Kaija Pehu-Lehtosella oli hyviä uutisia, kun hän viime torstaina palasi Rauman sellutehtaalle, jonka johtajana hän työskenteli vuosina 2001-2008. Nyt Pehu-Lehtonen vetää Metsä Groupin hiilidioksidin talteenotto -hanketta.

Näkymä on kutkuttava. Ilmastonmuutoksen pahista, joka nyt karkaa tehtaan piipusta harakoille, voidaan hyödyntää vihreässä siirtymässä. Puuperäisellä hiilidioksidilla voidaan korvata fossiilisia raaka- ja polttoaineita muun muassa liikenteessä ja kemian teollisuudessa.

”Osana vetytaloutta tämä mahdollistaisi uuden teollisuuden syntymisen Suomeen”, sanoi Pehu-Lehtonen mediatilaisuudessa.

Rauman sellutehtaalla on suvella pilotoitu talteenottoa. Pehu-Lehtosen mukaan laitos on toiminut hyvin sellutehtaan savukaasuilla. Metsä Group selvittää parhaillaan teollisen mittakaavan koelaitoksen rakentamista.

”Tie tuntuu pitkältä, mutta vaiheet on käytävä läpi”, sanoi Kaija Pehu-Lehtonen. (Kuva: Janne Rantanen)

Lupaavalta näyttää, mutta Pehu-Lehtonen varoo visusti lupaamasta mitään tässä vaiheessa. Hän painotti, sillä hiilidioksidimarkkina on kehittymätön. ”Meidän investointimme olisi niin iso, että hiilidioksidille täytyy olla käyttäjiä tiedossa. Uskon, että siihen suuntaan mennään, mutta aikataulu on auki”, hän totesi.

Kiinnostuneita mahdollisia asiakkaita on Pehu-Lehtosen mukaan hyvin paljon. ”Olen keskustellut 40 tahon kanssa”, hän mainitsi.

Rauman satamaan, ihan sellutehtaan naapuriin, on suunnitteilla kaksi suurta hanketta. Riittäisikö Norsk e-Fuelin tai Luoto Energian projektin toteutuminen siihen, että Metsä voisi tehdä investointipäätöksen talteenotosta? ”Kyllä, jos myös sitoutuvat ostamaan hiilidioksidia meiltä. Mutta vielä emme tiedä, miten kyseiset hankkeet oikeasti lähtevät liikkeelle”, painotti Pehu-Lehtonen.

Norsk e-Fuelin kaupalliselta johtajalta Lars Bjørn Larsenilta kysyin Uutisrauman jutussa hiilidioksidista, joka on norjalaisyhtiön hankkeelle elintärkeää. “Strategiamme ja sijaintipaikkamme valinta perustuvat nestemäisen hiilidioksidin konseptiin, mikä tarkoittaa, ettei meidän tarvitse olla suoraan yhteydessä päästölähteeseen. Tämä tuo joustavuutta hankintaan, emme ole yhden kortin varassa. Mutta toki olisi etu, jos kuljetusmatkat voidaan pitää lyhyinä”, Larsen vastasi.

Rauman sellutehtaalta voisi vetää putken suoraan tuotantolaitokselle satamaan. “Käymme jatkuvaa vuoropuhelua potentiaalisten toimittajien kanssa, mutta tarkempia yksityiskohtia ei tässä vaiheessa paljasteta”, kommentoi Larsen.

Joku saattaa erehtyä luulemaan, että Metsä Group antaisi ilomielin hiilidioksidin hyödynnettäväksi. ”Niinhän jotkut sanovat, että sehän on teille vain jätettä. Mutta se, mikä piipusta ulos tulee, ei suoraan kelpaa. Tarvitaan prosessilaitteita ja nesteytystä. Kyllä tässä ihan merkittävästä teollisesta investoinnista puhutaan”, korosti Pehu-Lehtonen.

Hän ei suostunut haarukoimaan talteenottolaitoksen hintaa lainkaan. Todennäköisesti se on paljon enemmän kuin useimmat meistä arvaisivat. Joka tapauksessa kustannuslaskelmia tehdään parhaillaan kuumeisesti kummassakin päässä. ”Mitä kalliimpi investointi, sitä korkeammaksi hinta asiakkaalle nousee. Ja liiketoiminnan pitää olla kannattavaa koko arvoketjulle”, linjasi Pehu-Lehtonen.

Hiilidioksidin talteenottoa on pilotoitu Rauman sellutehtaalla suvella. (Kuva: Metsä Group)

Raumalaisittain huonompia uutisiakin Metsä tarjosi runsaslukuiselle journalistijoukolle. Kanalin partaalla on odoteltu investointipäätöstä 100-300 miljoonan euron Muoto-tehtaasta, joka valmistaisi puuraaka-aineesta elintarvikepakkauksia.

