Viime viikolla kuultiin hyvä uutinen: työministeri Matias Marttinen kertoi, että Metsä Fibre on saamassa valtiolta 21 miljoonan euron investointituen. Se kohdistuu hiilidioksidin talteenottolaitokseen, jota suunnitellaan Raumalle. Hankkeen toteutuminen olisi ympäristöteko, sillä talteen saataisiin vuosittain 100 000 tonnia sellutehtaalta ilmaan karkaavaa hiilidioksidia.

Laitoksen kustannusarvio on noin 70 miljoonaa euroa, joten Metsä Groupin omaa rahaa tarvitaan noin 50 miljoonaa. Se on paljon rahaa kuuden miljardin liikevaihtoa pyörittävälle metsäjätillekin. Etenkin, kun Metsän puolivuotiskatsaus näytti tappiollista liiketulosta.

Hyvää hyvyyttään Metsä ei ole valmis investoimaan. Sen täytyy nähdä ympäristöteossa bisneksen paikkaa.

Norsk e-Fuelin e-kerosiinitehdas sijoittuisi Rauman satamaan, viljasiilojen taakse. (Rauman Satama)

Onneksi markkinarako on avautumassa. Hallitusohjelmassa mainituista vihreän siirtymän teollisuushankkeista monet tarvitsevat hiilidioksidia.

Rauman satamassa, sellutehtaan naapurissa, on kaksi julkaistua suurta hanketta (Norsk e-Fuel ja Luoto Energia). Kumpikin valmistaisi merivedestä vetyä ja synteettisiä liikennepolttoaineita, joilla korvataan fossiilisia.

Ja kumpikin tarvitsee hiilidioksidia.

Muna vai kana -asetelmasta on kyse. Puolin ja toisin odotetaan varmuutta siitä, että kysyntää ja tarjontaa on riittävästi. Siksi tällaisessa murrosvaiheessa tarvitaan usein valtiolta starttiapua. Niin toimittiin, kun haluttiin vauhdittaa tuulivoimaloiden rakentamista. Nyt se on bisnestä, joka pyörii ilman tukia.

”Yhtenä hallituksen ilmastopolitiikan painopisteenä on päästöjä vähentävien ja hiiltä talteen ottavien ratkaisujen kehitys teollisuudessa ja energiantuotannossa. Tarvitsemme innovatiivisia edelläkävijöitä kehittämään teollisen mittakaavan hankkeita, joista saatavilla kokemuksilla edistetään myös seuraavien suuren mittakaavan talteenottolaitosten toteutumista”, kommentoi ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala, joka tulee tekemään tuesta päätöksen.

Metsä Groupin Rauman tehtaat, etualalla saha ja takana sellutehdas. Sellutehtaan vuosihuolto alkaa tällä viikolla, sahan huoltoseisokki toteutetaan tehtaanjohtaja Jaakko Ikosen mukaan syyskuussa osasto kerrallaan. (Metsä Group)

Metsä Groupin on tarkoitus päättää investoinnista ensi vuoden alkupuoliskolla. Talteenottolaitoksen työllistävä vaikutus on kerrottu noin 160 henkilötyövuodeksi rakentamisvaiheessa. Uusia työpaikkoja syntyisi kymmenkunta.

Pihvi on seurannaisvaikutuksissa. Jos edellä mainitut vihreän siirtymän teollisuushankkeet toteutuvat, rakentamista on monin verroin enemmän. Uusia työpaikkoja syntyisi satakunta. Yritykset maksaisivat myös ainakin kiinteistöveroa Raumalle.

Rauman sataman liikennemäärä on hiljalleen laskenut metsäteollisuuden viennin vähentyessä. Satamalle uusi vientiteollisuus antaisi mojovan piristysruiskeen. Se olisi meidän raumalaisten etu, sillä kaupunki tulouttaa vuosittain satamasta miljoonia euroja vuokrina ja lainakorkoina.

Synteettistä polttoainetta valmistavat laitokset kiinnostavat myös Rauman Energiaa, joka kartoittaa kaukolämmön tuotannon vaihtoehtoja 2030-luvulle. ”On puhuttu, että tuotantolaitos voisi käynnistyä ensi vuosikymmenen alkuun. Ennakkotietojen perusteella sieltä voisi olla saatavilla suoraan kuumaa kaukolämpövettä”, kertoi toimitusjohtaja Marko Haapala REOn tiedotteessa.

Haittapuolia isoilla hankkeilla on aina. Ymmärrän hyvin, etteivät kaikki raumalaiset innostu näistä uutisista. Jättihankkeet vaativat uusia järeitä sähkölinjoja. Tietyillä alueilla huoli asuntojen ja tonttien arvon alentumisesta on aiheellista.

Aiheettomaksi en uskalla väittää myöskään pelkoa sähkön riittävyydestä, kun uusia isoja hankkeita putkahtaa julkisuuteen kuin sieniä sateella.

Näin sähkölämmittäjänä mietin itsekin riskiä sähkön hinnan noususta. Kovasti on vakuuteltu, että kysyntä lisää tarjontaa eli markkinoille tulee uutta tuotantoa, mikä pitää hinnan kurissa. Lisäksi sähkön varastointi kehittyy, mikä tasaisi hintaheiluntaa.

Eurajoen kunnanjohtaja Vesa Lakaniemi (vas.) pääsi viime viikolla leikkaamaan nauhaa, kun Alightin aurinkopuisto vihittiin. (Alight)

Puurot ja vellit menevät tässäkin keskustelussa usein sekaisin. Tuntuu, että kaikista sähkösyöpöistä laitoksista puhutaan datakeskuksina.

Näyttää, että vihdoin viimein Suomessakin on herätty ymmärtämään, ettei meidän uutta vihreää kultaamme (halpaa sähköä) kannata jakaa ensimmäiseksi kysymään ehtiville.

Datakeskuksia tarvitaan, mutta toisia enemmän – ja toisia hyvin paljon vähemmän.

Vaikkapa Googlen, Microsoftin tai Applen toivotan tervetulleiksi. Niiden tuotteita ja palveluita hyödyntää Viikon varrelta -toimituskin.

Mutta esimerkiksi virtuaalivaluuttaa louhimaan tulevalle ulkomaiselle firmalle en punaista mattoa levittäisi. Jos suoraan sanon: vilauttaisin punaista korttia.

Etusijalle pitäisi nostaa teollisuusinvestoinnit, joilla edistetään kestävää siirtymää. Sekä uudet laitokset että vanhojen laitosten modernisoinnit.

Palautetta. Viime viikolla kirjoitin paperikoneiden ”eurooppaliigan” pudotuspeleistä. UPM ja Sappi haluavat siirtää tehtaansa kimppafirmaan, jossa olisi helpompi tehdä päätöksiä kapasiteetin leikkaamisesta.

Totesin näin: ”Siinä käsityksessä olen, että Rauman kahden jäljellä olevan koneen pitäisi pudotuspeleissä pärjätä. Rauman neloskone on maamme nuorin, tehdas hyvässä tikissä ja satama ihan vieressä.”

Rauman paperitehtaalla työskentelevä tuttu mies sanoi: ”Vanhin kone tekee kaikki uudet muualta tulleet lajit, että älä etukäteen morkkaa toista iän perusteella”.

Tärkeä täydennys. UPM Rauman ykköskone starttasi vuonna 1969, mutta se on pidetty hyvässä tikissä. UPM lopetti viime vuonna aikakauslehtipaperin valmistuksen Lappeenrannassa. Tuotanto siirrettiin pääosin Raumalle.