Arvot ovat yrityskulttuurin ja sen muutosten peruskiviä. Pitää toimia ja johtaa arvojen mukaisesti, painotti entinen työnantajani. Firman neljä arvoa muistin unissani. Niistä ensimmäinen on asiakaslähtöisyys.

Pitää tietää, mitä asiakas oikeasti haluaa ja tarvitsee – ja toimia sen mukaan. Tuottaa asiakkaalle aitoa lisäarvoa.

Olen työskennellyt muutaman viikon Välimeren lämmössä. Pitkäaikaisen pomoni Heikki Marvan puheet arvojen tärkeydestä ovat pyörineet täällä päässäni päivittäin, kun olen asioinut eri paikoissa Espanjan Aurinkorannikolla.

Mahtaako espanjan kielessä olla sellaista sanaakaan kuin asiakaslähtöisyys?

Komeita jouluvaloja viriteltiin Malagan ja muiden Aurinkorannikon kaupunkien keskustoihin marraskuun alkupuolella. (Kuva: Janne Rantanen)

Ravintolan ovella voi Espanjassa joutua seisomaan pitkään Odota tässä -kyltin vieressä, vaikka muutaman metrin päässä on kahdeksan työntekijää. Näkevät kyllä, että asiakkaita on pöytään pyrkimässä, mutta hölötys ja huitominen vain jatkuu. Odottakoon, meillä on jutut kesken…

Ruokakaupan kassalla jäätelöt sulavat käsiin, vaikka jonossa on edessä yksi ainoa asiakas muutaman ostoksen kanssa. Vähän väliä joku tulee papattamaan myyjän kanssa. Ja jono pitenee, pitenee…

Kun kirjoitan hotellin aulassa – wifi ei oikein kanna huoneeseen – selän taakse kokoontuu puolentusinaa siivoojaa keskustelemaan kiihkeästi kilpaa (suomeksi: huutamaan). Jaaha, tuossa taas asiakas naputtelee kannettavaansa. No, ei hän meitä haittaa…

Täällä talvehtiva tuttu mies vahvisti, että huomioni ovat sääntö, eivät poikkeus. Hänen mukaansa espanjalaisilla ei ole kiire kuin liikenteessä.

Maassa manjanan tavalla. Pärjäähän täällä, kun ei turhia stressaa. Useimmat asiat hoituvat. Silti en osaa olla funtsimatta, voisiko näillä mennä paremmin, jos vähän puhuttaisiin niistä arvoista.

Asiakaslähtöisyys, taloudellinen kannattavuus, jatkuva oppiminen sekä avoimuus ja positiivinen asenne. Kun nämä neljä arvoa on kalloonsa takonut, näkee tämän tästä helpon petraamisen paikkoja.

Kaupunginjohtaja Esko Poikela (vas.) ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kalle Leppikorpi isännöivät Rauman kaupungin tilaisuutta Porissa edellissuvena. (Kuva: Janne Rantanen)

Rauma nousi kärkikymmenikköön konsulttiyhtiö WSP:n Alueiden tutkimus -vertailussa, jossa Suomen kunnat laitettiin järjestykseen elinvoimaindeksin mukaan. Indeksissä on huomioitu väestö, osaaminen, haavoittuvuus, työllisyys, työvoima, ansiotaso, yritykset, kuntatalous, päästövähennykset, investoinnit ja vastuullinen resurssien käyttö.

Vihreässä siirtymässä WSP rankkasi Rauman ykköseksi. Putkessa onkin isoja kutkuttavia jättihankkeita, joista ainakin osa toteutuu.

WSP nosti esille vahvan teollisuuden, Rauman isot investoinnit, murtajatilaukset, henkilöjunan ja E16-tien. Viime mainittu saa kaupunginjohtaja Esko Poikelan visioimaan suuria: ”Uskon, että saamme vielä lauttayhteyden Gävleen.”