Äänekosken sellutehtaan yhteydessä toimii koelaitos. Tuotteita on testattu hyvin tuloksin parin pääkonttorin henkilöstöravintolassa ja muutamassa Citymarketissa. Niklas von Weymarn kehui, miten ”pirun jäykkiä” ja kosteuttakin pitäviä puupakkaukset ovat.

Mutta.

Vielä on liikaa avoimia teknisiä ja kaupallisia kysymyksiä, jotta investoinnista voisi päättää. Etenkin, kun ei tiedetä, miten EU:n pakkausasetus lopulta muotoillaan – ja miten se vaikuttaa Muodon menekkiin.

”Selvitämme Rauman tehtaan rinnalla vaihtoehtoa, että rakentaisimme ensin yhden tuotantolinjan Äänekoskelle. Siinä päivän toinen uutinen”, sanoi von Weymern Raumalla.

Raumalle on tarkoitus rakentaa ensin kahdeksan ja vaiheittain yhteensä 48 tuotantolinjaa. Nyt alkuun lähdetään ehkä vain yhdellä? ”Kaupallinen evidenssi on helpompi saavuttaa, jos on yksi linja. Kahdeksan linjan ostaminen on aika iso riski tässä vaiheessa”, perusteli von Weymarn.

Juha Sinisalo Länsi-Suomen juttukeikalla kuvaamassa Mika Heiskasta Rauman telakalla joulukuussa 2022. (Kuva: Janne Rantanen)

Ympäri käydään. Davien Helsingin telakan toimitusjohtajaksi pestattiin tuttu mies, Mika Heiskanen. Hän siirtyi Meyer Turusta Raumalle RMC:n toimariksi lokakuussa 2022. Vain puoli vuotta myöhemmin Heiskanen jatkoi matkaa Royal Caribbean -varustamoon.

Heiskanen tuli Rauman telakalle pahaan paikkaan. Ensin korona ja perään Venäjän sota aiheuttivat suuria lisäkustannuksia laivanrakennukseen. RMC teki karmeaa tappiota ja oli tosi ahtaalla. Käynnissä oli muutosprosessi kurssin kääntämiseksi.

Siksi Heiskanen lykkäsi tuolloin haastatteluani kerta toisensa jälkeen. Juttutuokiolle paikallisen sanomalehden päätoimittajan kanssa järjestyi aika vasta joulun alla, kun MyStar oli luovutettu tilaajalleen.

”Tallinkin projektin loppuun saattaminen oli ykkösprioriteetti. Nyt keskitymme tulevaisuuteen, suunnan kääntämiseen ja kapasiteetin kasvattamiseen”, selitti Heiskanen. Tiedossa oli, että pian Raumalla rakennettaisiin samanaikaisesti kolmea laivaa, mikä kolminkertaistaisi myös työskentelevien ihmisten määrän.

RMC:n kurssi kääntyi, mutta sitä Heiskanen ei enää ollut näkemässä. Maaliskuussa 2023 ohjat otti Mika Nieminen.

Aika sulkea autotehdas? ”Pelkään, että kenelläkään valtionhallinnossa ei ole rohkeutta sanoa Uudellekaupungille totuutta: on aika sulkea tehdas”, kirjoitti Helsingin Sanomien toimittaja Alex af Heurlin kommentoidessaan yhtä viime viikon isoa talousuutista. Valtiosta tulee Uudenkaupungin autotehtaan pääomistaja.

Valmet Automotive perustettiin vuonna 1968. Autotehtaalta rullasi Saab toisensa jälkeen ulos. Kaupunki kasvoi ja kehittyi. Nousuja ja laskuja on piisannut, mutta autotehdas on pysynyt ”Ämpärporin” tärkeimpänä työllistäjänä (nyt noin 1300).

Taas kerran ollaan ahtaalla. Viime vuonna tappiota ropisi 21 miljoonaa euroa. Valtio tuli hätiin ja käyttää 120 miljoonaa euroa pelastustalkoisiin. Lounais-Suomessa huokaistaan helpotuksesta.

Silti ymmärrän Hesarin taloustoimittajan näkemystä: ”En parhaalla tahdollanikaan osaa nähdä Euroopan autoteollisuuden kurjaa tilannetta suhdanneluontoisena”, kirjoittaa af Heurlin. Voi tosiaan olla, että Kiina jyrää pian meitin. Ikävä kyllä.

Tärkeä pointti kuitenkin: valtion sijoitusyhtiö Tesin mukaan tulolla taklattiin myös yksi ongelma eli merkittävä kiinalaisomistus Valmet Automotivessa. Nyt yhtiö on suomalaisissa käsissä.

Kerro aiheidea tai anna palautetta: janne.rantanen@bonde.fi