Viikon varrelta: Lähelle on joskus vaikeampi nähdä – siis onneks olkko Satatuote!
Lähelle näkee huonommin. Enkä nyt tarkoita kirjaimellisesti, vaikka totta sekin on. Jos oikein pientä pränttiä pitää tihruttaa, tulen usein ottaneeksi silmälasit pois.
Olen näissä viikkokolumneissa kirjoittanut Raumalla heti toisen maailmansodan jälkeen perustetuista yrityksistä, jotka edelleen ovat hyvissä voimissa. Jopa elämänsä kunnossa.
Näistä firmoista Oras Group on ylivoimaisesti suurin. Kuukausi sitten kerrottu yrityskauppa nostaa liikevaihdon jo lähemmäs 300 miljoonaa euroa ja kasvattaa henkilöstömäärän noin 1400:aan.
Kesäkuussa kasikymppisiään vietti myös FB Ketju, jolle Bonde tuotti mielestäni hienon juhla-aviisin. Ja selvyyden vuoksi: en ollut tätä kirjoittamassa. Teksteistä vastasi pääosin Bonden huonekaverini Marko Östman.
Kolmannessa polvessa. Heikki Marva johtaa isoisänsä perustamaa Satatuotetta. Heikin poika Juho on liiketoiminnan kehitysjohtaja. (Kuva: Satatuote)
80 vuotta tuli täyteen myös pakkausfirma Satatuotteelle, joka kasvaa ja kansainvälistyy. Viime vuonna liikevaihto nousi liki 18 miljoonaan euroon. Viime vuosina liikevoitto on pyörinyt puolentoista miljoonan euron paikkeilla.
Olavi Marva perusti vuonna 1945 yrityksen, jonka ensimmäinen tuote sopii vaikka Rauma Trivian kysymykseksi. ”Pännen” firma alkoi valmistaa ruskeita paperipusseja Alkolle. Sellaisia, joihin sujautettiin Koskenkorva- tai Leijona-viinapulloja.
Vuonna 1986 Satatuote teki Rauman keskustassa tilaa tulevalle Citymarketille ja muutti Susivuoreen. Vuonna 2007 Satatuote myi kartonkipakkausbisneksensä ja keskittyi muoviin. Vuonna 2017 Satatuote alkoi valmistaa itse muoviraaka-ainetta tien toisella puolella, samaan konserniin kuuluneen suljetun kirjapainon tiloissa.
Vuonna 2023 Marvat myivät lehtensä Länsi-Suomen ja Raumalaisen Sanomalle. Perheyhtiö oli päättänyt satsata kaiken Satatuotteeseen, joka vaikeiden vuosien jälkeen oli päässyt tukevasti jaloilleen. Lehtikaupan jälkeen Satatuote kertoi lisäinvestoinneista Raumalle sekä uudesta tehtaasta Keski-Euroopassa. Kyse on Tshekin Kralovessa sijaitsevasta tehtaasta, josta Oras Group päätti luopua. Hauska detalji tähän 80-teemaan!
Niin, siitä lähelle näkemisen vaikeudesta… tässä yhteydessä tarkoitan omaa hyvin läheistä suhdettani Satatuotteeseen.
Satatuote ja paikallislehdet kuuluivat siis Marva Groupiin, konserniin, jonka leivissä olin pitkään. Siitä lähtien, kun sanomalehti Länsi-Suomi osti kovan kilpailijansa kaupunkilehti Uuden Rauman vuonna 1996. Uuden Rauman, Raumalaisen ja Länsi-Suomen päätoimittajana ehdin olla yhteensä 28 vuotta, joten Marvat, konsernin johto ja hallitus sekä Satatuote tulivat hyvin tutuiksi.
Ja pisteeksi iin päälle: työhuoneeni ikkunasta avautui näkymä Satatuotteen pakkauslinjoille.
Kansien välistä. Kun näin Oras tuli esille, niin pari lainausta vielä Oras Investin tarina -kirjasta.
Raumalla toimi vielä 1980-luvun alussa kaksi suunnilleen samankokoista hanatehdasta, Oras ja Osy. Viime mainittu Lönnström-yhtiö oli tuolloin monialakonserni Huhtamäen omistuksessa. Huhtamäen pomomiehet ehdottivat työnjakoa, käytännössä kartellia. Oras tekisi vipuhanoja, Osy termostaattihanoja ja kaksiotehanoja kumpikin saman määrän.
