Vastauksena otsikon kysymykseen: hyvin mahdollisesti, sillä suomalaiset syövät keskimäärin lähes neljä kiloa grillimakkaraa vuodessa ja kyseinen tuote on yksi tunnetuimmista. Esimerkiksi Ilta-Sanomien kesäkuisessa lukijaäänestyksessä se oli ylivoimainen ykkössuosikki juhannuksena grilliin pantavaksi. Voitto oli kolmas peräkkäinen IS-äänestyksessä.

Monet raumalaiset arvasivat jo otsikosta, että tarkoitan Kivikylän Huiluntuhtia.

Veikkaan, että kaikki paikallisetkaan eivät osaa yhdistää suosikkimakkaraansa Unescon maailmanperintöluetteloon. Muualla asuvista nyt puhumattakaan.

Rauman Lapissa sijaitsee yksi Suomen seitsemästä maailmanperintökohteesta, Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue.

Unesco-kohteen parkkipaikalle ajetaan Savulaaksontietä, joka kulkee Kivikylän Kotipalvaamon pihan läpi. Kulttuurimatkailijan on helppo poiketa tehtaanmyymälään, jossa voi syödä lounaankin.

Mistään markkinointikikasta ei kuitenkaan ole kyse. Sammallahdenmäestä tuli Rauman toinen Unesco-kohde vuonna 1999. Vanha Raumahan hyväksyttiin maailmanperintölistalle jo vuonna 1991, Suomenlinnan kanssa ensimmäisinä suomalaiskohteina.

Lihatalon nimen tausta on paljon arkisempi.

Kivikylä on Lapin kylä. Siellä palvaamotoiminnan aloitti yrittäjä Jari Laihosen isä 1970-luvun lopulla. Jari perusti Kivikylän Kotipalvaamon äitinsä kotitilalle vuonna 1992. Siis jo vuosia ennen kuin Lapin puskissa puhuttiin mitään Unescosta.

Sammallahdenmäen hautaröykkiöistä tunnetuimmat ovat Kirkonlaattia ja Huilun pitkä raunio. Viime mainitusta Jari keksi nimen grillimakkaralle.

”Huilun raunio on makkaranmallinen. Ajattelin, että Huiluntuhti olisi pahuksen hyvä nimi lihaisalle grillimakkaralle”, kertoi Jari Laihonen Länsi-Suomeen tekemässäni haastattelussa.

Hän lisäsi, että ”melkein sen syttyvän lampun näkee ajatuskuplana matkailijan pään päällä, kun hän hoksaa mistä Kivikylän Huiluntuhdissa on kyse”.

Huilun pitkä raunio Sammallahdenmäellä. (Kuva: Janne Rantanen)

Kivikylän kotipalvaamoa Lapissa on vuosikymmenten saatossa laajennettu melkoisesti. Mutta edelleen savusaunoissa palvataan porsaanlihaa, jota myydään muun muassa Savumaukas- ja Kunkkukinkku-tuotenimillä.

Rauman Lapin lisäksi tehtaita on nykyisin kolme muutakin. Säkylässä valmistetaan Palvarin lihapyöryköitä ja lintutuotteita, Eurassa pizzoja. Huiluntuhtia ja Wanhanajan nakkeja tehdään Huittisissa, josta löytyy kenties Suomen erikoisin tehtaanmyymälä: suuren makkaran muotoinen ja näköinen Hullulenkki.

Kasvua maakuntasarjasta valtakunnalliseksi toimijaksi vauhditti onnistunut yrityskauppa. HKFoods on pitkään omistanut Kivikylän Kotipalvaamosta 49 prosenttia. Niukka enemmistö osakkeista on edelleen Laihosen perheellä.

Viime vuonna Kivikylän Kotipalvaamon liikevaihto oli 109 miljoonaa euroa ja liikevoitto vajaat 7 miljoonaa euroa. Yritys työllisti yli 400 ihmistä.

Kuka muistaa vielä tämän? (Kuva: Janne Rantanen)

Kivikylän tuhtitupa. Sellaiseksi Suomen kolmanneksi vanhin jäähalli, Rauman Äijänsuo, ristittiin viitisentoista vuotta sitten.

Äijänsuon ensimmäinen nimisponsori oli teleyhtiö Lännen Puhelin. Nimi vaihtui DNA:ksi, jonka isoja osakkaita Lännen Puhelin oli. Kun DNA:n sopimus päättyi, nappasi Jari Laihonen kiinni tilaisuudesta. Hallin päätyihin tuli Kivikylän tuhtitupa -kyltit.

Viittaus Huiluntuhtiin jäi pois, kun sponssinimi muokattiin Kivikylän Areenaksi. Ensi viikon perjantaina Kivikylän Areena myytäneen jälleen loppuun, kun Lukko järjestää Pitsiturnauksen. Minipeleissä kohtaavat Lukko, Ässät, TPS, SaiPa, Sport ja Jokerit.

Päävalmentaja Risto Dufva, entinen lihanleikkaaja, vei kerran Lukon ammattikiekkoilijat Kivikylän Kotipalvaamoon katsomaan ja kokeilemaan työntekoa. Veitsen kahvassa Harri Tikkanen ja taustalla Teemu Nurmi ja Filip Riska. (Kuva: Janne Rantanen)

Saisipa Lukon arvontakoneen lainaksi, olen joskus vitsaillut. Ajattele nyt, jos saisi lottokoneen, joka tuottaa toivotun tuloksen takuuvarmasti kuin se entinen junan vessa.

Ai miten niin? Pitkään Lukolla oli tapana kertoa otteluohjelmasta tähän tapaan: ”Lahjomaton arpa heitti Lukon ja Ässät vastakkain aamun toiseen peliin, joka alkaa aamulla varttia yli kymmenen. Olen vakuuttunut, että halli on tuolloin taas täynnä viimeistä paikkaa myöden”, Lukon toimitusjohtaja Timo Rajala sanoo.

Niin on ”sattunut” joka ikinen vuosi. Vain toimarin nimi on tarvinnut tiedotteessa vaihtaa.

Ja niin ”kävi” tälläkin kertaa. Lukko ja Ässät samassa alkulohkossa ja heti vastakkain. Toimii. Niinpä meikäläinenkin haluaa olla paikalla heti aamusella (kiitos kutsusta!).

Pitsiturnauksesta on muodostunut suomalaisen jääkiekkokansan epävirallinen kauden avaus. Joukkueet ovat ehtineet treenata yhdessä jäällä vain muutaman kerran, mutta silti etenkin uudet pelaajat kiinnostavat yleisöä.

Pitsiturnauksessa on kokeiltu monenlaista uutta. Esimerkiksi viisitoista senttiä leveämpiä ja kymmenen senttiä korkeampia maaleja. Niitä ei virallisiin peleihin käyttöön otettu.

Ennen halliremonttia sumu oli riesana hellekeleillä. Eräskin pelaaja muisteli rankkarikisaa: ”Vaihtoaitiosta ei nähnyt mitään, vaan yleisön reaktioista sai päätellä tuliko maali”.

Oli sellaisiakin aikoja, että Lukon piti pärjätä Pitsiturnauksessa kausikorttimyynnin vauhdittamiseksi. Nyt suurin osa Lukkoa seuraavista ymmärtää, etteivät kesän pikapelit ennakoi tulevaa kautta juuri mitenkään.

Taloudellisesti Pitsiturnaus on Lukolle iso juttu. Viitisen tuhatta katsojaa ja täydet kaksitoista tuntia tehokasta myyntiaikaa. Siitä kertyy potti, joka vastaa helposti ainakin paria perussarjan peruskaurapeliä.