Pullo kallista Bollingeria pöytään, jos tämä menee maaliin. Niin otsikoin Viikon varrelta -kolumnin elokuun alussa. Menneen viikonlopun aikana samppanjapulloja korkattiin Raumalla. Ja nimenomaan tuota merkkiä. Rauman telakalla todella rakennetaan kaksi jäänsärkijää Yhdysvalloille. Työnimiksi sopisivat ”Trump 1” ja ”Trump 2”. Ilman Donald Trumpia näitä kauppoja ei olisi Suomeen saatu.

Ja onnittelut toki myös Davien Helsingin telakalle, joka niin ikään saa rakentaa kaksi murtajaa USA:n rannikkovartiostolle. Lohkotöitä tehdään Porin Mäntyluodossa, vanhalla Rauma-Repolan telakalla, jonka Davie osti syksyllä.

Miljardiluokan diilien valttikortteina olivat Trump ja onnistunut liittoutuminen amerikkalaisten kanssa.

Yksi viikonlopun Bollingereista poksautettiin auki Kivikylän Areenalla. Iloisen yllätyksen RMC:n toimari Mika Niemiselle Lukon matsissa järjestivät Timo Luukkonen ja Rauman meriteollisuuspuiston väki.

Valttikorttina Trump. Rauman telakan toimitusjohtaja Mika Nieminen on lentänyt useamman kerran Yhdysvaltoihin vakuuttamaan, että kun presidentti Trump haluaa saada ensimmäisen monista murtajista valmiiksi virkakautensa aikana, kannattaa ostaa Raumalta.

Nieminen on vienyt ahkerasti samaa viestiä alusten tuleville käyttäjille, rannikkovartioston sotaherroille. RMC on myös esitellyt Rauman telakan kyvykkyyttä heille.

Tässä myyntityössä Rauman ja Helsingin telakat ovat saaneet vahvaa tukea Suomen presidenteiltä. Niin pitääkin, sillä strategisesti tärkeät murtajat vertautuvat sotalaivoihin. Tällaiset kaupat ovat aina poliittisia, vaikka yritykset tekevät varsinaiset sopimukset.

Havainnekuva Bollinger-vetoisen liittouman murtajasta. Näitä rakennetaan kaksi Raumalla ja neljä amerikkalaisella telakalla.

Amerikka ensin! Suuren ja arvokkaan työn Nieminen teki myös oikeiden liittolaisten löytämiseksi. Kuusi murtajatilausta menee amerikkalaisen Bollingerin johtamalle kimpalle, jossa ovat mukana RMC, suomalainen Aker Arctic ja kanadalainen Seaspan. Kaksi tehdään Raumalla, neljä Yhdysvalloissa.

Presidenttien kättelemän diilin mukaan kanadalainen Davie saa tehdä viisi murtajaa, kaksi Helsingissä ja kolme amerikkalaisella telakalla.

Maailman murtajista suurin osa on tehty Suomessa, mutta Amerikkaan niitä ei ole saatu myytyä. Ei, vaikka presidentit Urho Kekkosesta lähtien ovat yrittäneet.

Tällä kertaa onnistui, koska Trumpin silmissä diili on tarpeeksi amerikkalainen. ”Rakentaminen aloitetaan välittömästi sekä Suomessa että Yhdysvalloissa ja lopulta tuotanto siirretään kokonaan Yhdysvaltoihin” otsikoi Bollingerin telakka tiedotteensa.

Suuri johtaja Trump. Bollingerin tiedotteessa on toki suomalaistenkin kommentit, mutta tärkeintä on kehua oman maan presidenttiä. Iso diili on ”osoitus presidentti Trumpin johtajuudesta ja hänen historiallisesta investoinnistaan Yhdysvaltojen meriteollisuuteen”, sanoi Bollinger Shipyardsin toimitusjohtaja Ben Bordelon.

Uudet jäänmurtajat ”antavat Yhdysvalloille mahdollisuuden projisoida nopeasti amerikkalaista voimaa, valvoa suvereniteettiamme ja vahvistaa amerikkalaista valta-asemaa arktisella alueella”, jatkoi Bollinger jenkkihehkutusta.

Jotenkin tässä tulevat Raumankin telakoita pitkään kannatelleet idänkaupan kultavuodet mieleen. Piti mielistellä ja sopivasti nöyristellä suuren ja mahtavan tilaajamaan päämiehiä, vaikka kaikki tiesivät, että Neuvostoliitossa on tosi paljon mätää.

En silti puhuisi suomettumisesta. Samoin toimivat kaikki maat. Sellaista reaalipolitiikka vaan on.

Ajat sitten luovutettu Spirit of Tasmania V on edelleen Rauman telakalla. Tilaaja TT-Linella ei ole kiirettä viedä alusta kotiin Tasmaniaan, sillä kaksi uutta laivaa pääsee aloittamaan liikennöinnin vasta vuoden päästä. Kotiterminaalia kun rakennetaan vielä. Ennen talven tuloa laiva pitää ajaa jonnekin, sillä se on suunniteltu lämpimiin oloihin. (Kuva: Janne Rantanen)

Mahtuuko matkustajalaivoja? Rauman telakalla rakennetaan parhaillaan kolmea monitoimikorvettia ja vielä neljäskin sotalaivaprojekti polkaistaan liikkeelle. Nyt tulossa on kaksi jäänmurtajaa ja toivottavasti ainakin kolmas perään. Suomihan on hankkimassa Aino-nimellä kulkevaa jäänsärkijää.

Töitä on lähivuosille tiedossa niin paljon, että heikompaa hirvittäisi. Satojen miljoonien eurojen laivaprojektit ovat pitkiä, runsaasti työllistäviä ja erittäin vaativia johtaa. Verkostoyrityksiä (alihankkijoita) on kymmenittäin ja teollinen prosessi pitäisi saada rullaamaan niin, ettei tyhjäkäyntiä ja lisäkustannuksia pääse syntymään.

Taitanee tarkoittaa sitä, ettei Rauman telakan perinteistä leipälajia, matkustaja-autolauttojen rakentamista, vähään aikaan täällä harrasteta.

RMJ, oliko se siinä? Sanoma-konserniin kuuluva Nelonen Media Live kertoi viime viikolla, ettei järjestä RMJ:tä ensi suvena. Tähänkö päättyy raumalainen menestystarina?

Raumanmeren Juhannus oli hieno juttu raumalaisille. Erityisen hieno se oli nuorille aikuisille, joiden ei tarvinnut miettiä, minne lähteä ja millä kyydillä. Jussin juhlatunnelma löytyi kotipuolesta. Meikäläisen nuoruudessa sellaisesta ei voinut kuin haaveilla.

Myös Rauman brändille RMJ teki hyvää, kun festarin yhdessä Juhani Ignatiuksen kanssa vuonna 1999 pystyyn polkaissut Riku Räsänen vielä oli puikoissa. Rauma alettiin tuntea kaupunkina, jossa tapahtuu.

Tyypillinen festarivieras oli RMJ:n huippuvuosina vähän päälle parikymppinen. Heitä saapui tuhansittain Porin, Tampereen, Helsingin ja Turun rajaamalta alueelta. Suureen joukkoon mahtui paljon juuri sellaisia nuoria aikuisia, joita yritetään houkutella kaikkialle. Nuoria, koulutettuja, fiksuja. RMJ:n ansiosta raumalaisfirmojen rekrytointi helpottui.

Otanlahteen kerääntyi suuri joukko nuoria aikuisia myös Rauman seudulta. Juuri heitä, joiden täällä pitämiseksi kaupunki, kunnat, kauppakamarit, yritykset ja muut rustaavat strategioita. RMJ nosti myös niiden raumalaisten itsetuntoa, jotka eivät osallistuneet pippaloihin, eivät edes Merskan puolella perinteisesti valssaten. Tuntui hienolta, kun Rauma oli hetken valtakunnan median valokeilassa.

Jussin ja Rikun jälkeen RMJ:tä Otanlahteen ovat olleet tekemässä Sedu Koskinen, Weekend, Himos ja Sanoma. Sellainen kutina on, että tarina jatkuu, ainakin jollakin tavalla. Rauman Lukon toimitusjohtaja Rafael Eerola jo ehtikin ilmoittautua. Oulun Kärpät on jo kahdeksan vuotta ollut Qstock-festarin pääomistaja.

Työministeri Matias Marttinen kiersi jo kansanedustajana ahkerasti Rauman seudun yrityksissä. Nyt näissä vierailuissa on ripaus lisähohtoa, kun tuttu mies tuodaan paikalle ministeripirssillä.

Tänään maanantaina ministeri Marttinen käy virallisesti avaamassa tuotannon Fredmanin uusitulla Rauman-tehtaalla, joka valmistaa melkein kaikki Suomessa myytävät leivinpaperit. Raumalla tehdään myös suodatinpusseja, Elmu-kelmua ja ruokapakkauksia, esimerkiksi kartonkisia annosvuokia Finnairille.

Fredmanin tehdas on Rauman Lapissa, valtatie 12:n varressa. Fredman tuli Lappiin ennen vuosituhannen vaihdetta, mutta tällä bisneksellä on pitkä historia, joka alkaa Eurasta (Ahlström Kuluttajatuotteet). Lapin tehdasrakennus puolestaan tehtiin alkujaan tuulilasituotantoa varten. Sitäkin tällä seudulla on paljon.