S-ryhmä hallitsee puolta Suomea, mutta kuka valtaa käyttää? Sitä kysyi Talouselämä-lehti pääjutussaan. Artikkeli “paljasti”, että isoja päätöksiä tekevät maakuntien vahvat miehet. Valtaa pitävät nimenomaan miehet. Alueosuuskauppojen toimitusjohtajista miehiä on kahdeksantoista ja naisia yksi.

Eräs haastateltu letkauttaa, että “alueouuskaupat tekevät mitä haluavat. Paikalliset suhtautuvat niihin välillä kuin pieniin jumaliin”. S-ryhmän pääjohtaja Hannu Krook sanoo diplomaattisemmin: osuuskaupat ovat hyvin itsenäisiä, mutta ketjusopimus varmistaa, että mihin tahansa alueilla ei voi ryhtyä.

Neljä alueosuuskauppaa pyörittää yli miljardin euron bisnestä. Raumalaisen Osuuskauppa Keulan liikevaihto on “vain” 187 miljoonaa euroa - mutta silläkin pääsee Suomen 400:n suurimman firman listalle.

Keula on alueosuuskaupoista toiseksi pienin, mikä on houkuttanut karttaharjoituksiin silloin tällöin. Pitäisikö Keula liittää Satakuntaan tai Turkuun?

Viimeksi ajatuksen heitti ilmoille S-ryhmän väistyvä pääjohtaja viisi vuotta sitten. Tein sanomalehti Länsi-Suomeen uutisen, jossa Keulan toimitusjohtaja Mika Marttila kuittasi: “Keula on pieni, mutta suorituskyvyltään parhaasta päästä. Keulan resurssit riittävät kaikkeen, mikä on järkevää ja markkinaosuutemme ovat naapureita suuremmat.”

Marttilan väite pitää yhä kutinsa. Keula sai kolmanneksi parhaan arvosanan (8,7) Talouselämän analyysissa. Turku ja Satakunta (Pori) sijoittuivat vertailussa alempaan keskiryhmään (kumpikin 8,3).

Pääministeri Petteri Orpo puhui Rauman telakalla Pohjanmaa-luokan korvetin vesillelaskussa. (Kuva: RMC)

Suuri päivä telakalla. Ensimmäinen neljästä monitoimikorvetista laskettiin vesille Rauman telakalla viime viikolla. Pohjanmaa-luokan sotalaivat on suunniteltu toimimaan ympärivuotisesti kaikissa Itämeren olosuhteissa.

Pääministeri Petteri Orpo nosti juhlapuheessaan esille, että maailma näyttää erilaiselta kuin viitisen vuotta sitten, kun hankintapäätös Laivue 2020:sta tehtiin. ”Suurin muutos on Venäjän muuttuminen aggressiiviseksi ja arvaamattomaksi maaksi, joka muodostaa turvallisuusuhan koko Euroopalle”, sanoi Orpo.

Korvetit vahvistavat Merivoimien kyvykkyyttä puolustaa Suomea. ”Samalla ne muistuttavat liittolaisiamme, että olemme aina tehneet oman osuutemme”, totesi Orpo.

Pääministeri Orpo sanoi jäissä kulkevien alusten ja jäänmurtajien tarpeen kasvaneen nopeasti ja merkittävästi Arktiksella. Nyt Venäjä ja Kiina ovat pääpelureita arktisilla merillä. Se huolettaa syystäkin Yhdysvaltoja, Kanadaa ja Nato-maita.

Mahdollisista jäänmurtajatilauksista onkin puhuttu. Suurin osa maailman jäänsärkijöistä on vähintään suunniteltu täällä.

Puolustusministeri Antti Häkkänen kertoi myös Raumalla rakennettavien sotalaivojen herättäneen kiinnostusta ulkomailla. ”Nämä korvetit ovat näyteikkuna maailmalle suomalaisesta ja pohjoismaisesta osaamisesta ja laadusta”, sanoi Häkkänen puheessaan telakalla.

