”Tällä hetkellä meitä ei uhkaa mikään sotilaallisesti”, sanoi prikaatikenraali Jami Virta rotaryklubimme järjestämässä itsenäisyyspäivän tilaisuudessa. Mutta kenraali jatkoi perään, että Venäjä pysyy uhkana. Itänaapurillamme on valmius isoihin riskeihin ja tappioihin, myös pitkäaikaisesti.

Ja vaikka drooneista paljon puhutaan, mikään vanha sotimisen keino ei ole poistunut Venäjän keinovalikoimasta. Ukrainassa se on nähty. Venäjä lienee menettänyt hyökkäyssodassa yli miljoona miestä, kuolleina tai haavoittuneina. ”Suomenkin on varauduttava tarvittaessa myös pitkään kulutussotaan”, sanoi kenraali Virta.

Epävarmuuden aiheuttamista, väärän tiedon levittämistä ja pyrkimys heikentää sisäistä turvallisuuttamme. Siinä osa Venäjän Suomessa käyttämästä keinovalikoimasta.

Hybridivaikuttamisen kohteeksi joutuvilta kysytään resilienssiä, kriisinkestävyyttä. Emme saisi murtua henkisesti kuormittavissa tilanteissa ja menettää uskoamme tulevaisuuteen.

Kenraali Virta nosti tässä yhteydessä esille tärkeän pointin: ”Yleissivistys on yksi keskeinen tapa varautua mahdollisiin uhkiin.”

Yleissivistyksen ylläpitämisessä luotettavalla journalismilla on muuten valtavan suuri merkitys. Mitä enemmän tiedämme, sitä vähemmän epäilemme. Se liimaa yhteiskunnan kokoon, kun luotamme toisiimme.

Porin prikaatin komentaja prikaatikenraali Jami Virta. (Kuva: Janne Rantanen)

Porin prikaatia komentava Virta kertoi, miten tämän päivän varusmiehiä ja sotilaita koulutetaan moderniin sodankäyntiin. Kyllä se vaikutuksen teki. Poistuin itsenäisyysjuhlasta levollisin mielin, sikses.

Suomi käy esimerkiksi ennakoivasta varautumisesta ja kokonaisturvallisuudesta, josta sotilaallinen maanpuolustus on vain osa. Toki tärkeä osa.

Porin prikaati täyttää muuten helmikuussa 400 vuotta. Perustajaksi katsotaan Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf, joka lähetti joukkoja Puolan sotaan. Porilaisten marssi kertoo rykmentin seuraavista taisteluista: ”Pojat kansan urhokkaan, mi Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan mailla vertaan vuoti”.

Jääkäri Rantanen ja Porin prikaatin komentaja eversti Jokinen neuvonpidossa vuonna 1987.

Suoritin varusmiespalvelukseni Porin prikaatissa, Säkylän Huovinrinteellä. Menin inttiin vasta yliopiston jälkeen ja tavoitteena oli nopea paluu toimittajaksi. Se onnistui, kun minut valittiin varusmiestoimikunnan puheenjohtajaksi. Meitä oli kolme kokopäiväistä VMTK:n toimistossa.

”Kauniina säilyköön muisto kunniakkaasta joukko-osastosta, jossa palvelu oikeuttaa Teidät kantamaan esi-isienne velvoittavaa nimeä porilainen”, lukee prikaatin silloisen komentajan allekirjoittamassa kunniakirjassa.

Tässä yhteydessä olen ylpeästi porilainen.

Kansien välistä. ”Vasta viime aikoina Suomessa on alettu ymmärtää tutkitun tiedon ja elinvoimaisen median merkitys huoltovarmuudelle. Kyse ei ole vain ajantasaisesta, luotettavasta ja mahdollisimman monen kansalaisen saatavilla olevasta tiedosta, vaan tutkivasta journalismista: esimerkiksi epäilyttävistä maakaupoista, murroista vedenjakelukeskuksiin ja sähköyhtiöiden omistuksista”, sanoo Iltalehden entinen kustantaja Kari Kivelä muistelmakirjassaan Punkkari ja mediapomo.

Tärkeä pointti. Suomen kannattaisi alentaa sanomalehtien tilausmaksujen arvonlisäveroprosentti muiden Pohjoismaiden tasolle (Suomi 10, Ruotsi 6, Tanska ja Norja nolla).

108 genreä? Spotifyn listaus väittää meikäläisen kuunnelleen yli sadan eri genren musiikkia. Jo on ihme lokerointia. Onko jokaiselle artistille ja bändille oma genrensä? Rockia ja poppia olen kuunnellut, vähän iskelmääkin jos siksi nykyisin lasketaan Eput sun muut.

Podcasteista ylivoimainen ykkönen oli Raumaplus. Kiitos vaimon, joka on puheohjelmaamme kuunnellut meikäläisen tunnuksilla.

Porilaisuudesta vielä loppuun. Kansanedustaja Anna Kontula (vas.) kertoo tuoreessa kirjassa yllättyneensä, kun sai viime vuonna autismidiagnoosin. Hän oli ajatellut, että suoraviivaisuus ja sosiaalinen kömpelyys johtuvat porilaisuudesta.

Kontula kertoo kirjassa muun muassa siitä, miten meni vuonna 2009 asumaan telttaan Olkiluodon ydinvoimalatyömaan parakkikylään. Hän halusi tutkia vierastyöläisten oloja Suomessa. Teollisuuden Voima yritti tutkijan häätää, mutta poliisikaan ei saanut Kontulaa lähtemään.

TVO suostui siihen, että Kontula muutti parakkiin. Tuloksena oli kirja Näkymätön kylä.

Kerro aiheidea tai anna palautetta: janne.rantanen@bonde.fi