Hiilidioksidin talteenotto, josta viikko sitten kirjoitin, on osaratkaisu taistelussa ilmastonmuutosta vastaan, sanoo Metsä Groupin johtava ilmastoasiantuntija Timo Lehesvirta. ”Suomi lämpenee eniten. Ei 1,5 astetta, vaan 5,1 astetta. Tänään Suomessa istutettu puu kohtaa Keski-Euroopan nykyiset olosuhteet”, Lehesvirta kertoi Metsän tiedotustilaisuudessa Raumalla.

Viikkokolumnissa sivuutin tuon mielenkiintoisen asian, koska raumalaisittain uutisarvoisinta oli hiilidioksidin talteenotto. Sitä kun on pilotoitu Rauman sellutehtaalla, joka on hyvin potentiaalinen sijoituspaikka, mikäli Metsä Group tekee investointipäätöksen. Hiilidioksidille käyttäjiä on tarjolla Raumalla ainakin kaksin kappalein. Tietysti sillä edellytyksellä, että Luoto Energia ja Norsk e-Fuel päättävät omista investoinneistaan.

Lehesvirran kommentit jäivät pyörimään mieleen. Pakkohan toimittajan oli tsekata, että noinko hullusti asiat ovat.

Ovat ne, ikävä kyllä.

Suomi elää edelleen metsästä. (Kuva: Janne Rantanen)

Kriittisenä pidetty raja, 1,5 astetta, ylittyi viime vuonna maailmanlaajuisesti. Vuosi 2024 oli mittaushistorian lämpimin, jo puolitoista astetta enemmän kuin esiteollisena aikana.

Suomessa viime vuosi oli peräti 3,4 astetta lämpimämpi. Eikä kyse ollut poikkeusvuodesta, vaan trendin mukaisesta kehityksestä.

Eurooppa lämpenee nopeammin kuin maapallo keskimäärin.

Ja Suomi lämpenee nopeammin kuin Eurooppa keskimäärin.

”Suomen voimakkaampi lämpeneminen liittyy maan sijaintiin arktisen alueen läheisyydessä. Arktisen alueen lumi- ja jääpeitteen sulaminen on kiihdyttänyt lämpenemistä erityisesti pohjoisilla alueilla”, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas sanoi Ylelle elokuussa.

Talvet muuttuvat kosteammiksi, mikä on huono juttu suomalaiselle metsätaloudelle ja -teollisuudelle. Ilmastonmuutos lisää metsäpaloja ja tuo uusia tuholaisia metsiin.

Se on huono juttu meille laajemminkin, sillä Suomi elää metsästä.

Tiedän, että tuo vanha toteamus ärsyttää joitakin lukijoita. Mutta kutinsa se yhä pitää. Metsäteollisuus on pysynyt ykköspaikalla Suomelle elintärkeiden vientitulojen kerryttäjänä. Metsäteollisuus työllistää valtavan paljon ihmisiä ja mikä välillä tuntuu unohtuvan: koko Suomessa, tuoden leipää ja kulkuyhteyksiä myös haja-asutusalueille.

Uudistava metsätalous on keino valmistautua muuttuviin oloihin, jotka nyt perustettavat taimikot 80 vuodessa kohtaavat, esitteli Lehesvirta medialle Raumalla.

Meikäläisen tietotaito ei riitä arvioimaan, miten pätevä vastaus uudistava metsätalous ongelmaan on ja siirtyvätkö metsämme seuraaville sukupolville ”monimuotoisempina ja ilmastokestävämpinä”.

Toivottavasti!

Mika Nieminen on tänä vuonna esitellyt RMC:n osaamista monille vaikutusvaltaisille vieraille kuten tässä tasavallan presidentti Alexander Stubbille. (Kuva: Janne Rantanen)

Suomen kannattaisi jäänmurtajia kaupatessaan tarjota kokonaisia laivoja mieluummin kuin laivan osia, sanoi RMC:n toimitusjohtaja Mika Nieminen Ylen haastattelussa. Hän nosti esiin Turun telakan risteilijätilaukset, jotka työllistävät laajasti Suomessa. ”Valmiin aluksen tarjoaminen tekisi meistä uniikin, kuningasmaan meriteollisuudessa”, Nieminen totesi.

Hän perää Suomeen meriteollisuusstrategiaa. Meriteollisuus työllistää maassamme noin 30 000 ihmistä. Elinkeinoministeri Sakari Puisto kertoi arvioivansa tarvetta laatia strategia. Autan: pitäisi, olisi jo pitänyt laatia.

Sanoma pudotti uutispommin. Viime viikolla Sanoma kertoi aikovansa luopua Suomen Tietotoimiston uutisista ja Lehtikuvan fotoista. Se tarkoittaa vakavaa uhkaa STT-Lehtikuvan tulevaisuudelle, sillä Sanoma on suurin asiakas ja pääomistaja.