RMC:n toimitusjohtaja Mika Nieminen on maininnut vientimahdollisuudet haastatteluissa. Nyt hän tyytyi toteamaan, että ”RMC on valmis hyödyntämään Laivue 2020 -hankkeen tuomia kyvykkyyksiä niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.”

Oolannin sodan muistoreliefi Raumalla. (Kuva: Janne Rantanen)

Oolannin sota oli kauhia, hurraa… sitä hoilasin kansakoulun laulukokeessa. En silloin tainnut tietää, että kyseistä sotaa käytiin myös Raumalla.

Oolannin sota oli Krimin sodan sivujuonne. Brittilaivasto valtasi Bomarsundin linnoituksen Ahvenanmaalla, mutta engelsmanni seilasi myös Raumanmeren rannoilla. Kesällä 1855 britit yrittivät ottaa haltuunsa Rauman satamassa olleet laivat - siinä onnistumatta. Seuraavalla visiitillä brittien tykistötuli sytytti muutamia tulipaloja.

Rauman museosta löytyy Oolannin sodan tykinkuulia ja Suojan kallioilta Emil Cedercreutzin tekemä muistoreliefi. Siinä Suomea (silloista Venäjää) puolustetaan Merimäellä. Teksti kertoo, että näiltä rannoilta käsin Rauman puolustajat itämaisen sodan aikana karkottivat vihollisen.

Riikka Lehtinen on muun muassa Rakastunut Raumaan -yhteisön puheenjohtaja. (Kuva: Janne Rantanen)

Mistä sinut muistetaan, kysyi Riikka Lehtinen kaupunkilehti Raumalaisen kolumnissa. Hyvä kysymys, jota miettivät vaikkapa isot herrat Trump, Putin ja Netanjahu. Ovat tekemässä historiaa, mutta millaisen maineen he lopulta saavat?

Tarkoitus ei kun aina pyhitä keinoja. Esimerkiksi kansanmurha on kansanmurha, vaikka sen tekisi pyhän maan nimissä.

Se geopolitiikasta. Mietitään itseä. Mistä ja millaisena meidät tunnetaan? Siis oikeasti?

Imagoaan pyrkivät rakentamaan nykyisin yritykset ja yhdistykset, kaupungit ja kansakunnat sekä monet henkilöt. Vaalia, varjella ja rakentaa voi, mutta viime kädessä kyse on maineestamme toisten silmin. Mitä meistä ajatellaan, mitä meistä kerrotaan, kun itse emme ole paikalla?

“Käyttäytymällä tavalla, jollaisena haluaa tulla muistetuksi, saattaa huomata muuttuneensa sellaiseksi ihmiseksi”, kirjoitti Lehtinen.

Pitkään Rauman kaupunginhallitusta johtanut Eero Laine näyttämässä kaupungintalolla sataman laajennussuuntaa. Nyt Järviluodot ovat jo satama-aluetta ja paljon isompia kuin tuolla kartalla. Kunhan merimetsot lähtevät tai ely-keskus myöntää poikkeusluvan, alkanee saarilla tapahtua toden teolla. (Arkistokuva: Janne Rantanen)

Kaupunginhallituksen valinnoista riitti jälkipuhetta Raumalla viime viikolla. Kaksi kautta puolipäiväisenä puheenjohtajana toiminut Kalle Leppikorpi (sd.) sai luovuttaa nuijan Heidi Hiljaselle. Demarien äänestys päättyi tasapeliin, jonka jälkeen arpa suosi Hiljasta.

Vaihdosta haluttiin, koska osa omista arvosteli Leppikorven toimintaa. Kuitenkin heti perään demarit valitsivat miehen ryhmyrikseen. ”Sunnuntaina sain suoraa palautetta, että olen mänttimäinen käytökseltäni ja maanantaina minut valittiin yksimielisesti valtuustoryhmän puheenjohtajaksi. Annetun kritiikin ja tämän tehtävän välillä on lievä ristiriita keskenään”, ihmetteli Leppikorpi Satakunnan Kansalle.

