UPM ilmoitti viime viikolla aikovansa sulkea Kaukaan paperitehtaan ”tuotantokapasiteetin optimoimiseksi”. Tehtaalle tulee syksyllä täyteen 50 vuotta. Lappeenrannasta vähenee noin 220 työpaikkaa, kun tuotanto siirretään Raumalle.

Siinä tuorein tulos paperikoneiden pudotuspeleistä.

Niissä on käyty 2000-luvulla jo niin monta karsintakierrosta, ettei tarkkaa määrää taida kukaan enää muistaa.

Ja tarkennuksena otsikkoon: voittojen sijaan pitäisi oikeastaan puhua putoamiskarsinnoista.

Ei Rauma varsinaisesti voita, kun tuotantoa tänne siirretään. Mutta Rauma säilyy sarjassa.

Muistaakseni pudotuspeli-termiä käytti uutisjutussani ensimmäisen kerran UPM Rauman uusi tehtaanjohtaja Timo Suutarla vuonna 2015. Silloin UPM käynnisti Euroopassa paperitehtaiden kilpailukykytarkastelun. Kun kysyntä pysyvästi vähenee, pitää leikata kapasiteettia.

UPM:n vaihtoehdoiksi todettiin käytännössä vain koneiden sulkeminen ja tuotantosuunnan muuttaminen (esimerkiksi kartongiksi, josta UPM ei ole Stora Enson lailla innostunut). Konsulttiyhtiö Pöyryn mukaan Rauman koneet kuuluivat Euroopan parhaimmistoon, mutta näissä pudotuspeleissä säännöt eivät ole niin selvät kuin urheilussa.

Kaukaan paperitehtaalta tuotanto siirretään tänne eli Rauman tehtaalle. (Kuva: Janne Rantanen)

Suuri käänne tapahtui vuosituhannen alussa, kun digitalisaatio pääsi vauhtiin. Jututin UPM Rauman tehtaanjohtaja Pertti Asunmaata Uuteen Raumaan vuonna 2005. Hän arvioi, että ”Suomen metsäteollisuuden kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla on luvattoman heikko, joten rakennemuutokset ovat välttämättömiä”.

Takana oli metsäteollisuuden poikkeuksellinen työtaistelutoimi, työsulku, jolla metsäjätit saivat työsopimuksiin lisää joustoja.

Silloin kaikki eivät vielä tajunneet, kuinka suuri muutos oli edessä. Asunmaa huomautti, ettei UPM kilpaile vain muiden maiden metsäteollisuuden kanssa. Pääkilpailijoita ovat sähköiset mediat ja internet. ”Ne kykenevät välittämään mainontaa ja tietoa kustannustehokkaammin ja nopeammin kuin painettu paperi”, arvioi tehtaanjohtaja.

Kun kysyntä laskee, on hintoja vaikea nostaa. Kannattavuus on turvattava toisella tavalla.

**Suomen vanhin sanomalehti**, jo yli 200 vuotta ilmestynyt Åbo Underrättelser, kertoi kuukausi sitten aikovansa vähentää paperilehtien ilmestymispäivät viidestä yhteen. (Kuva: Janne Rantanen)

Otsikkoon ehdin pudotuspelit nostaa useamman kerran ennen kuin Raumalle kävi huonosti. Vuonna 2019 UPM kertoi PK2:n alasajosta. ”Pudotuspelit ovat olleet käynnissä kymmenisen vuotta. Nyt tuli Rauman kakkoskoneen vuoro”, Suutarla tiivisti rajun ajan riennon.

Hän totesi Rauman PK2:n olleen ”pronssitilalla” UPM:n sisäisessä rankingissa, mutta sekään ei riittänyt. ”Rauman tehtaalla on osaamista, on joustettu ja tehty hyvällä asenteella hommia. Ikävän sulkemispäätöksen takana onkin sc-paperin ylikapasiteetti, kysynnän jatkuva lasku ja sijoitus ranking-listalla. Kakkoskoneemme tekninen ikä vaan on liian vanha”, sanoi Suutarla Länsi-Suomelle.

Jo aiemmin oli Raumalta suljettu PK3. Jäljellä ovat enää vanhin ja nuorin. Vuonna 1998 startannut Rauman PK4 on koko Suomen nuorin paperikone. Investoinnit ovat jo vuosikymmeniä kohdistuneet muuhun kuin paperiteollisuuteen.

UPM Rauman pääportti parikymmentä vuotta sitten, kun alkoi selvitä, että paperiteollisuuden tulevaisuuden näkymät eivät kovin valoisat ole. (Kuva: Janne Rantanen)

UPM:stä puhutaan metsäyhtiönä, mutta omilla sivuillaan se kertoo olevansa materiaaliratkaisujen yhtiö.

