Maakuntalehtien toimitukset ovat puolittuneet 20 vuodessa, mikä on pakottanut tekemään kovia valintoja. Nyt Suomen Tietotoimiston uutistoiminta on loppumassa, mikä lisää kierroksia rajuun muutokseen. Mitä tämä tarkoittaa yritysviestinnälle?
Ovatpa lapsenne kasvaneet sitten viime näkemän! Kukapa ei olisi tällaista kommenttia kuullut esimerkiksi häissä tai hautajaisissa, joihin laajempaa sukua kokoontuu. Vanhemmat eivät pane muutosta samalla tavalla merkille, he kun näkevät lapsiaan harva se päivä.
Tuollaista mietin, kun luin Suomen Lehdistön juttua maakuntalehtien toimitusten supistumisesta. Esimerkiksi Turun Sanomilla oli yli 160 ja Aamulehdellä yli 150 toimituksellista työntekijää 20 vuotta sitten. Viime vuonna kummankin ison lehden toimituksessa ahersi enää reilut 60 ihmistä.
Satakunnan Kansan ja Länsi-Suomen toimituksissa oli 20 vuotta sitten yhteensä yli 90 työntekijää, viime vuonna vain 38.
Suomen Lehdistön artikkeli on pysäyttävää luettavaa.
Aamulehden uutispäällikkö Vesa Laitinen nosti jutussa esille tärkeän pointin. Kaikissa sanomalehdissä on paljon vähemmän toimittajia kuin ennen, mutta perinteisen paperilehden lisäksi tehdään paljon muuta: reaaliaikaista uutisseurantaa netissä, videoita, podcasteja, livelähetyksiä, some-päivityksiä ja niin edelleen.
Siksi on pakko priorisoida. Päätoimittaja Sanna Keskisen johdolla Aamulehden sisältöstrategia on entistä paikallisempi.
Oma toimitus keskittyy lähes tyystin Pirkanmaan asioihin – ja niissäkin valikoituihin aiheisiin, jotta toimittajat voivat paremmin syventyä ja verkostoitua omilla erikoisalueillaan. ”En oikein usko siihen, että kaikki tekisivät kaikkea. Silloin osaaminen jää aika pinnalliseksi”, päätoimittaja Keskinen sanoo.
Esimerkiksi Aamulehden urheilutoimitus keskittyy nykyään suosituimpiin palloilulajeihin ja merkittävimpiin yksilöurheilijoihin. Ja mikä on lopputulos? ”Laatu on lisääntynyt ja päästään syvemmälle”, sanoo Keskinen.
Allekirjoitan ex-kollegan arvion.
Analytiikka ohjaa aiheiden valintaa. Myönnän, että se toisinaan ärsyttää lehden lukijana. Ymmärrän kuitenkin, miksi toimituksissa on tehty karsintaa, kovaakin.
Vaihtoehtoa ei todellisuudessa ole. Sanomalehti on yritys siinä missä muutkin. On tarjottava sitä, mistä asiakkaat ovat valmiita maksamaan.
Olin Uuden Rauman päätoimittaja melkein 20 vuoden ajan. Pyrimme löytämään jokaiseen juttuaiheeseen jonkin linkin Rauman seutuun. Ellei löydetty, jätettiin tekemättä. Urheilusivulla oli usein jalka- ja pesäpalloa, mutta ennen kaikkea jääkiekkoa kesät talvet. Uutisjutuissa oli paljon sitaattiotsikoita ja kuvissa ihmisiä.
Näppituntumalta, ilman nykyaikaista dataa, teimme ihan samanlaisia valintoja kuin sanomalehtien toimituksissa tänään.
Kolme päätoimittajaa Rakastunut Ryti -näytelmän ensi-illassa Rauman Teatterissa vuonna 2017: vasemmalla oppi-isäni Pauli Uusi-Kilponen (Hämeen Sanomat), kolumnisti itse (Länsi-Suomi) ja Tomi Lähdeniemi (Satakunnan Kansa).
Mikä vaikutus yritysviestinnälle on kehityksestä, jossa sanomalehdistä on tulossa kaupunkilehtiä? Uhka vai mahdollisuus?
Enemmän mahdollisuus.
Suomen Lehdistön jutussakin todettiin, että Aamulehden talousjournalismissa keskitytään nykyisin oma raha -näkökulmiin ja paikallisiin yrityksiin.
Samoin on Satakunnan Kansa Länsi-Suomessa, jota luen päivittäin. Palstatilaa ja digikaistaa näkyy kyllä löytyvän paikallisille firmoille – kunhan on ehdottaa mielenkiintoista näkökulmaa.
Vanha nyrkkisääntö pätee edelleen: ihmisiä kiinnostavat ihmiset.
Uutiskynnystä laskee merkittävästi, jos yritys AB:n sijaan jutussa puhuu ihminen. Ja tekee sen ihmisten kielellä, eikä käytä korporaatiojargonia.
