingin tai Jyväskylän korkeakouluihin. Vastaavasti Raumalle tulee opiskelijoita laajalta alueelta.

Pomminvarmasti juna tuo Raumalle myös entistä enemmän vapaa-ajan matkailijoita.

Meidän perhepiirissä junaa odotetaan innolla. Aikuiset lapsemme asuvat Helsingissä, eikä heillä ole omaa autoa. Stadissa pärjää hyvin ilmankin ja rahaa jää enemmän elämistä varten. Ensi keväänä Raumalla käyminen helpottuu merkittävästi.

Aiomme itsekin jättää useammin auton Raumalle ja matkustaa isolle kirkolle kiskoja pitkin. Junapiletti voi tuntua miltei ilmaiselta, kun miettii 60 euron säästöä parkkimaksuissa.

Tampereella olemme käyneet teattereissa, näyttelyissä, konserteissa ja otteluissa. Kaikki kyseiset tapahtumat ovat olleet 10-20 minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta.

Fortumin Miika Ruokonen (vas.) ja Jyrki Holappa taustoittivat Lakarin hanketta kaupunginjohtaja Esko Poikelan kanssa. ”Datakeskuksia tarvitaan ja jonnekin ne rakennetaan. Mieluummin tänne, jolloin hyödymme positiivisista aluevaikutuksista”, sanoi Poikela.
(Janne Rantanen)

Fortumin datakeskushanke Raumalla etenee. Tänään maanantaina kaupunginhallitus hyväksynee sopimuspaketin 230 hehtaarin alueesta. ”Sopimus määrittelee, millä ehdoilla edetään seuraavaan vaiheeseen”, kuvaa kaupunginjohtaja Esko Poikela.

Lakarin alueen kaava sai lainvoiman kesäkuussa. Viikon päästä kaupunginvaltuustossa nuijittaneen päätös hanke- ja vuokrasopimuksesta, joka sisältää esisopimuksen alueen myynnistä datakeskustoimijalle. Vuosivuokraa Rauma perii 1,4 miljoonaa euroa ja kiinteistöveroja sitä mukaa, kun rakennuksia nousee. Alueen myyntihinta on vähintään 27 miljoonaa euroa.

Rauma sai neuvoteltua Fortumin kanssa hyvän diilin. Kaupunki ei joudu maksumieheksi, jos hanke ajaa karille. Siinä tapauksessa alue palaa kaupungille. ”Lakari on ihan huippualue, joka taatusti ei jää käyttämättä”, totesi Poikela.

Datakeskustoimijan nimeä ei Fortumin johtaja Jyrki Holappa vieläkään voi kertoa. Hän ymmärtää, että me raumalaiset haluaisimme tietää, mistä kansainvälisestä yrityksestä on kyse.

Holapan mukaan kaupungin kanssa tehtävä sopimus osoittaa, että Fortum ”uskoo oikeasti hankkeeseen ja sitoutuu siihen entistä vahvemmin”.

Milloin ”Company X” tulee ulos kuorestaan ja tekee investointipäätöksen? ”Se on mahdollista, kun sähköliittymä on varmistettu”, vastasi Holappa. Tavoitteena on päästä rakentamaan vuonna 2028.

Parempi kun tulee tänne, eikä mennyt johonkin muualle, kommentoi Seinäjoen Energian raumalaislähtöinen toimitusjohtaja Vesa Hätilä Ilkka-Pohjalaisessa. Hän kertoi, mitä brittifirma Pure DC:n investointi merkitsee paikalliselle energiayhtiölle. Puresta tulee verkkoyhtiön suurin asiakas. Hätilän mukaan se ”pikemmin laskee kuin nostaa siirtomaksuja”.

Seinäjoen kaupunki myi Purelle 22 hehtaarin alueen vajaalla neljällä miljoonalla eurolla. Ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan kolme hallia ja 150 megawatin sähköasema. Toinen vaihe edellyttää muun muassa uusien voimajohtojen vetämistä.

Pure DC on puhunut jopa 550 megawatin datakeskuksesta, mutta Lakarin tavoin se rakentuu pala palalta pitkän ajan kuluessa.