UPM hakee kasvua hiilidioksidipäästöjä vähentävistä ratkaisuista, kehittyneistä materiaaleista ja uusiutuvista kuiduista. Painopaperien rooli on olla ”luokkansa paras rahavirran tuottamisessa”.

Kouvola (Voikkaa) 2006, Kajaani 2008, Kouvola (Myllykoski) 2011, Kaipola (Jämsä) 2020, Kaukas (Lappeenranta) 2025. Siinä paperitehtaat, jotka UPM on Suomessa päättänyt sulkea.

Jos hirtehishuumori sallitaan: onneksi Raumalla metsäteollisuus sijoittui Sampaanalaan, eikä viereisen Kortelan puolelle. Se kun alkaa k-kirjaimella.

Kaukaan tehdas on kapasiteetiltaan noin puolet pienempi kuin tällä kierroksella jatkoon selvinneet Rauma, Kymi ja Jämsänkoski.

Kaukaan alasajon jälkeen Suomen tehtaiden tuotannoissa ei käsittääkseni enää päällekkäisyyksiä ole.

Sekään ei takaa mitään. Rauma kisaa ”maailmanliigassa”. UPM Communication papers -ryhmällä on neljä tehdasta kotimaassa, neljä Saksassa, yksi Skotlannissa ja yksi Yhdysvalloissa. Tehtaita on suljettu Suomen lisäksi ainakin Saksassa, Itävallassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Silti edelleen jaksan luottaa siihen, että Rauma on Suomen paperitehtaista viimeinen, jossa valot sammutetaan.

Ettei liian synkäksi menisi, niin metsäteollisuus ei suinkaan ole auringonlaskun ala. Kaukaalla jatkuu sellun, sahatavaran sekä biopolttoaineiden ja -kemikaalien valmistus.

Ja Raumalla meillä on paperitehtaan lisäksi sellutehdas, saha, mäntyöljytislaamo, metsäteollisuutta palveleva satama ja pakkausfabriikki tulollaan. Lisäksi on useampia hienoja vihreän siirtymän suunnitelmia, joilla on kytkentä metsäteollisuuteen ja satamaan.

Enrinen Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randell antoi 50-vuotishaastattelun Turun Sanomille. Randell oli avainroolissa, kun Turku osti telakka-alueen vuonna 2013. ”Laivanrakennuksen osalta käytiin aivan viimeisellä rannalla kauteni aikana. Myös ministeriöissä ja neuvonantajissa oli ihmisiä, jotka olivat sitä mieltä, että se on auringonlaskun ala ja tuo saa mennä”, kertoo Randell.

STX:n jatkajaksi löytyi saksalainen Meyer Werft, joka vaati, että saisi telakka-alueen itselleen ilman kaupungin lunastusoikeutta. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori antoi Turulle 24 tuntia miettimisaikaa.

Se oli kova paikka, sillä telakka-alueen arvo on pidemmän päälle paljon 20 miljoonan euron kauppasummaa suurempi. ”Silloin piti valita, ja valitsin, että pelastetaan. Veimme asian nopeasti kaupungin päätöksenteon läpi. Tiesin, että jos telakka ei jatkaisi, tämä olisi väärä päätös, mutta jos telakkateollisuus käynnistyisi uudelleen, se olisi oikea päätös”, kertaa Randell.

Päätös osoittautui oikeaksi. Maailman suurimpien risteilijöiden rakentaminen jatkuu Turussa.

Vastaava vääntö käytiin Raumalla. Myös täällä kaupunki hankki telakka-alueen ja näin mahdollisti laivanrakennuksen jatkon. RMC on tehnyt jo viisi matkustaja-autolauttaa ja työn alla on toinen neljästä sotalaivasta.

Oikea päätös siis – ja sillä erolla, että Rauma omistaa alueen edelleen. Telakka sataman vieressä kiinnostaisi varmasti muitakin toimijoita.

Yleisradioyhtiöiden roolista keskustellaan monissa maissa. Mainonnan siirtyminen someen on ajanut kaupallisen median ahtaalle. Sanoma- ja paikallislehdistä toimittajia on irtisanottu vielä enemmän kuin Ylestä.

Pitkän päivätyön Ylessä tehnyt radiotoimittaja Tapio Pukkila sanoi Raumaplussan haastattelussa, että olisi ”hilannut Yleä enemmän kuva- ja äänisuuntaan”, eikä kilpaillut niin paljon tekstiuutisilla netissä.

Pukkila sanoo kuitenkin toisaalta ymmärtävänsä Yleä. Vanhemmalle väelle Yle on ykkönen televisiossa ja radiossa. Mutta työikäisten enemmistö viihtyy paremmin kaupallisilla kanavilla. Puhumattakaan nuorista, jotka elävät netissä.

Eläköityvän Pukkilan haastattelun voi kuunnella täällä: