Jukka Jalonen keräsi viime viikolla suuren kuulijajoukon Business Rauman aamukahvitilaisuuteen. Bisnesten parissa työtään tekevät selvästi tykkäsivät ”Leijonakuninkaan” puheesta. Muistiinpanoja tehtiin ja esityksen dioista napattiin kuvia talteen.
Eikä ihme. Leijonat jääkiekon MM- ja olympiakultaan johtanut Jalonen on vakuuttava puhuja.
Ainakin puolet kansasta seuraa urheilua, joten huippuvalmentajat ovat kysyttyjä vieraita tällaisiin tilaisuuksiin. Heidän uransa kohokohdat ovat (melkein) kaikkien tiedossa.
Tarinoitavaa riittää myös epäonnistumisista ja pettymyksistä. Valmentajia kun on vain kahta sorttia: potkut saaneita ja potkut myöhemmin saavia. Tästäkin Jalosella on kokemusta: aina ei ole tarjottu jatkosopimusta ja kenkääkin on tullut ahteriin.
Jukka Jalonen kävi puhekeikalla Raumalla, jossa työskenteli Lukon apu- ja päävalmentajana vuosina 1995-1997. (Janne Rantanen)
Jalonen listasi hyvän johtajan ominaisuuksia: on oma itsensä, kunnioittaa ja arvostaa, sietää erilaisuutta, on innostunut, on luja ja vaativa mutta reilu, antaa palautetta, on johdonmukainen, myöntää virheensä ja oppii niistä, kantaa vastuunsa, tukee epäonnistumisen jälkeen, johtaa esimerkillä, kohtaa muutoksen mahdollisuutena, roolittaa viisaasti ja delegoi motivoivasti…
Siinä nyökyttelimme: totta, totta!
Enkä varmasti ollut ainoa, joka mietti, kuinka hyvin on omassa työssään pystynyt noita toteuttamaan. Tunnustan auliisti, että itse en saanut koko riviä täyteen kolmessakymmenessä vuodessa.
Business Rauman tiimi Jukka Jalosen ympärillä Karin kampuksen aamukahvitilaisuudessa. (Janne Rantanen)
Timanttinen tiimihenki on kaikkien vastuulla, sanoi Jalonen ja täydensi lätkätermein: ”Kaikkien on laitettava kroppaa peliin.”
Urheilun ammattijoukkueessa varmasti noin, ja mahdollisesti firmojen tai organisaatioiden johtoryhmissä. Mutta entä kun ajatellaan tavallisia yrityksiä?
Suomen A-maajoukkue tai Rauman Lukon liigajoukkue poikkeaa jyrkästi tavallisesta työporukasta. Kaikki tiimin jäsenet ovat nuoria miehiä, jotka ovat tehneet ja uhranneet paljon sen eteen, että saavat tehdä unelmaduuniaan. Se on kaikille hyvin tärkeää, joillekin kaikkein tärkeintä maailmassa.
Heillä on kova motivaatio kehittyä, näyttää osaamisensa ja edetä urallaan. Siksi he ovat valmiita sitoutumaan koviin tavoitteisiin. He ovat tottuneet kovaan ja suoraan palautteeseen.
Tavallisessa työpaikassa on miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Oman alansa löytäneille työ on tärkeää, kenties jopa kutsumus. Mutta monet, ehkä enemmistö, mielivät jonnekin muualle. Opiskelemaan, toiseen firmaan, toiselle alalle, yrittäjäksi, somevaikuttajaksi tai tangolaulajaksi.
Aika moni odottaa enää eläkeiän täyttymistä ja harkitsee osittaisen varhaiseläkkeen nostamista, jotta selviäisi vähemmällä työnteolla. Siksi timanttisen tiimihengen luominen ei välttämättä onnistu pukukopin opeilla.
Normityöelämässä menestyvän tiimin rakentaminen on erilaista myös siksi, ettei pelaajilla on tyypillisesti toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Urheilussa sopimukset tehdään pääosin vuodeksi tai kahdeksi.
Toki tosi paljon yhteistäkin löytyy. Esimerkiksi avoin viestintä ja palaute on erittäin tärkeää kaikissa duuneissa.
Jalonen valmistui liikuntatieteen maisteriksi 1980-luvun lopulla ja on siitä lähtien ansainnut leipänsä valmennushommissa. Sinä aikana johtaminen on muuttunut melkoisesti. ”1990-luvulla palaute oli enimmäkseen korjaavaa. Positiivinen palaute jäi vähiin”, arvioi Jalonen, joka matkan varrella käänsi suhteen toisin päin.
Tämä kommentti palautti omakohtaisen muiston 1990-luvun puolivälistä, jalkapallon Kakkosen ottelusta Tampereella. Tuomitsemani pelin jälkeen istuin kopissa hikisenä, kun tuomaritarkkailija antoi palautetta: viidennellä minuutilla plaa plaa, yhdeksännellä minuutilla plaa plaa, vartin kohdalla…
Luettelo virheratkaisuista oli pitkä. Kun päästiin toisen puoliajan vääriin päätöksiin, kysyin onko vielä paljon jäljellä vai voisinko käydä suihkussa välillä. Yritin pitää tämän kokemuksen mielessä, kun myöhemmin annoin palautetta eri yhteyksissä. Myös posia ja rohkaisua – ja ennen kaikkea konkreettisia ehdotuksia, miten voisi onnistua vielä paremmin.
Jukka Flinkman. (Metsä Group)
Janne Rantanen vaihteeksi otsikoissa. Olen tällä palstalla hersytellyt, miten olen päässyt haastattelemaan täyskaimaani, jonka yhdessä Länsi-Suomen jutussa ristin Metsän mieheksi. Nyt Janne Rantanen lakkaa olemasta sellainen, sillä hän siirtyy Metsä Groupin leivistä toiseen firmaan.
Rantasen tilalle Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaan tehtaanjohtajaksi pestattiin Jukka Flinkman, joka tällä hetkellä vastaa UPM Rauman toiminnasta.
Mainitsen vielä, että tänä vuonna sain Bonden hommissa haastatella myös toista täyskaimaa, Raumasterin Janne Rantasta. Terkkuja ja työn iloa kummallekin.
”Laukaistu luoti odottaa uhriaan. Öljytuho on tulossa”, ennakoi komentaja Heikki Vierelä Merivoimien esikunnasta. Meriseminaarissa Raumalla puhunut Vierelä tarkoitti Venäjän varjolaivaston vanhoja huonokuntoisia tankkilaivoja, joita sohlaa Suomenlahdella joka päivä.
Venäjä turvaa sotataloudelleen kriittisen tärkeitä merikuljetuksia. Se on valmis kaappaamaan öljytankkerit takaisin, jos Suomen tai Viron viranomaiset pysäyttävät aluksia.
Venäjä testaa kiihtyvällä tahdilla Nato-liittouman sietokykyä. Mustallamerellä Venäjä on jo upottanut kolmansien maiden (Bulgaria ja Romania) kauppalaivoja. “Se on keskisormen näyttö meille”, sanoi Vierelä.
Nato-jäsenyys antaa Suomelle paremman tilannekuvan, tiedustelutiedon ja turvatakuut kuin ennen, mutta omasta suorituskyvystä ei voi tinkiä yhtään, painotti Vierelä.
Raumalla rakennettavat monitoimikorvetit vahvistavat Suomen kykyä puolustaa rajojaan, jos ja kun Venäjä pyrkii palauttamaan Neuvostoliiton ajan vaikutusvaltaansa.