Satakunnan Kansakin käyttää paljon STT:n juttuja ja Lehtikuvan fotoja. Entä jatkossa?

Sanoma Media Finlandin toimitusjohtaja Pia Kalsta perusteli suunnitelmaa (päätöstä?) sillä, että perusuutisten arvo mediayhtiölle on vähentynyt. Sanoma aikoo korvata STT:n osin tekoälyllä.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Erja Yläjärvi linjasi, että tilattavan median kannattaa panostaa omaan uutis- ja kuvajournalismiin, eikä sisältöihin, jotka saa useista muista medioista maksutta.” Ilta-Sanomien päätoimittaja komppasi: ”uniikki ja erottuva journalismi ja varsinkin uutisbrändien omien näkökulmien merkitys on jatkuvasti tärkeämpää”.

Kun Sanomaa nyt moititaan, pitää nostaa esille, että kertaalleen se on STT:n pelastanut. Seitsemän vuotta sitten Alma Media (muun muassa Iltalehti, Kauppalehti, Aamulehti, Satakunnan Kansa) sekä Turun Sanomat luopuivat tappiollisen STT:n omistuksestaan. Uutistoimiston tulevaisuus oli vaakalaudalla. Silloin Sanomasta tuli STT:n pääomistaja – ja Hesari palasi asiakkaaksi.

Se ratkaisu kantoi tähän saakka.

Mihin STT:tä tarvitaan? STT:n asiakkaita ja rahoittajia olivat sanomalehdet, joille oli kunnia-asia tarjota paikallisten juttujen ohella kotimaan ja ulkomaan uutisia. Se loi vahvaa pohjaa suomalaisten yleissivistykselle, sillä melkein kaikki lukivat paikallisia lehtiä.

Itsekin toimittajaopiskelijana omaksuin uutiskriteerit, joiden kärjessä olivat asian merkittävyys ja laaja vaikuttavuus. Ajan rajussa riennossa kaupallinen media on menettänyt ison osan mainostuloistaan. Se on pakottanut arvioimaan uutiskriteerit uudella tavalla. Ykkösenä on uutisen kiinnostavuus. Ja uutiseksi kelpaa nykyisin melkein mikä tahansa aihe, joka herättää kinastelua.

STT:n uutiskriteereissä merkitys on yhä ykkönen. Siksi tarvitsemme luotettavaa kansallista uutistoimistoa, joka tuottaa asiallista sisältöä myös pienemmille medioille.

Valtion rahoittaman Ylen ohjelmat eivät juuri poikkea kaupallisen median tarjonnasta. Puheenaiheet, tunteet ja viihde ovat nousseet keskeiseen asemaan. Silti Yle on tänäänkin vahva uutiskone. Voisiko ainakin osaratkaisu olla Ylen uutisten antaminen pienempien medioiden käyttöön?

Toisen uutispommin Sanoma pudotti heti perään. Se aikoo sulkea lehtipainonsa Tampereella. Se tarkoittaisi, että esimerkiksi Satakunnan Kansa (Länsi-Suomi) painettaisiin Vantaalla.

Sanoma perustelee ratkaisua sillä, että uutismedian kulutus siirtyy vauhdilla digiin, mutta printtilehtitilauksia on vielä noin 300 000. Hesarin, Aamulehden ja SK:n lisäksi Sanomalla on kymmenkunta paikallislehteä. Sanoma on laskenut, että ne saa painettua yhdessä paikassakin.

Näin entisenä päätoimittajana tiedän, millaisia paineita deadlinen aikaistuminen toimitusten illoissa aiheuttaa. Lehteen ei ehditä saada esimerkiksi tärkeitä valtuuston kokouspäätöksiä tai juttua paikallisen pääsarjajoukkueen matsista.

Taustani takia tiedän senkin, että vaihtoehdot ovat vähissä. Näin joutui ex-kollega, Aamulehden päätoimittaja Sanna Keskinen selittämään: ”Painopaikan muutos vahvistaa mahdollisuuksiamme tarjota tulevaisuudessakin laaja kattaus journalismia pirkanmaalaisille niin Pirkanmaalta kuin kotimaasta ja maailmalta. Siitä emme halua tinkiä.”

Kesä on kiva, mutta on syksyssäkin puolensa. Se palauttaa viikonkiertoon rytmiä. Meikäläisellä se tarkoittaa esimerkiksi Lukon ja Leedsin otteluiden tiivistä seuraamista, paria sählyvuoroa viikoittain sekä teatteri-iltoja vaimon kanssa. Rauman lisäksi olemme käyneet aika paljon Porissa, Tampereella, Turussa ja Helsingissä näytelmiä katsomassa.

Teatterikautemme alkoi Kultalammen ensi-illalla. Rauman Teatteri on muuten pitkään ollut Bonden asiakkaana. Bonden tuoreimpia työnäytteitä ovat syksyn ensi-iltojen Kultalammen ja Ansan visuaaliset ilmeet, jotka suunnitteli AD Matti Berg.