Päätoimittaja Tomi Lähdeniemen mukaan Porissa ja Raumalla ”velvollisuusjournalismia” on vähennetty rajusti. ”Emme käytännössä huomioi vaikkapa ministerivierailuja maakunnassa, olemme lopettaneet kuntakiemuroiden jokaisen päätösprosessin seurannan, ajankohtaisten seurakuntavaalien uutisointi on hyvin vähäistä ja urheilussa on keskitytty eniten lukijoita kiinnostaviin lajeihin”, Lähdeniemi luettelee.
Rauman Energian toimitusjohtaja Marko Haapala ja Metsä Fibren tehtaanjohtaja Jaakko Ikonen kertoivat kaukolämpödiilistä reilu vuosi sitten. (Janne Rantanen)
Asunnot lämpenevät sellutehtaan ylijäämälämmöllä Raumalla. Metsä Fibre ja Rauman Energia tiedottivat viime vuonna, että tehtaan prosesseissa syntyvää ylijäämälämpöä otetaan talteen ja siirretään Rauman Energian kaukolämpöverkkoon.
Pian päästään sopimuksesta käytäntöön. Tavoitteena on aloittaa lämmöntuotanto joulukuussa. Näin voidaan kattaa arviolta 10–20 prosenttia Rauman Energian kokonaislämmöntarpeesta.
”Hajautettu lämmöntuotanto lisää varmuutta sekä kustannustehokkuutta. Meille tämä hanke on myös erinomainen lisä tuotantoomme turvaamaan häiriö- ja poikkeustilojen lämmöntuotantoa. Toivottavasti tämän myötä entistä harvemmin joudumme käynnistämään öljykäyttöisiä vara- ja huippulämpökeskuksia”, kertoo Rauman Energian kaukolämpöjohtaja Jouni Kartano.
Suurin osa Rauman kaukolämmöstä tulee jatkossakin sellutehtaan naapurista, Rauman Energian ja Pohjolan Voiman (UPM) omistamasta Rauman Biovoimasta, jonka pääpolttoaineita ovat puunkuori ja puutähde.
Näin se toimii.
Hyvää kannattaa odottaa? Rauman telakalta viime ja edellisvuonna luovutetut matkustaja-autolautat pääsivät aloittamaan reittiliikenteen pari viikkoa sitten. TT-Linen Spirit of Tasmania IV ja V kulkevat Australian (Devonport) ja Tasmanian (Geelong) väliä.
Valtionyhtiö TT-Linen projektin yllätyskäänteistä, viivästyksistä, vaikeuksista ja lisäkustannuksista olen kirjoittanut tällä palstalla useamman kerran. Todettakoon, että ne menivät lähes kokonaan tilaajan omaan piikkiin. Rauma Marine Constructions hoiti hommansa, joskin maailman mullistusten takia rahat meinasivat loppua kesken.
Uudet hienot laivat olivat näin pitkään turhan panttina, koska vanhoja laivoja suuremmat alukset tarvitsivat isomman laiturin ja terminaalin Australian päähän. Niiden piti olla valmiina syksyllä 2024, mutta rakentaminen oli silloin aivan alkutekijöissään.
Kolumneissani olen intoillut henkilöjunan paluusta Rauman-radalle. Liikennehän lopetettiin, kun lakkasin opiskelijana kulkemasta Rauman ja Tampereen väliä 1980-luvun loppupuolella. Nyt tarjoutui tilaisuus avata hienon uutisen näkökulmia laajemmalle yleisölle, kun me bondelaiset saimme tehdä Rauman kaupungin asukaslehden.
Kun on aihetta vuosia tiiviisti seurannut, ei ollut vaikeuksia löytää haastateltavia. Kansikasvoksi valikoitui Anna Meronen, joka aloitti syksyllä Postimuseon johtajana. Ilman tietoa henkilöjunien paluusta hän ei olisi ehkä edes hakenut kiinnostavaa duunia.
”Kynnys myydä asunto ja muuttaa Tampereelle olisi ollut korkea. Nyt voimme asua Raumalla. Samalla avautui hyvä kulttuurialan työpaikka Rauman merimuseon johtajana toiselle raumalaiselle”, kertoo Rauman merimuseon johtajana tunnettu Meronen.
Jutun voi lukea täältä:
https://www.rauma.fi/ajankohtaista/henkilojunan-paluu-ilouutinen-monelle/
Kirjoittaja oli sanomalehti Länsi-Suomen päätoimittaja, kun Sanoma osti raumalaislehden ja liitti sen porilaiseen Satakunnan Kansaan. Uusi Rauma palkittiin kirjoittajan päätoimittajavuosina kahdesti vuoden parhaana kaupunkilehtenä. Uusi Rauma oli tuolloin lukijamäärältään selvästi suurin media Rauman seudulla.