Yhtiöiden omistajilla oli sama näkemys: Suomen pienillä markkinoilla ei ole kasvutilaa molemmille. Huhtamäen pääjohtaja Asko Tarkka ilmoitti, että Huhtamäki ostaa Oraksen – tai toisinpäin. Neuvottelussa Erkki Paasikivi sanoi, ettei Oras ole myynnissä. Tarkka vastasi, että sitten ostatte.
Niin tekivät.
Kansainvälistyvä Oras alkoi myydä suomalaisia tuotteita Kiinassa. Palkkasi paikallisen johtajan, perusti edustuston. Myynti ei lähtenyt vetämään, oli pakko antaa periksi. Paikallisjohtaja kertoi syyn: ei tarpeeksi kalliita tai tarpeeksi halpoja tuotteita. Ja sitten on vielä se, että ”meidän pitäisi silloin tällöin vähän korruptoida porukkaa”.
Rauman Gyytin kyydissä kulki tavallista enemmän matkustajia. (Kuva: Rauman kaupunki)
Ennennäkemätön lisäys matkustajamäärissä. Niin kommentoi joukkoliikennesuunnittelija Mikael Saive Rauman Gyytin kesäkampanjaa. Kaupungin paikallisbusseissa sai matkustaa kesä-heinäkuussa ilmaiseksi. Se tuotti matkustajaennätyksen.
Ilmiselvä selitys on bussilinjojen ja vuorojen lisäys. ”Myös maksuttomuuden markkinointiin panostettiin tänä kesänä”, kertoo Saive tiedotteessa.
Bonde oli kampanjaa suunnittelemassa ja toteuttamassa. Itse osallistuin ennätystehtailuun vain matkustamalla paikallisbusseilla. Enkä vain ilmaiskaudella. Olen räknäillyt, että ainakin talven pakkasilla taitaa tulla halvemmaksi käyttää Rauman Gyytiä ja jättää oma Toyota autokatokseen.
Ensimmäinen suomalainen NHL-sopimus, mutta allekirjoittamaton. Jo 18-vuotiaana ensimmäiset miesten MM-kisansa pelanneesta Esa Isakssonista piti tulla ensimmäinen suomalainen NHL-pelaaja. Lukon kasvatilla oli siihen kaikki pelilliset edellytykset: hyvä luistelu, sulava mailankäsittely ja erinomainen peliäly.
St Louis Bluesin manageri Cliff Fletcher kävi Helsingissä neuvottelemassa taitopelaajan kanssa ja teki NHL-tarjouksen. Sen Isaksson piti visusti tallessa – allekirjoittamattomana. Muistan lämpimästi, miten Isaksson Lukon bisnesklubilla vitsaili aikovansa allekirjoittaa sopimuksen, kun on sen verran hyvässä tikissä vielä.
Isaksson sai ensin siirrettyä NHL:ään lähtöään vuodella. Sitten perheeseen syntyi toinen lapsi. ”Hetken pohdin, mutta päätös oli selvä. Asetin perheen tulevaisuuden turvaamisen etusijalle. Jussi oli neljävuotias ja Iita syntynyt juuri. Olisi ollut liian suuri riski vaihtaa kaikki turvallinen epävarmaan NHL:ään”, kertoi Esa, joka lopetti peliuransa 27-vuotiaana ja keskittyi työelämään.
Lukko-säätiön Vesa Heino kehysti legendaarisen NHL-sopimustarjouksen. Se tullee esille Äijänsuon perinnetilaan viimeistään hallilaajennuksen jälkeen. (Kuva: Janne Rantanen)
Vanhan liiton lehtimiestä kirpaisee joka kerta, kun lehdet vähentävät ilmestymispäiviä. SDP:n pää-äänenkannattaja Demokraatti ilmestyy jatkossa vain kerran kuussa.
Minkään puolueen jäsen en ole koskaan ollut, mutta Demaria muistan lämmöllä. Kesällä 1990 olin jalkapallon MM-kisoissa Italiassa Demarin akkreditoimana. Kirjoitin turnauksesta lehtijuttuja Demarille, joka tuolloin oli vielä viisipäiväinen sanomalehti.
Toto Schillacista tuli toinenkin juttu mieleen… kerron sen ensi viikolla.
Kerro aiheidea tai anna palautetta: janne.rantanen@bonde.fi