1960-luvulla lautta liikennöi Rauma-Gävle-linjalla muutaman suven. Matkustajien varaan linjan paluuta ei lasketa, mutta huoltovarmuuden nimissä uusi rahtilinja Ruotsin tai Norjan kautta länteen olisi fiksu veto.

Satu Saarinen johtaa Rauman elinvoimatoimialaa. (Kuva: Janne Rantanen)

Rauman elinvoimasta puhuimme toimialajohtaja Satu Saarisen kanssa Raumaplus-podcastissa. Hänen mielestään Rauman yrityksille kuuluu enimmäkseen hyvää. ”Ostokulttuurin muutos ja temuttaminen tekee pahan haavan kivijalkaan. Sinnikkyyttä tarvitaan ja sitä, että paikalliset ihmiset käyttävät rahaa keskustassa”, elinvoimajohtaja sanoi.

Saarinen itse kelpaa malliksi. Hän asuu Vanhassa Raumassa ja käyttää keskustan palveluja. ”Täältä löytyy aika lailla kaikki. Erikoisliikkeiden tarjonta on äärimmäisen laaja” kehuu Saarinen.

Aiemmassa työssään Saarinen suhasi paljon autollaan läntisen Suomen maanteitä. Nyt kalenteri on entistä täydempi, mutta Saarinen hengittää vapaammin. ”Rauman timanttisuus on siinä, että täällä on aikaa elämälle. Olemme helmen äärellä, kun kaikki on lähellä”, Saarinen maalaili.

Rauman seudun tulevaisuuden hän näkee valoisana. ”Täällä on osaamista ja korkean tason tekemistä. Ylpeyttä ja kasvun nälkää saisi olla enemmän”, toimialajohtaja arvioi.

Enkä malta olla lisäämättä, että uudistuneista työvoimapalveluista puhuttaessa Saarinen julisti näin: ”Me uskomme asiakaslähtöisyyteen ja tavoitteellisuuteen. Haluamme tietää, mistä palvelusta työllistyy parhaiten.”

Suomalainen kannattajakerho tuo pari bussilastillista katsojia Fuengirolasta, Benalmadenasta ja Torremolinosista jokaiseen Malagan futismatsiin La Rosaledalle. Bussikyydit järkätään myös jokaiseen Malagan korismatsiin. (Kuva: Janne Rantanen)

Vanha kolumni palasi mieleen, kun kävin läpi Äijänsuon jäähallin ja jalkapallostadionin uusia suunnitelmia.

Monella suulla on todisteltu, että Kivikylän Areenaa pitää taas laajentaa ja modernisoida, jotta se vastaa asiakkaiden kasvavia vaatimuksia. Viitisentoista vuotta sitten kirjoitin, vähän kieli poskella, jutun ”Äijänsuo vastaan San Siro”. Lopputulemaksi sain summattua, että Äijänsuon jäähalli pesee tarunhohtoisen milanolaisstadionin mennen tullen palveluissa ja tunnelmassa.

Muutama vuosi myöhemmin raportoin Viikon varrella -palstalla vierailustamme toisella Italian pääsarjan stadionilla. Arvioin, että Catanian stadion häviää jopa Äijänsuon jalkapallokentälle oheispalveluissa. Kioskivalikoima oli laihanlainen ja San Siron tapaan vessanpöntön virkaa toimitti reikä lattiassa.

Nyt kävin Malagassa katsomassa Espanjan liigaa. Stadion oli melkein täynnä, 26 000 katsojaa, ja tunnelma hyvä täydet 115 minuuttia. Mutta oheispalvelut eivät hääppöiset ole, vessat sentään siistit.

Stadionin lähellä on joitakin baareja, muttei niistäkään kuulemma paljon iloa ole. Paikallisen kannattajakerhon edustajan mukaan matsi-iltoihin ei baareissa valmistauduta niin kuin Suomessa. Ei ole juomia tai pikkupurtavaa valmiina odottamassa tasahintaan, vaan tiskin takana puuhastellaan niin kuin aina. Kaikessa rauhassa ja keskenään pulisten.