Viikon varrelta: Junalla olisin ollut perillä jo tunti sitten, mietin Manseen mennessä
Usein hyviä asioita tapahtuu, kun oikeat ihmiset ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Hyvä esimerkki ovat jäänmurtajatilaukset. Liki mahdottomana pidetyt jenkkikaupat toteutuivat, koska presidentteinä ovat nimenomaan Donald Trump ja Alexander Stubb – ja geopoliittinen tilanne on merkittävästi muuttunut.
Toki myös toisinpäin. Vaikka Stubb osaa puhua ja toimia kuin aito jenkki, hän tuskin olisi päässyt poikkeukselliseen asemaansa ilman suomalaista jäänmurtajaosaamista.
Pienemmässä mitassa näen samaa Rauman henkilöjunaliikenteessä. Se päätettiin lopettaa vuonna 1987. Tänä vuonna valtio päätti rahoituksesta, joka palauttaa henkilöjunat Rauman-radalle 40 vuoden tauon jälkeen.
Rauman seutu on lobannut henkilöjunien puolesta todella pitkään. Useimmat taisivat jo menettää toivonsa, mutta viimein rahaa löytyi. Varmasti merkitystä on sillä, että pääministeri Petteri Orpo on tottunut luottamaan Matias Marttiseen. Orpo antoi Marttiselle keskeisen roolin, kun hallitusohjelmaa tehtiin – ja nimitti raumalaisen työministeriksi.
Hallitustyössä pelin henkeen kuuluu, että kaikki saavat jotain, jota näyttää omilleen. Esimerkiksi 2,5 miljoonaa euroa vuosittain henkilöjunaliikenteeseen 2027-2030.
Samat hyvät perustelut tälle rahoitukselle on ollut osoittaa jo pitkään. Mutta hyvä, että edes tässä hallituspöydässä ne riittivät.
Työministeri Matias Marttinen on pääministeri Petteri Orpon luottomies. (Kuva: Janne Rantanen)
Raumalta Tampereelle bussilla: kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia. Kirjoitin numerot auki, jotta tuntuvat pidemmiltä. Niin tuntui matkakin, kun kävin Tampereella linja-autolla. Vielä pidemmältä matka tuntui, kun tiesi, että omalla autolla olisin Mansessa reilusti alta kahden tunnin.
Kevyttä kenttäketutusta vahvisti tieto, että tilaisuus johon olin matkalla, ehtisi alkaa ennen mestoille saapumistani.
Junalla olisin kerinnyt kevyesti: lähtö Raumalta 9.05, Tampereella 10.47. Matka-aika on melkein tunnin lyhyempi kuin bussilla.
Aikataulusuunnitelman mukaan Rauman ja Tampereen välillä ajetaan viisi tai kuusi vuoroa päivittäin.
Junasta tulee varteenotettava vaihtoehto myös Helsingin reissuille. Suunniteltu matka-aika on kolme ja puoli tuntia. Bussi on hitaampi, eikä omalla autolla paljon nopeammin matkaa taita pääkaupungin keskustaan.
Tervetuloa! Henkilöjunat palaavat syksyllä 2027 Rauman-radalle, joka on tavaraliikenteen ansiosta pidetty hyvässä kunnossa. (Kuva: VR/Janne Mikkilä)
Hidas netti jarruttaa. Kolottavapolvinen kuusikymppinen arvostaa junassa myös matkustusmukavuutta. Junassa pääsee liikkumaan ja polviaan notkistamaan, bussia parempaan toilettiin – ja pystyy tekemään töitäkin.
Tai niin olen luullut.
Kulttuurikuppila Brummissa kansanedustaja Juha Viitala tuli puoliajalla juttelemaan. Junistakin puhuimme. Hän huomautti, että työntekoa junissa haittaa melkoisesti se, että VR:n wifi toimii aika huonosti.
Pitää paikkansa, ikävä kyllä. VR:n netistä löysin kuuluvuuskartan, joka näyttää verkon keskimääräisen laadun parin viikon ajalta. Kolme punaisella merkittyä rataosuutta Kokemäen ja Tampereen välillä, kolme punaista viivaa myös Tampereen ja Hämeenlinnan välillä sekä yksi vielä Riihimäen jälkeen.