Kokoomuksen Iida Lampi puolestaan myönsi pettyneensä, kun hyvästä vaalimenestyksestä huolimatta paikkaa kaupunginhallituksesta ei löytynyt. Puoluekaveri meni edelle, vaikka sai vaaleissa vähemmän kannatusta.

Kuntapolitiikan pitkäaikaisena seuraajana mietin, ettei uutta auringon alla. Esimerkiksi Rauman KH:ta kolme kautta johtanut Eero Laine ei muistaakseni koskaan kerännyt läheskään suurinta äänipottia. Esimerkiksi kuntavaaleissa 2000 hän oli seitsemäs – siis omassa ryhmässään demareissa.

Rauma Bluesin artistit eivät ole samalla tavalla maailmankuuluja kuin Pori Jazzin ykkösnimet. Mutta bluespiireissä heidät kyllä tunnetaan. “Siihen voi luottaa, että artistit ovat hyviä. Jokainen buukkaus on mietitty, perusteltu ja sopii meidän tapahtumaan. Takaamme, että blueseilla on aina hyvä fiilis”, tapaa Rauma Bluesin puheenjohtaja Tunnu Pärssinen sanoa.

Vuosittaisen Blues Music Awards -gaalan ehdokaslistalla on aina Raumalta tuttuja nimiä. Tällä kertaa Anthony Paule Soul Orchestra oli yksi viidestä ehdokkaasta niin vuoden bändiksi kuin vuoden albumin tekijäksi. Se todistaa, että suvella Raumalle tuleva APSO on vahvassa vedossa.

Toukokuun BMA-gaalassa parhaana bändinä palkittiin Rick Estrin & The Nightcats, joka esiintyi Raumalla kesällä 2016. Viidestä ehdokkaata myös John Nemethin ja Nick Mossin pumput ovat soittaneet täällä.

Rauma tikun nokassa. Rauma pääsi viime viikolla Ylen pääuutisten aiheeksi kahdesti. Sotalaivan vesillelaskun lisäksi koko Suomelle kerrottiin, että kompostitarkastukset herättivät someraivon.

Rauman kaupungin julkaisemaan Facebook-päivitykseen tuli satoja kommentteja, joista suurin osa negatiivisia. Tarkastajia uhattiin jopa väkivallalla.

Kun kommentteja selasin, tuttuja nimiä oli hyvin harvassa. Syykin selvisi: tosi monet asuivat jossain aivan muualla. Päivitystä oli jaettu ilmeisen ahkerasti ja some-algoritmi osoitti taas nurjan puolensa.

Somessa ei saa mitä tilaa, vaan sitä mikä kansainvälisen jätin mainosmyyntiä parhaiten kasvattaa.

Siis raivoa ja riitaa.

Hyviä uutisia. Nostin tällä palstalla verbaalisesti hattua Kauppalehdelle, joka alkoi lähettää hyvien talousuutiset viikkokirjettä. Nyt Helsingin Sanomat liittyi seuraan. Hesari toimittaa positiivisten uutisten viikkokirjeen halukkaille. Hyvien uutisten lisäksi HS koostaa pakettiin elämäntarinoita, arkea helpottavia asiantuntijajuttuja sekä kulttuurivinkkejä.

Nostan Rauma-lippalakkiani Sanoma- ja Almatalojen suuntaan. Yhdellä heilautuksella se meneekin, kilpailevien mediaryhmien päämajat kun ovat melkein naapureita siellä Hesassa.

Huonot uutiset kerrotaan aina. Siksi päätoimittajana kaupunki- ja sanomalehdessä koetin aina korostaa hyvien uutisten tärkeyttä. Niitä tarvitaan, jotta säilytämme uskon huomiseen.

Kerro aiheidea tai anna palautetta: janne.rantanen@bonde.fi