Nettikaistaa jaetaan käyttäjien kesken, joten yhteys hidastuu lisää, kun juna alkaa täyttyä matkustajista. Parannusta VR hakee ”laseroinnilla”, joka aloitetaan marraskuussa. Kahden vuoden aikana noin 10 000 ikkunaan poltetaan kuviointi, jonka pitäisi parantaa radiosignaalin läpäisevyyttä.
VR ei pysty nettiongelmaa yksin ratkaisemaan. Rataverkon varrella on alueita, joissa teleoperaattorien signaali on heikko.
Linja-autoasemat muuttuvat. Rauman linja-autoasema purettiin, väliaikaisratkaisulla on menty pitkään. On helppo ennustaa, että monelle on pettymys, kun aikanaan paljastuu, miten vaatimaton uusi asema tulee olemaan.
Tampereella, yli 400 000 asukkaan kaupunkiseudun keskuksessa, linja-autoaseman kaikista palveluista vastaa R-kioski. Matkalippuja sieltäkään ei saa, ne pitää ostaa netistä. (Sama juttu raiteilla: VR on sulkemassa Tampereen rautatieaseman lipputoimiston.)
Rauman vanhaa rautatieasemaa ei tarvita, kun henkilöjunat palaavat. Asemaksi riittää katettu seisake Prisman takana.
Ja hyvin riittääkin, sillä Rauma on päätepysäkki. Lähtevää junaa ei tarvitse laiturilla pitkään odottaa. Palveluita on vieressä yllin kyllin: Prisman ja Citymarketin kauppakeskukset.
Uuden parkkipaikan pitkäaikaista pysäköintiä varten kaupunki rakentaa Hakunintien (satamatien) toisella puolelle.
Kosti Koskisen maalaus Rauman taidemuseossa. (Kuva: Janne Rantanen)
Prisman seinästä asema? Kaupunki maksaa myös reilun miljoonan maksavan seisakkeen, joka suunnitellaan yhdessä Väyläviraston kanssa. Seisake valmistuu kevääksi 2027 ja liikenne alkaa syksyllä 2027.
Taustakeskustelussa kuulin mielenkiintoisen idean seisakkeelle. Voisiko Prisman takaseinää hyödyntää? Kuinka hienoa olisikaan, jos pitkällä seinällä toivotettaisiin matkailijat tervetulleiksi Raumalle, kahden maailmanperintökohteen kaupunkiin!
Tai mitä jos seinällä olisi moderni toteutus Kosti Koskisen maalauksesta, jota Lyseossa katselin vuosikaudet ja joka nyt on paraatipaikalla Rauman taidemuseossa?
Näkyvä viesti kohdentuisi yhtä lailla paikalliseen väkeen. Alkuvaiheen markkinointi tulee olemaan ratkaisevan tärkeää tässä hankkeessa. Raumalaisia pitää aktiivisesti muistuttaa, että junallakin voi matkustaa. Siitä aktiivi-ikäisillä raumalaisilla on vähän kokemusta.
Tekoälyn vääristä tiedoista kirjoitin tässä taannoin. Turun Sanomien uutinen vahvisti, että havaintoni olivat yleispäteviä. Tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan melkein puolet eri tekoälyavustajien vastauksista sisälsi vähintään yhden vakavan virheen.
Turun yliopiston tietojärjestelmätieteen professori Matti Mäntymäki pitää huolestuttavana nykysuuntausta, jossa tekoäly on syrjäyttämässä hakukoneet ensisijaisena tiedonlähteenä. ”Tiktok on isolle osalle ihmisistä merkittävä informaation lähde, ja sen lisäksi nämä tekoälyt ovat juttukavereita. Se naurattaisi, jos ei itkettäisi”, Mäntymäki sanoi.
Testiksi kysyin Copilotilta, milloin Lukko sai ensimmäisen SM-mitalinsa. Vastaus: Vuonna 1960, jolloin joukkue voitti pronssia. Raumalaiset juhlivat pronssimitaleita pitkään – kuten sanotaan, hyvin suunniteltu on puoliksi voitettu.”
Oikea vastaus: Lukko voitti hopeaa 1961. Epäilen, ettei mitalia pitkään juhlittu, vaan aamulla mentiin töihin. Kova juttu hopea kuitenkin oli. SM-sarjan päätöskierroksen ottelun Tapparaa vastaan (4-3) näki Lukon ennätysyleisö, 4428 katsojaa. Se jäikin Lukon kentän ennätykseksi, sillä seuraavana syksynä pelattiin jo Äijänsuolla.